Tulppaanit (Tulipa) ovat sipulikasveja, joita viljellään kukkien takia.
Ne ovat keväällä kukkivia monivuotisia ruohomaisia
bulbiferous-geofyyttejä. Niiden kukat ovat yleensä suuria, näyttäviä
ja kirkkaanvärisiä. Kukissa on usein erivärinen täplä terälehtien
tyvessä sisäpuolella. Populaatioiden sisäisen vaihtelun ja pitkän
viljelyhistorian vuoksi luokittelu on ollut monimutkaista ja
kiistanalaista. Nykyään tulppaani kuuluu liljasukuisiin kukkiin.
Luonnollisessa tilassaan tulppaanit ovat sopeutuneet aroille ja
vuoristoalueille, joissa on lauhkea ilmasto. Tulppaanit kukkivat
keväällä, muuttuvat lepotilaan kesällä, lakastuvat syksyllä ja nousevat maan yläpuolelle
maanalaisen sipulin versona jälleen aikaisin seuraavana keväänä.
Nimityksestä epäselvyyttä
Tulppaanit tulivat
pohjoiseurooppalaisten tietoon 1500-luvulla, jolloin ottomaanien
hovin pohjoiseurooppalaiset diplomaatit raportoivat
niistä. Sana tulppaani mainittiin ensimmäisen kerran Länsi-Euroopassa vuonna 1554 tai sen tienoilla.
Matkakertomuksiaan kirjoittanut Ogier Ghiselin de Busbecq väitti turkkilaisten käyttävän sanaa tulppaani kuvaamaan kukkaa. Tätä nimeä kuulemma käytettiin, koska tulppaanin kukan muoto muistutti turbaanin muotoa.
Nimitys saattoi kuitenkin johtua käännösvirheestä varhaisina aikoina, jolloin
Ottomaanien valtakunnassa oli muotia käyttää tulppaaneja turbaaneissa.
Kääntäjä saattoi sekoittaa kukan turbaani-päähineeseen. Turkkilainen sana tulppaanin kukkaa varten on lale.
Tästä johtuu, että tulppaani on turbaaneihin viittaava käännösvirhe ja sanan etymologia on kyseenalaistettu. Busbecqillä oli Euroopan matkallaan oppaana unkarilais-turkkilainen opas. Tulppaani onkin itse asiassa unkarinkielinen sana, joka on viittaus kasvin kukkaan ylösnousemuksen symbolina.
Tulppaanin historiaa
Suuressa osassa Lähi-Itää ja Keski-Aasiaa villinä
kasvaneita tulppaaneja viljeltiin
Iranissa (Persia), luultavasti jo 1000 - luvulla. Varhaisten
lajikkeiden on täytynyt syntyä hybrideinä puutarhoissa luonnonvaraisista
kerätyistä kasveista, joita sitten suosittiin mahdollisesti kukkakoon
tai kasvuvoiman vuoksi.
Myös Maurien aikaan Espanjan Andalusiassa makedonialaista sipulia viljeltiin koristekasvina
puutarhoissa.
1400-luvulla tulppaanit olivat arvostetuttuja kukkia, joista
tuli ottomaanien ja myöhemmin Turkin virallinen symboli. 1495 kirjoitetussa turkkilaisessa tekstissä Chagatay Husayn Bayqarah mainitsee tulppaanit. Hän saattoi itse asiassa viedä ne
Afganistanista Intian tasangoille, kuten hän teki
melonien ja viinirypäleiden, kanssa
Vuonna 1515 tutkija Qasim tunnisti sekä villi- että puutarhatulppaanit (lale)
vuokoiksi.
Vuonna 1554 Itävallan keisari Ferdinand I:n, suurlähettiläs Ogier Ghislain de Busbecq, kertoi tuoneensa tulppaanin Eurooppaan. Se, että tulppaanin ensimmäinen virallinen matka länteen vei sen hovista toiseen, on voinut myötävaikuttaa sen nousuun.
Pietro Andrea Mattioli kuvitti tulppaanin vuonna 1565, mutta tunnisti sen narsissiksi.
Carolus Clusius istutti tulppaaneja Wienin keisarilliseen
kasvitieteelliseen puutarhaan vuonna 1573. Clusius
oli lääkäri ja uraauurtava kasvitieteilijä, ehkä vaikutusvaltaisin
kaikista 1500-luvun tieteellisistä puutarhaviljelijöistä. Hän
sai valmiiksi ensimmäisen
suuren tulppaaneja koskevan työnsä vuonna 1592 ja pani merkille niiden
värivaihtelut. Kun hänet nimitettiin Leidenin yliopiston Hortus Botanicus -puutarhan johtajaksi, hän istutti sekä
opetuspuutarhan että yksityisen puutarhansa tulppaaneja vuoden 1593
lopulla.
Näin
ollen vuotta 1594 pidetään tulppaanin ensimmäisen kukinnan
päivämääränä Alankomaissa, vaikka on olemassa tietoja tulppaanien
viljelystä
yksityisissä puutarhoissa Antwerpenissä ja Amsterdamissa jo kaksi -
kolme
vuosikymmentä aikaisemmin. Nämä Leidenin tulppaanit johtivat lopulta
sekä tulppaanimaniaan että tulppaaniteollisuuteen Alankomaissa. Kahden
ratsian aikana, vuosina 1596 ja 1598, Clusiuksen puutarhasta
varastettiin yli sata sipulia.
Tulppaanit
levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa 1600-luvulla. Tämä sopi hyvin
aikakauteen, jolloin luonnon erikoisuuksia vaalittiin erityisesti
Hollannissa, Ranskassa, Saksassa ja Englannissa, missä Itä-Intian kanssa
käyty maustekauppa oli tehnyt monet ihmiset varakkaaksi. Ihmiset
omaksuivat eksoottisten kasvien markkinat, etenkin Alankomaissa, missä
puutarhat olivat tulleet muotiin.
Sipulihulluus kasvoi pian Ranskassa,
jossa 1600-luvun alussa vaihdettiin kokonaisia kiinteistöjä maksuna
yhdestä tulppaanisipulista. Kukan arvo antoi sille mystisyyttä.
Vuonna 1660 kirjoitettu Ibrahim Ibn ülhaç Mehmetin puutarhanhoitokirja
Puutarhan kauneus, ei mainitse tulppaania ollenkaan, mutta sisältää
neuvoja hyasintien ja liljojen kasvattamiseen. Terminologiassa on
kuitenkin huomattava sekaannus, jossa tulppaanit on saatettu sekoittaa
hyasintiin.
Tulppaanimania
Tulppaanien kauppa ajautui hitaasti ranskalaisilta hollantilaisille.
Vuosina
1634–1637 innostus uusiin kukkiin Hollannissa laukaisi spekulatiivisen
kiihkon, joka tunnetaan nykyään tulppaanimaniana, joka johti lopulta
markkinoiden romahtamiseen kolme vuotta myöhemmin. Tulppaanisipulit
olivat tulleet niin kalliiksi, että niitä käsiteltiin eräänlaisena
valuuttana, mikä pakotti Alankomaiden hallituksen asettamaan sipulien
kauppaa koskevia rajoituksia.
Tänä
päivänä tulppaanit yhdistetään Alankomaihin, ja tulppaanin viljeltyjä
muotoja kutsutaan usein "hollantilaisiksi tulppaaneiksi".
Maljakoita ja kukkakimppuja, yleensä myös tulppaaneja, esiintyi usein hollantilaisessa asetelmamaalauksissa. Myös Rembrandt maalasi usein tulppaaneja. Nykyään on yhä olemassa tulppaanilajeja jotka kuuluvat Rembrandteiksi
kutsuttuun ryhmään.
Alankomaat
on maailman suurin kaupallisten tulppaanikasvien tuottaja, joka tuottaa
jopa 3 miljardia sipulia vuodessa, suurin osa menee vientiin.
Tulppaaneja voidaan lisätä sipulien,
siementen tai mikrolisäyksen avulla
Siemeniä käytetään useimmiten lajien ja alalajien lisäämiseen tai uusien hybridien luomiseen. Siemenistä kasvatetut tulppaanit tarvitsevat usein viidestä kahdeksaan vuotta ennen kuin kasvit ovat kukintakokoisia.
Monet tulppaanilajit voivat ristipölyttyä toistensa kanssa ja muodostaa sekapopulaatioita. Ristipölytyksen
estämiseksi, sipulien kasvunopeuden lisäämiseksi ja koon lisäämiseksi
kaupallisilla tulppaanipelloilla kukat ja varret leikataan. Kukkasipulit
korjataan loppukesällä ja luokitellaan eri kokoihin; suuret sipulit
lajitellaan ja myydään, kun taas pienemmät sipulit istutetaan uudelleen.
Useimmat kaupalliset tulppaanilajikkeet ovat monimutkaisia hybridejä ja usein steriilejä.
Tulppaanifestivaalit
Tulppaanifestivaaleja järjestetään ympäri maailmaa, esimerkiksi Alankomaissa, Keukenhofissa, on maailman suurin pysyvä tulppaaninäyttely. Festivaaleja järjestetään myös Englannissa ja Sveitsissä ja joka kevät myös Pohjois-Amerikassa.
Tulppaanit ovat suosittuja myös Australiassa ja useita festivaaleja järjestetään eteläisen pallonpuoliskon kevään aikana.
Intiassa,
Indira Gandhi Memorial Tulip Gardenissa järjestetään vuosittain
tulppaanifestivaali, joka herättää suurta huomiota ja johon osallistuu
satoja tuhansia ihmisiä.
Kasvatus Suomessa
Tulppaanien sipulit ovat esimerkiksi peltomyyrille suurta herkkua. Alueilla, joilla on paljon vesi-
tai peltomyyriä, tulppaaneita voi yrittää suojata laittamalla
sipuleiden ympärille maan alle esimerkiksi pienisilmäistä
metalliverkkoa, jotteivät myyrät tule syömään niitä talven aikana. Myös esimerkiksi keisarinpikarililjan on epäilty karkottavan ympäriltään tuholaisia, joten se sopii tulppaanien seuraan.
Tulppaanit
istutetaan ravinteikkaaseen puutarhamultaan Pohjois-Suomessa
jo syyskuun puolen välin paikkeilla, mutta etelärannikolla kuitenkin
mieluiten vasta lokakuun alussa. Istuttamisen jälkeen sipulien pitäisi
ehtiä juurtua ennen kuin maa routaantuu. Juurtumiseen menee noin kolme
viikkoa. Tulppaanit ovat melko nirsoja maan laadun suhteen. Tulppaanin
sipulit talvehtivat hyvin kuohkeassa, vettä läpäisevässä maassa. Niiden
päälle tulisi levittää tällöin myös hiukan lannoitetta, kuten
lehtikompostimultaa, tai kaupan tuotteita. Tulppaanit aloittavat
kasvunsa huhti-toukokuussa, ja kukassa ne ovat lajikkeesta riippuen
aikaisintaan huhtikuun lopulla, myöhäisintään kesäkuun alussa.
Kukinnan jälkeen siemenkodat katkaistaan pois, mutta lehtien annetaan
lakastua rauhassa, sillä ravinteet varastoituvat sipuliin lehtien
kautta. Lehtiä
ei tulisi leikata irti ennen kuin ne ovat juhannuksen aikoihin, tai sen
jälkeen kuivuneet. Jos haluaa, että sipulit kehittävät sivusipuleita ja kukkivat
seuraavinakin vuosina, sipuleita kannattaa lannoittaa kesällä esim.
kukkasipulilannoitteella tai luujauholla.
Tavallisimmat tulppaanit kestävät Suomen talvea
erinomaisesti Ouluun ja jopa Rovaniemelle saakka. Kaikkein
jalostetuimpia lajikkeita ei kuitenkaan suositella kasvatettaviksi aivan
pohjoisimmassa Suomessa talvenarkuutensa vuoksi.
Tulppaanit leikkokukkina
Tulppaanit myydään yleensä kuiviltaan muovikääreiseen pakattuna.
Älä kuitenkaan pelästy kuivassa astiassa myytäviä kukkia. Tulppaanit
kestävät hyvin kuivassa kuljetusta, kunhan niiden tyvestä leikataan pari
senttiä pois ennen veteen laittamista. Näin putkisolukoihin kertynyt
ilma ei estä veden imeytymistä.
Jos haluat ryhdikkäitä tulppaaneja, anna kimpun imeä muovikääreessään viileää vettä
noin puolisen tuntia. Näin varsien nestejännitys palautuu ja kääre
antaa tukea varsille. Luonnolliseen kimppuun sopivat eläväisemmät,
kaartuvat tulppaanit, jolloin nestejännityksen ei tarvitse olla niin
vahva.
Jos kestävän kukkakimpun valitseminen
tuntuu hankalalta, suuntaa kukkakauppaan. Siellä koulutetut
ammattilaiset ovat aina hoitamassa kukkia ja neuvovat sinua alusta
loppuun.
Maljakkovesi on hyvä vaihtaa pari kertaa viikossa ja veden vaihdon
yhteydessä varsia voi lyhentää. Uuden imupinnan avulla kukka saa
paremmin vettä. Tulppaanikimppu ilahduttaa maljakossa noin viikon.
Tulppaani kestää hyvin viileyttä ja se säilyy pidempään jos kimppua voi
pitää välillä viileässä.
Suomalaisten suosikkikukka
Tulppaaneja myydään Suomessa yhteensä noin 71 miljoonaa kappaletta
vuodessa. Suomalaiset ovat innokkaita tulppaanien ostajia: olemme yksi
maailman ahkerimpia tulppaaninostajamaita väkilukuun suhteutettuna.
Tulppaani on tammi–helmikuun ostetuin kukka. Suomalaisten suosikkeja
ovat punaiset, valkoiset, keltaiset, vaaleanpunaiset ja oranssit
tulppaanit.
Tulppaanikausi alkaa jo ennen joulua, ja viimeistään juhlapyhien
lähestyessä valkoiset ja punaiset tulppaanit täyttävät kukkakylmiöt.
Päätuotantokausi ajoittuu kuitenkin tammi-helmikuulle ja saatavuus
jatkuu pääsiäiseen saakka, jolloin tulppaanit piristävät kevätkotia
yhdessä narsissien ja muiden sipulikukkien kanssa.
🌷🌷🌷🌷🌷
Viherpeukalot.fi.
Kauniisti kotimainen.fi.
eKukka.fi.
Wikipedia
DOTY
