Jouluhetkisiä...

-
Eräs maailmalle meiltä lähteneistä
varsin vaatimattomista lahjoista.












Paketeissa sattui pieni moka, kun eräs
paketti ei sitten lähtenytkään lainkaan
alkuperäiseen kohdepaikkaansa.
Sen vastaanottaja muuttui.
-Sananmukaisesti.

Laitoin sen paketin lopulta lahjakassiin,
joka meni Hanin perheelle.
Mutta pakettiin oli jäänyt kummittelemaan
sen toisen henkilön nimilappunen.
Soittivat sieltä paikasta jälkeemme,
-Onko tämä paketti oikeassa paikassa?
-On se nyt. Ottakaa lappu pois älkääkä välittäkö siitä.
Tuli sillekin lahjalle käyttöä. Pahuksen nimilappu vaan jäi...

Eräs toinenkin lahja vielä odottaa saajaansa
täällä meillä. Mutta se on niin ajaton lahja ettei
sen antaminen eteenpäin ole jouluun sidottu.






















Itse olimme kai sitten olleet hyvin kilttejä, lahjarunsaudesta
päätellen! Tänä jouluna sain muutaman paketin jopa Italiasta. =)
Pikku-Sisko kävi Roomassa juuri ennen joulua.






















Tuosta vihreästä paketista paljastui tämä onnentoivotus!
Tulee olemaan esillä aina seuraavina jouluina.
Tai miksi se ei voisi olla seinällä vaikka aina? =)























Muovikuusemme. Siihen sai mahtumaan
kaikenmaailman koristeita.
Niin Maman joskus niin ikään Italiasta
ostamat kuusenkoristeet, kuin Tarjuskan
enkelinkin ja kaikki vanhat, ja joukon uusia,
kuusta kiihkeästi odottaneita koristeita. =)



































Vielä vilkutus joulukodistamme...





















Ja se Hanin ostama ja yhdessä
koristelemamme joulukuusi... =)






-

Satumainen aukio

.















Voisin hyvin kuvitella että Elsa Beskowin sadut
Täti Vihreästä, Täti Ruskeasta ja Täti Sinipunaisesta
ovat voineet syntyä vaikkapa näitä taloja
katsellessa. =)



















Tukholmaa sanotaan Pohjolan Venetsiaksi.
Ainakin puluja siellä ruokitaan tällä aukiolla
kuin konsanaan Pyhän Markuksen torilla.

Pulut tulevat jopa kädestä syömään.
Ihan kuin miun käsistäni lapsena meidän
paikallisella torillamme, kun olin myymässä
maatalomme pellon antimia.






















Aukiolla seisoi ihana vanha kaivo tallella...
Ken voisi kertoa sen tarinan?







.

Lauantain nähtävyyksiä

Hani ajeli lauantaina meidät Nunnukan kanssa
ihailemaan Pulkkilanharjun maisemareittiä.















Ja Vääksyssä,
Lauran rehevässä kaupassa
oli taas aivan pakko poiketa,
ohikulkumatkalla.






Vaikkei sinne tyhjätaskulla olekaan
oikeastaan mitään asiaa,
niin voihan siellä ihailla
kaikkea kaunista ja eksoottista.
Tuossa kukkuroilleen ahdetussa
ihastuttavassa kaupassa
on nimittäin
ihan mitä tahansa myytävänä. =)
Osta vaikka haarniska!




Kuvaamistanikaan ei katsottu
siellä paikassa yhtään pahasti.
Päinvastoin minua kehotettiin
kuvaamaan yläkerran parvekettakin
josta mm: ylimmän kuvan kissat ovat. =)





Päävierailukohteenamme oli osallistuminen
sukujuhliin Kalkkisten lomameijerillä.
Sen paikan näin nyt toista kertaa samoissa
merkeissä kuin edelliskerrallakin, 5 vuotta sitten.

Siellä vietettiin Hanin isänpuolensuvun juhlia. Moni hänen tädeistään, serkuistaan ja setä sekä isänsä, porukan vanhimpana, täyttävät tänä ja ensi vuonna tasa-tai viisivuotissynttäreitä.
Sekä Hanin äidin- että isän puolen suvut pitävät tiiviisti yhteyttä keskenään.

Se on varsin kunnioitettavaa, sillä nykyäänhän ei sellaista yhteenkuuluvuutta juuri näe.


Täällä minua kehotettiin kuvaamaan myös "kalkkiksia" kun huomasivat, että kuvaan vaan kukkia yms...
Hyväntahtoisten uteliaiden uteluista, ja pienistä väärinkäsityksistä huolimatta oli hyvät ruokajuhlat. ;D
Masu oli täys. Ei jaksettu Mamin mökille takaisin ajettuamme edes grillailla mitään. Juotiin vaan Nunnukan kanssa Tiikerin päiväuni-teetä iltajuomaksemme saunan jälkeen.





PS:
NYT netti toimii. =)

.

Reippailua

.














































Pääsiäisenä kävimme Hanin
kanssa hiukan reippailemassa
Hollolan puolella, Pirunpesällä,
kun mää halusin sinne kuvaamaan...
Harmi, että tuossa edessä, avoimella
paikalla ennen sijainnut upea laavu
oli kadonnut...























Kiipeilimme tuonne kallioiden alkuun
mutta lunta oli liikaa. Kiipeily oli hankalaa
kameroiden kanssa. Laskin pyllymäkeä alas.
Mennään sitten uudestaan kun on kesä.

Lapsena vaelsin usein tuonne kallioille
kesäisin ihan yksinäni. Mutta silloin
tulin paikalle toisesta suunnasta.
Kallioiden päältä, pitkin Tiirismaan
rinteitä.









.