Hallatar haaveilija

             Ja lisää kauneutta ensi kesälle  löytyy vaikkapa siemenkuvastoista...              

 Rakastan tällaisia näkymiä teiden varsilla.   Unikot kasvoivat herneiden syleilyssä...  Rakastan tietenkin myös kauniita puita...  ...ja kauniita sileitä teitä...  ...joita on miellyttävää ajella...

Ajelimme eväät ja kamerat  mukanamme sinne tänne  viikonloppuna.  Luonto on heräämässä kevääseen ainakin etelässä.  Jopa marjapensaat (tämä taisi olla villi sellainen) ovat näin vihreitä.  Minulle oli kerrottu että kielotkin ovat jo kukassa eräällä seudulla, mutta eivät ne vielä kyllä olleet...  Lehdet kyllä jo ovat putkahtaneet esiin. Kukkia saamme odotella vielä kotvan.  Rakastan sammaleisia puita, sammaleista nurmikkoa ja sammaleisia kiviä...  Puut ovat jo hennoilla hiirenkorvilla...  Vaahterat jo kukkivat...  Joidenkin mielestä tämä näky on karu?  Minä rakastan tällaista  maisemaa...  Ihan vähän piti taas häntä kuunnella ja silittää ja kiittää olemassaolostaan ennen lähtöä...  Tämäkin näkymä oli taianomainen ja lumoava... Enkel...

         Isoisäni (isäni puolelta) G.P. oli aikoinaan opettajana Lohjansaaren koulussa. Hän harrasti puiden varttamista. Jossain siellä, niissä maisemissa,  saattaa kasvaa yhä mm hänen pihlajaomenapuunsa...   Olisinpa saanut joskus tavata hänet...💔 Joskus avioerolapset jäävät vaille toisen vanhemman suvun olemassaoloa elämässään...    ♡   Siellä, entisen isoisän koulun lähellä, kasvaa myös Suomen kauneimmaksi sanottu puu, Paavolan tammi .  Minäkin halusin nähdä tuon  ihmeellisen puun, ikitammen, josta onkin tullut melkoinen julkkis...       Tapaamisellemme puun kanssa järjestyi tilaisuus kun Hani kyseli viime sunnuntaina, mihin mentäisiin, kun hän ei halunnut istuskella täällä Keravalaisessa  kuumassa kerrostalossa kauniina sunnuntaipäivänä.  Tuli mieleeni että hei, jos kerran hänen tekee mieli ajella, niin mennään katsomaan se ihmeellinen puu !  Hani tiesi...