Luonnonkukkia ja aurinkolaseja

...ja herkkuja maitohorsmasta!

Nyt on tienpenkoilla oikea kissankellojen aika! 
Nämäkin on penkalta juhannuksena kuvattu. 

Kissankellot ovat niin herkänkauniita 
kuin runoja tienvarsilla ja niityillä... 

Päivänkakkaroitakin tapasin. 

 Kakkaroitakin oli sekä niityillä, 
pihoilla että teiden varsilla. 

 Kaikenlaiset ohdakkeetkin kukkivat nyt.

Myös maitohorsma kukkii 
kauniisti juurikin nyt. 

 Kipikapi metsään jos aiot kerätä 
horsmanlehtiä teeksi... 

Tai voit tehdä siitä ihanaa horsmajuomaa! 

Punainen maitohorsmajuoma

1/2 l maitohorsman kukkia

1 l vettä

  1/2 sitruunaa

 sitruunan kuoria

150 g sokeria 

0,5 tl sitruunahappoa

(saa mm viinitarvikekaupoista)

 

Kerää punaisia horsmankukkia

ja huuhtele niistä pois ötökät yms.

Kuori sitruuna perunankuorimaveitsellä

halkaise se ja ota talteen toisen puolikkaan mehu.

Laita maitohorsmankukat kulhoon,

samoin sitruunahappo,

puolikkaan sitruunan mehu

sekä sitruunan kuorisuikaleet. 

Keitä vesi ja kaada kiehuvana kukkien päälle.

Laita kansi päälle ja anna hautua 

vähintään 2 tuntia.

Siivilöi juoma kattilaan,

lisää sokeri ja kuumenna liedellä

sen verran, että sokeri sulaa.

Pullota juoma pestyihin

kuumennettuihin pulloihin.

Säilytä juoma viileässä.

Juoma sopii mm boolien pohjaksi.

Lisää maitohorsmasta 
ja horsmaherkuista täällä. 

 Hiirenvirnat ja hieman komeammat aitovirnat 
kiipeilevät muita kasveja pitkin korkeammalle 
nähdäkseen paremmin auringon. 

Koiranputkia juhannusreissulla tuli bongailtua 

sekä jo kukkineena että vasta kukintansa aloittaneina. 

 Koiranputket hohtavat kesäyössä 
romanttisen harsomaisina 
valonlähteinä... 

Niittyleinikit ovat tänä vuonna 
jotenkin kovin kookkaita. 
Ehkä se viime kesä antoi niille 
kerrankin tarpeeksi vettä? =) 
 

Meinasin unohtaa päivän teeman, vaikka auringosta jo 

jotain mainitsinkin! Tänään on nimittäin Aurinkolasipäivä. 

Kätevät härvelit suojaksi auringon säteitä vastaan auttavat 

mm nyt juuri vanhempien ihmisten silmiä vaivaavaan 
silmänpohjan rappeumaan jne, lisää tietoa arskoista 

tuolla vanhemmassa postauksessani. 



Tänään on myöskin Kansainvälinen kuurosokeuspäivä, 
sekä Helen Kellerin syntymäpäivä.

Naakka

Vanha kansa sanoi naakkoja kirkonmiehiksi, 

koska ne usein valloittivat ennen vanhaan kirkontorneja,
ja ne tepastelivat tummanpuhuvissa asuissaan,
kuin pyhäpukuiset miehet. 

Meidän seuduillammekin ne asustavat jossain kirkon lähistöllä,
ja tuttua tepastelua on havaittavissa jopa pihassamme. 

Jos kävelee kirkon ohi hämärissä, naakat ääntelevät kirkon korkeissa kuusissa. 

Nukkuvatko lie siellä suuren turvallisten oksien suojissa? 

Kellotapuliin niillä ei ole enää mitään asiaa, 

sen verran näyttää suljetulta tornilta.

Kun autossa istuessa katselee niiden puuhia maanteillä, 

huomaa miten linnut on oppineet liikenteen syklin ja 

liikennevalojen aikakäsityksen. 

Ne tietävät ihan tarkasti, koska autot saavat 

jälleen ajaa sillä kaistalla, missä ne nyt ihan rauhassa nokkivat 

kupuunsa hiekkajyväsiä. 

Ne siirtyvät sivuun juuri oikealla hetkellä tarkkailemaan 

jälleen liikennettä kuin liikennepoliisit pienoiskoossa. 

Harmi etteivät ne voi kirjoitella sakkolappuja 

liian nopeille autoille, 

tai vaikkapa pakoputkien korjauskehotuksia. 

Muutakin kuin lupiinia

Ahdekaunokki, Centaurea jacea 

 Pelto-ohdake, Cirsium arvense

Ihanasti ovat ohdakkeiden violettien kukkien lisäksi tienpenkkoja värittämässä joillakin seuduilla myös kaikenlaiset kaunokit, kuten musta-, ahde-, nurmi- ja ketokaunokki. Tietenkin niiden heinä- ja putkilokasvien lisäksi. Niin ja sitten siellä teidenreunoilla kukkivat tervakukat, kaikenlaiset ihanat kellokukat, sauniot, päivänkakkarat ja jne jne jne...

Harakankello, Campanula patula

 Ketokaunokki, Centaurea scabiosa  

Autoreissuilla huomaa, missä on kulkenut sellainen tienpielustenleikkaaja, jolla on silmää kukkien kauneudelle ja hän onkin jättänyt leikkaamatta ne kauniit maitohorsmat, ne kukkivat lupiinit tai jotain muuta nättiä. Ehtii sen paikan sitten seuraavalla kerralla leikata tyhjemmäksi.

Joiltakin toisilta seuduilta talkoovoimin kitketty astmaatikon painajainen eli pujo on jossakin muualla ihan jokapäiväinen näkymä suoranaisina niittyinä teiden ja talojen reunuskasveina.

 Ahdekaunokkia olen onnistuneesti siirrellyt ojastamme 

pihaan ja jopa perennapenkkiin. 

Se onkin komea ja kookas kukka joka ei hätkähdä savistakaan maaperää.