Punaiset ruusut

Tänään on

Punaisten ruusujen päivä, National Red Rose Day. 

Kimppu tällaisia

piristää aina! 

Tässä lisäksi muunkin värisiä ihanuuksia... 

Lopuksi pari kuvaa entisen kotipihan Valamonruusuista... 

PS: 

Minua oikeasti surettaa tämä lupiini-viha mitä Suomessa nyt vaahdotaan, koska EU on sitä mieltä kuin on... =( 

Tienpenkat ovat kauniita niiden ansioista.  
Lupiinin kukinta on Juhannuksen merkki. 

 

Mitä vaaraa voi kauniista kukasta olla? 
Katsoisitko mieluummin siinä kohtaa pelkkää heinää? 

Lupiini ei käy kenenkään henkeen. 
Se ei hyökkää istutuksiisi sieltä penkalta.

Tulee kaupunkilaisille ehkä yllätyksenä että näihin pätee vanha tuttu kikka maalta: viikate. KUN kasvi on kukkinut, se niitetään. 

Kurtturuusu, toinen ihana maisemien kaunistaja, jota nyt joukolla vihataan oikein EU:n määräyksestä, ei sekään ole kellekään vaaraksi. 

Jättibalsamikin kasvaa yleensä paikoissa, joissa mikään muu kasvi ei juuri kasvaisi. 
- Sitäkin voi pitää aisoissa niittämällä kuten lupiiniakin.

Meillä kasvoi lapsuudenkodin pihassakin jättibalsamia ja se kasvoi kivikkoisella rinteellä, jossa todellakaan eivät muut kasvit kasvaneet. Sen kukat ovat kuin kauniita orkideoja. =) 

Me sanoimme lapsina sitä Poks-poks-kukaksi, koska koskettaessa se ampui siemeniään ympäristöönsä mutta yllätys-yllätys, ei se levinnyt siitä paikoiltaan muualle, koska se tarvitsee tietynlaisen, erityisen  elinalueen. =) 

Ensimmäisten pakkasöiden tultua se lakosi ja heitti henkensä, kukoistaakseen jälleen seuraavana keväänä samalla paikallaan.

Varmaan seuraavaksi aletaan vainota Ruttojuurta. 
SE kasvi valloittaa oikeasti itselleen elintilaa siellä, minne se kerran juurtuu... 
Sitäkin kasvoi lapsuudenkodinkin pihalla parimetriä korkeine lehtineen... 
Sen alla saattoi leikkiä olevansa viidakossa. 

Viattomista kasveista tehdään kriminaaleja... =/  

Suurin osa kasveistamme on vierasperäisiä. 

 

Vihaisivatpa kasvivaahtoajat ennemmin vaikkapa pujoa, jota on aivan turhaan kaikkialla ja se käy astmaattisten henkeen ja aiheuttaa myös siitepölyaikaan allergisille pahoja oireita. 

Käykää pujon kimppuun ja antakaa lupiinien, balsamien ja kurtturuusujen kukkia.

Maailmassa on oikeitakin ongelmia, joihin EU ja voisi energiaansa käyttää. 

Viimeinen päivä Espanjassa

Hani lupasi aiemmin, 
ensimmäisen kerran Retiron puistossa käydessämme 
että palaisimme katsomaan olisivatko ne
 miljoonat ruusunnuput 
 kenties Vapuksi auenneet. 

Siksipä ajoimme metrolla Retiroon aamupalan jälkeen,

jonne sadat, jos ei tuhannet muutkin olivat saapuneet 

viettämään lomapäiväänsä. 

Ne miltei kaikki miljoonat 

ruusut olivat puhjenneet kukkaan! 

On siellä vielä nuppujakin, jotta 

ruusuja riittää pidempäänkin. 

Uskon että ruusupuistossa kukkii 

koko vuoden aina jokin lajike. 

En voinut lakata kuvaamasta... 

Yleensä vältän ihmisten kuvaamista 

blogiini, jotta kukaan ei hermostuisi, 

mutta nyt en voinut välttyä ihmisiltä... 

Oikeastaan ihmiset tuovatkin eloa 

puistokuviini. 

Kauniita ihmisiä kauniiden 

ruusujen kera. 

Monet ihmiset näyttivät onnellisilta. 

Hekin varmaan rakastavat ruusuja.  

Itsekin olin onnellinen kun olin 

vielä saanut nähdä tämän ihanan 

ruusupuiston näin kukassaan! 

Hani meinasi jo väsyä ruusuihin. 

"Kun on nähnyt yhden kukan, 

on nähnyt ne kaikki", sanoi Hani. 

- No höpsis, vastasin minä. 

Jossain vaiheessa hän huokasi 

onneksi ensi viikonloppuna pääsevänsä 

kuvaamaan ralleja! Hah.

- Siis samaa autoa monesta eri kulmasta, 

kuinka tylsää, ruusuihin verrattuna. 

Minun mielestäni se menee niin että kun 

on nähnyt yhden autokuvan, se riittää! =D   

Hän ei haluaisi lainkaan kuvata ihmisiä, 

ja sai yllättäin kutsun kuvaamaan 

ihmisiä eräisiin sukuhautajaisiin... 

Palatkaamme ruusupuistoon... 

Rakastuin tähän paikkaan! 

Vappu picnicimme Retiron puistossa. 
Juustoja, pähkinöitä ja pieni kuohari, 
gluteenittomia keksejä 
ja hedelmiä...

Kahvia kaupungilla. 

Kahvi on aina yllätys. 
Se tuodaan joko lasissa 
tai kahvikupissa, se on joko 
kauheaa tai melkein juotavaa, 
sellaista kahvipuuroa 
tai kahvismoothieta. 

Mutta se piristää 
pitkäksi aikaa. 
Tuosta saattaa tulla 
riippuvaiseksi...

Illalla menimme kiinalaiseen syömään. 

Ensin ravintola oli tyhjä mutta jälkeemme 

sinne saapui omistajien maanmiehiä ja naisia.  

Olen aina kaikista dokkareista, elokuvista jne 

ymmärtänyt kiinalaisten olevan pidättyväisiä,

hyvin hiljaisia ja hillittyjä. - No eivät he ole. 

Ravintolan yli 30 juopuvaa kiinalaista piti niin 

mahdottoman kovaa meteliä ettemme 

enää kuulleet toistemme puhetta. 

Siksi söimme nopeasti, saimme laskun 
ja onnenkeksit ja ne luettuamme lähdimme. 
(Alempi on miun...)  

Piti alkaa pakkaamaan matkalaukkuja. 

Aamulla olisi aikainen herätys lentokentälle 

odottelemaan ja lentämään sinne 

missä toukokuussakin vielä sataa lunta.

Niin loppui reissu jota oli jo 
puoli vuotta hissukseen suunniteltu. 
Hani vaihtoi työpaikkaakin puolisen 
vuotta sitten ja samalla menetti talvilomansa 
samoin pitkän kesälomansa ja siksi hän on 
tehnyt pitkää päivää töissä saadakseen 
ylimääräisiä tunteja reissun verran. 
- Ja muutama tuntihan joka kk menee 
Sipilälle ihan ilmaiseksi... =(  

Kotiin palattuamme nukuin omassa pedissäni 

melkein kellon ympäri. 

Kylässä hyvä, kotona paras. 

Veljeni oli hienosti hoitanut kotiamme 

poissaollessamme ja kukatkin olivat
täällä kasvaneet sillä aikaa.

Kiitos veliseni! <3 

Takaisin viileään Madridiin

Viimeisenä aamuna keskimmäisessä hotellissamme, 
saavuimme aamupalalle jo ennen kahdeksaa 

koska meillä oli määräaika auton palautukseen. 
Ainakin minä olin nukkunut huonosti, koska hotellin 
omistajalla, joka tuntuu asuvan hotellissa, oli vieraita 
aamuyölle asti aamiaishuoneessa joka sijaitsi huoneemme 
alapuolella. Kovaääinen puhe ja ne kivilattioilla 
kirskahtelevat tuolit kaikuvat kauas. Uni oli sellaista 
hereillesäpsähtelyä. Jospa seuraava hotla olisi 
rauhallisempi? Toiveajattelua(ko)? 

Ajoimme Sevillaan jossa palautimme vuokrafiiatin.

Fiiulla oli ajettu yli 2500 km viikossa!!! =D

Kaikki oli ok.

Jatkoimme matkaa junalla jota piti ensin odottaa 
kolmatta tuntia, joten kiertelimme avaralla asemalla 

jossa saattoi syödä pikkupurtavaa, ostella 
matkamuistoja jne. 

Ennen junaan pääsyä seurasi tiukka turvatarkastus 

jossa Hani joutui avaamaan matkalaukkunsa ja

esittelemään hänellä vuosia olleen Leathermanin

ja alkoi niin 2,5 tunnin junareissu 

takaisin Madridiin. 

Viileäksi muuttuneessa Madridissa 

ajelimme taksilla kolmanteen hotelliimme. 
Se sijaitsi lähellä näitä vinoja torneja.  
Tuon vasemmanpuoleisen takana.

Nyt vaikutti upealta huoneelta. 

Tyynyt olivat ihanat ja oli minijääkaappi 

ja tuntui olevan hiljaista. 
Saimme kattohuoneiston!  

Seuraavana aamuna arvasimme miksi 
olimme saaneet kattohuoneiston:
Ilmastointilaitteesta joka on jossain katolla, 
kuuluu huoneeseen ihan kuin traktorin tyhjäkäyntiääni 
sen resonoidessa jotenkin rakenteisiin, 
mutta nukuimme silti pitkään. 

Tyynyt olivat ihmeellisen pehmoisia ja peti  
melkein ok.  Mutta mihin nämä hukkaavat 
oikeasti ne runkosänkyjen sijauspatjat???? 

Söimme hotellissa aamupalan ja ensimmäisen kerran 
reissun aikana miekin sain jotain gluteenitonta!!! 
- That all is yours, sanoi tarjoilija ja ojensi minulle 
gluteenittomien korin jossa oli leipä, muffinssi 
suklaaleivos ja keksipaketista puolet. Wau! 

Leipä tosin oli tapettu mikrouunissa. 
Älä ikinä pidä gluteenitonta leivonnaista 
kuin muutama sekunti mikrossa jos on 
IHAN pakko. Parasta olisi antaa pakasteen 
sulaa itsekseen huoneenlämmössä. 
Gluteenittomat leivonnaiset ja mikrouuni 
eivät ole ystäviä keskenään...  
Leipä oli tosi sitkeä ja pelkkää valkoista 
mautonta jauhoa, mutta olihan tässä jo 
yritystä...  Se muffinssi oli hyvää. 
Kekseihin ja suklaiseen leivokseen en 
koskenut, mutta näin ne samassa korissa sitten 
seuraavina kolmena aamuna ja mikroleivän. 

Lähdimme metrolla kohti Egyptistä pelastettuja 
rakennelmia, joihin Hani oli kovin pettynyt. 

Debodin temppeli, Madrid
Templo de Debod on muinaisegyptiläinen kivistä rakennettu pieni temppeli, jota alettiin rakentaa Egyptiin lähelle Niiliä eaa. Temppeliä on rakennettu myöhemmin muun muassa Rooman keisarien toimesta. Vuonna 1960 tulva oli vaurioittaa Egyptissä sijaitsevia muinaisia rakennuksia ja temppelejä, ja kiitokseksi Espanjan tarjoamasta avusta Egypti lahjoitti Debodin temppelin Espanjalle, joka purettiin ja siirrettiin Madridiin.  
 -Madrid, nähtävyydet... 

 

Söimme kansankuppilassa paellaa 
ja keitettyä, raa'alle kalalle 
maistuvaa turskaa... 

Pah, olisivat paistaneet turskan!  
Makuasioista ei tietenkään 
voi kiistellä...  
Syöhän jotkut sushiakin...! =P 

Metro oli ihan tupaten täysi koska sinä iltana 
oli Madridpeli tuossa espanjalaisten miesten 
suuressa rakkaudessa... 
(Tässä nyt sattuu olemaan eräs asiaan liittyvä
rautatieasemalla kuvaamani mainosjuliste.) 

Italian kanssa Espanjalla on 
viha-rakkaussuhde. 
Vähän kuin Suomella ja jollain muulla. 

Illalla marketissa oli kaaos, koska 
vappuna täällä on kaikki paikat kiinni... 
Jotkut ostivat jopa kaksi jättikärryllistä 
ruokaa ja juomaa... Mutta myös 2.5. 
olisi lomapäivä, ns Madrid-päivä...

Tästä voisi ostaa esim
kaksi kiloa suklaakakkua 10 e! 
Saiskos olla? 

Me etsimme kahdeksi päiväksi 
pienimuotoisia eväitä. Kotiinviemisiksi 
ostimme tosi pitkiä kanelitankoja 
ja kastanjoita 100 g. 
-Ja vähän tuliaisnamuja... 

Vesisateesta huolimatta 
suupielet nousivat ylöspäin kun 
tuo musta mies lauloi kadulla
hauskuuttaen & tanssittaen ohikulkijoita 
ja bändi soitti katoksen alla 
When the Saint go marchin in. 
 (Tosin reippaampaan tahtiin kuin 
linkin L.Armstrong!)



 Hani keksi miten joissakin tv-ohjelmissa 
sai ohitettua espanjankielisen dubbauksen 
ja saimme katsottua mm Rillit 
huurussa ihan alkuperäisenä. =) 

Jean Michael Jarren konsertti 
 tuli illalla televisioituna.
Nukahdettiin siihen. 

Toiseksi viimeinen päivä täällä.  
Yöllä naapuri kolisteli hereille, ja  
kolmen maissa paloautot ja ambulanssit 
kaahailivat pitkin muuten aika 
autioita katuja. Kotipuolessa sama
juttu, yöllä kun ketään muuta ei ole 
liikenteessä, pitää niitä pillejä silti 
huudattaa että varmasti kaikki heräävät. 

Ja paloaseman hälytin on niin kovalla 
- ja ulkona - että jo se ensin herättää unesta 
lähellä asujat, näinä tekniikan aikoina 
kun varmasti on muitakin keinoja saada 
hälyviesti palomiehille.

Paikallinen snagari. Saisi sieltä myös 
tuorepuristettua appelsiinimehua. 

Vaikka paljon hehkutetaan espanjalaista 
ruokakulttuuria, niin yleensä ruoka on 
vain noita riivatun hampurilaisia, 
leipää tai pizzaa. Tai tapaksia,
eli ilmakuivattua kinkkua tavalla 
ja toisella leikattuna. =P 

Eipä olekaan koskaan ennen Espanjassa 
käydessämme satanut mutta nyt sataa. 
Tuuleekin niin että molempien sa-
teenvarjot menivät nurinniskoin, 
ja loppuajan kannoimme sellaisia noloja
sateenvarjonraatoja päämme päällä. 

Kierreltiin paikallisessa puistossa jossa kohtasimme 
reissun ensimmäiset muut suomalaiset. 

Nainen kailotti puhelimeen kovaan ääneen 
 kuinka kallista Madridissa on kaikki 
ja kolme lasta kinasteli ja juoksenteli 
kaikkialla puistossa.
Me hiippailimme vain hiljaa ohi...

Söimme thaimaalaisessa pikaruokalassa. 
Miun annos oli kanaa ja riisiä. 
Ensimmäistä kertaa ikinä söin 
tuollaisesta pahvitötsästä, joita olen 
nähnyt vain amerikkalaisissa tv-sarjoissa! 
=D 

Jälkiruokajäätelöt 
nautimme hotellin alakerran 
ravintolassa. 
Yksi annos ja kaksi lusikkaa. 

  =D  

Sade ja vatsakipu estivät enemmät 
seikkailut. Crohn olikin ollut kiltisti tähän 
asti. Sillai vieraskoree... Ei ole enää... 
Ehkä se suree kun pitää palata Suomeen. 
Niinko miekin...