Naurua ja grillailua

Tänään on 

Maailman naurupäivä. 

Vai naurattaako sinua tänään? 

- Ja jos naurattaa niin mikä?

Älä laihduta päivä, 

on myöskin juuri tänään. 
- Eli tosi hyvä grillauspäivä 
on sitten myös tänään! ;D 

Me saimme kahdestaan 
miekkosen kanssa siirrettyä 
ikivanhalla pyramidienrakentajien 
keinolla viime syksynä pihaan 
rakennetun kesäkeittiön pohjan toiseen, 
paljon parempaan paikkaan. Huh. 

Oikeasti sen siirrossa olisi tarvittu 
neljä henkilöä: kaksi vipuamaan 
eteenpäin tukeista ja laudoista tehtyä 
lavaa ja kaksi muuta olisi kuskannut 
pyöreitä pöllejä aina takaisin lavan 
eteen kun ne takaa tipahtivat pois. 

Kesäkeittiöön tulee vielä seinät 
ainakin kahdelle sivulle ja 
päälle peltikatto. Onneksi se ei 
vielä siis ollut valmiimpi. ;D 

Nyt jo siinä tasaisella alustalla 
on mukava grillata. 
Hiiligrillillä, tietenkin. :) 

Voi mie niin odotan että puihin 
tulee lehdet niin ruma naapurusto 
menee piiloon puiden taa. 
Rumalla tarkoitan kaikenmaailman 
romuautoja yms keräilykasoja... 

Kauan kaivattu paljukin on 
viimein tässä pihassa! 
Sille tehdään vielä hieman 
näkösuojaa ja portaat, 
ja kulku terassilta...  

Kun ensimmäisen kerran 
testasimme paljua viikko sitten, 
ripustelin terttuseljaan aurinko- 
kennovalaisimia ja istuimme 
paljussa niin kauan että 
valot syttyivät... 
 

Laitan joskus parempia kuvia pihasta,
kun nämä uudet rakennelmat ovat
valmiita. Ainahan meillä kai pitää
olla jotain rakenneltavaa puuhana...?
Ehkä. Onneksi mies on niin taitava
puun muokkaaja ja miun sormissani
viihtyy maalisivellin.

Hääpäiviä

Tämän päivän teema: Piristä yksinäisiä, 

voisi tuoda yksinäisen luo ystäviä.
-Jos vaikka yhdenkin ainoan...
Pidän peukkuja että niin tapahtuisi
kaikille yksinäisille.

Meidän hääpäivästämme on tänään
kaksi vuotta. Vietämme siis
Pumpulihäitä,
- jos muistamme... =)
Yhteensä kuitenkin olemme
nyt olleet yhdessä
marraskuussa 15 vuotta.

Emme viime vuonnakaan muistaneet
viettää erikseen ensimmäistä hääpäiväämme,
vaan kahdestaan rehkien remontoimme viisi
pitkää, tauotonta viikkoa pitkiä päiviä
märkätila- ja eteisremonttiamme. 

Tänä vuonna viimeistelemme nyt
viimeinkin tätä taloa...
- Niitä kuvia saatte
kyllä ihan kohta...

Yläkerta on siinä vaiheessa
että siellä viimeisiä listoja
Hani laittelee jo paikoilleen.


Tässä häävuosipäivien nimiä: 

1 Paperihäät
2 Pumpulihäät
3 Nahkahäät
4 Keramiikkahäät
5 Puuhäät
6 Sokerihäät
7 Villahäät
7 ½ Messinkihäät
8 Kumi/Pronssihäät
9 Pellavahäät
10 Tinahäät
11 Teräshäät
12 Silkkihäät
12 ½ Kuparihäät
13 Pitsihäät
14 Norsunluuhäät
15 Kristallihäät
20 Pronssi/Posliinihäät
25 Hopeahäät
30 Helmihäät
35 Korallihäät
40 Rubiinihäät
45 Safiirihäät
50 Kultahäät
55 Smaragdihäät
60 Timanttihäät
65 Kruununtimanttihäät
70 Rautahäät
80/75 Briljanttihäät 




PS: Ei kukaan piristänyt 
tätä yksinäistä tänään, 
mutta ehkä sitten huomenna... 


Häävuosipäivänimilista: 
Naimakaupat.com 

Kesäkukkia kiitokseksi ja pyöräkolari

Hain torilta pyörineni tällaisen komean begonian joka meni 

peräkärrykiitokseksi Mamalleni ja Pikkuveljelle, 

jotka auttoivat tämän talon viimeisen 

pienjäteasemakuorman pois talon pihasta.

Jei! Kiitos ihanat!
 

He raivasivat kanssani laminaatti- ja muovimattokuorman 

pois ja niin oli kärry taas vapaa 

matkustamaan omaan pihaansa.  

Viimeinen käsittelemätön huone saa uuden ilmeen 

tässä talossa. Kuvia sitten myöhemmin... =)

Kukka on sellaista punaista joka sopii hyvin 

Maman pienen punaisen kesäkodin seinustalle. 

************************

PS: kirjoitettu pari pv myöhemmin:

Kävin postissa ja kaupassa pyörälläni ja siellä oli
IHANA sää! Tuuli kamalasti vastaan mennessä
ja tukka meni silmille vaikka sen piti olla kii... =)
Nauratti kun toisilla oli toppatakkia ja pipoa... ! =D
Minua ei ainakaan palellut pyöräillessani. =D

Kotimatkalla, kotiportilla kaaduin
kyllä sitten pyörälläni mukkelismakkelis,
selässäni reppu täynnä tavaraa ja pyörän
kyydissä yksi mattorulla ja kaksi postipakettia...
Auts. Kyllä minunkin on hommattava
sellainen elämäni eka pyöräilykypärä.
Selvisin mustelmilla ja
parilla laastarilla
tällä kertaa...

Mutta tuulinen sää on hieno. =D 

Sisällä se tuntuu pelottavalta kun 
puutalon nurkat nitisee, 
mutta ulkona 
- ah - 
miten raikasta!

Sitä se remontointi saa aikaan

Olen huomanut usein kuvaavani omalaatuisia autioituneita taloja,  

pähkäillen mielessäni, mitä kaikkia remontteja kuhunkin

pitäisi tehdä jotta siinä voisi asua.

Taloja alkaa katsella ikäänkuin
jonkinlaisin erityisin 
remonttisilmin.  

Tästä talosta tuli jotenkin mieleen

koko perheen animaatioelokuva Up,
jossa koko talo nousee ilmapallojen avulla lentoon
ja vaihtaa paikkaa... 

Silmät näkevät nykyään selvemmin 

kaikkea, mitä taloissa pitäisi korjata, jo päällepäin.
Ja voin arvata millaisia ongelmia taloissa on sisällä.

-Silmäni eivät ole enää niin siniset...
Ai niin, eiväthän ne koskaan ole siniset olleetkaan. 

Joskus taloa ei voi enää pelastaa. 

Pelastaminen tai edes sellaisen yrittäminen,
maksaisi enemmän kuin kokonaan uuden rakentaminen. 

Tämä talo oli hylätty ja lukittu.

Jostakin syystä 
silmäni erityisesti 
etsivät taloressukoita,
jotka huutavat rakkautta
ja asukkaita...

 Hiljattain reissumajapaikkamme vieressä
oli tämä tummanpuhuva vanha talo.

Luulen, että tuuletus ainakin toimi tässä talossa.

Se oli jonkun koti. Jospa se vielä jopa
pelastuu tuleville sukupolville?
Step by step... 




 

Kyllä tästä tulee vielä ehjä koti

Vaikka tämä talo viimeisimmän remontin jäljiltä
vieläkin on loppusilausta vailla,
niin olemme sentään saaneet remppapölyt pois, 

kylpyhuoneen käyttöön ja uutta ilmettä muutenkin. 

Tässä pieni katsaus kotiimme.

Believe-teksti sai uuden paikan 

koska sitä seinämää ei oikeastaan enää ole,
missä se ennen oleskeli.

Uskotaan uskotaan,
kyllä tämä talo joskus on rempattu. 

Jos meidän deadline on kerta jouluna, 

niin miksi en voisi laittaa hieman jo jouluakin tänne? 

Ho ho ho. 

Kannoin pelakuita lisää ulkoa
turvaan keittiön ikkunalle.

Suojaan kylmiltä öiltä.

Keittiöön stailasin minulle rakkaita juttuja esille. 

♥

Mama toi puutarhastaan uljaanihania huumaavasti tuoksuvia 

jättililjoja. Koko pikkutalo tuoksuu niille. =)

Mama toi myös jalkapohjia hellivän,
upean upottavan maton meille lahjaksi, ja se on jo paikoillaan, 

ja tuleva Pikkukammari odottaa vielä yhtä juttuaan,
mutta enpäs vielä paljastakaan enempää...

Myöhemmin lisää... =)

Tässä vielä lopuksi se sipulinkukka.

Ollessaan useamman päivän sisällä vedessä, 

se aukaisi enemmän ja enemmän tähtiä ilokseni.
-Ehkä Hanikin sitä vilkaisi. =)

Kyllä hän ihailee noita pihallakin olevia kukkia
ja kasveja. =) ♥ Aika muru mieheksi. ♥ 

Remonttimuistoja

Remonttiajan onnellisimpia hetkiä oli Maman asunnolla käynti. 

Siellä on niin siistiä, rauhallista, kaunista ja seesteistä
kuin siellä olisi aina sunnuntai. Lohduttavasti siellä tuoksuu
aina Maman lempiparfyymi, vaikka hän itse ei olisikaan paikalla.
♥

Nämä suloiset kylpyankat näkyi ammeessa seistessä meille, jotka 

remppahikisinä menimme miltein päivittäin Maman luo pesulle. 

Nämä suihkuhetket olivat korvaamattomia monellakin tapaa.

Jotenkin se aina nollasi päivän urakan,
kun ajelimme muutaman kymmenen kilometrin matkan
iltasuihkuun ja sieltä takaisin kaupan kautta,
jotain mikroruokaa mukana ja paljon juotavaa
seuraavan päivän urakointia varten.

Sitten unta palloon ja aamulla rääkki taas jatkui.
Jokainen, joka on ollut yhtäjaksoisesti ruumiillisessa työssä
viisi viikkoa, voi kuvitella, miten olimme poikki... 

(Tässä kohtaa oli pari tylsää kuvaa kotoamme, remppatauoista
eväineen ja laastareineen ja tylsää selostusta, mutta mää
päätinkin nyt sensuroida ne ja jättää tähän juttuun 
vain tuon ihanan voimaa tuottavan kylpyankkakuvan...)

Lämmin suihku aina pitkän päivän 

päätteeksi paransi (ainakin melkein) kaikki haaverit.
♥ Kiitos Mamalle kodin lainasta.  ♥

Kukat ovat sielujen laastaria

Liljoja siellä ja täällä.. 

Nyt on niiden aika.

Hitaasti mutta vakaasti tämän viimeisimmän remontin loppusilaus valmistuu. 

Meillä onkin leikkisänä tavoitteena että jos vaikka jouluksi olisi koti jälleen kunnossa. Kirjoitin koko remontin ajan päiväkirjaa Punaisen pikkutalon-blogiini mutta jostain syystä aina kun avaan sen blogin, sen saastuttaa spämmihyökkäys, josta syystä se on aina suljettava. Jännä juttu on myös se, että jotkut tuttavat ovat sulkeneet bloginsa, ja nyt siltä sivustolta aukeaa jokin ihan outo uusi blogi? Merkillistä tämä nettimaailma.

Välillä on pakko heittää vapaalle. 

Silloin mies lähtee katsomaan ralleja kameransa kanssa. 

Minä vaan kipaisen oman kamerani kanssa tuohon pihalle, 

kukkia kuvaamaan. 

Onhan sitä pihaa pakko hoitaakin välillä. Nurmikonleikkuu meinasi jo mennä hankalaksi 

kun leikkurista katkesi lapa. Se vaan meni poikki ylen yhtäkkiä, ihan osumatta mihinkään 

aukealla nurmikolla. Tai niin aukealla kuin tällä pienellä pihalla on mahdollista. 

Ensin mies etsi uutta lapaa ruohonleikkuriin ja tilanne näytti hankalalta. 

Uusi lapa olisi pitänyt 

tilata ulkomailta ja sen tuleminen olisi kestänyt ja kestänyt... 

Ja ruoho olisi pitänyt leikata JO!

Minulta meinaan jäi nurmikon leikkaaminen siihen vaiheeseen, 

kun mies oli luvannut leikata pihamme kolmannen "osion".

Onneksi Keravan Hong Kongista löytyi sattumalta sellainen yleisterä, 

joka kävikin meidän ruohonleikkuriin ja eikun heti innoissani 

ajelemaan sitä kolmatta osaa ja muistin jossain vaiheessa vasta että  

hei, sehän oli miehen vuoro leikata! 

Mutta kiltisti mie leikkasin loputkin. =D

Otsikon lause 

on yhdestä omasta runosestani. 

Jotain valkoista

Ihan kauhea kesä!
Miltein kahdeksan viikkoa on ollut välillä aika tuskaa.

Nyt ollaan märkätila- ja putkiremontin paremmalla puolella.
Monta viikkoa eteisen ja märkätilojen kohdalla
oli vain suuri ammottava aukko.
Tuosta aukosta me raahasimme
ulos talosta yli viisi tonnia entisiä
rakennusmateriaaleja,
ja varmaan toinen mokoma uutta
takaisin sisälle...

Pääsemme jopa tänään suihkuun 50 päivän tauon jälkeen kylpyhuoneeseen, 

joka tosin ei vielä ole valmis mutta voi siellä jo peseytyä.

Uurastus jatkuu yhä...
Sauna on ihan kesken, samoin eteinen.
Myös keittiöön tuli remontoitavaa
kun vesiputket menevät senkin seinillä.


Voi miten monesti auttavaa käsiparia olisikaan
näinä viikkoina kaivattu...

Minun käteni taisi sanoutua irti näistä vuosien remonteista.
Oikean käsivarteni lihakset ranteesta kyynerpäähän
ovat yhä tosi kipeät tästä viimeisimmästä uurastuksesta
ja nyt toisinaan koskee nostaa jopa maitopurkkia...

Hiljattain olleen ensimmäisen hääpäivämme 

johdosta,(jota ei muuten mitenkään
noteerattu eikä varsinkaan juhlittu,
paitsi työn merkeissä)
 laitoin tänne jotain valkoista.
Aloitetaan ylläolevan oreganon kukalla.

Eihän se tosin ole täysin valkoinen mutta
ainakin se on vaalea. 

Tässä sormustinkukkia. 

 Tätä en tunnista, 

mutta sekin kasvaa meillä kukkapenkissä. ;)

Ahaa, Huopalintu
kertoi tämän näyttävän helminukkajäkkärältä. 

Kiitos  Huopalintunen. =)

Valkoisia malvan kukkia. 

Keväällä toiseen, parempaan paikkaan siirtämäni 

juhannusruusut menivät hieman sekaisin kukkimisajoissa 

joten niissä on nytkin kukkia. =)

Olen aina pitänyt apiloista, 

niin valkoisista kuin punaisistakin. 

Apila tuoksuukin ihanalle. 

 Sipulinkukkakin on kaunis. =)

Lopuksi vielä päivänkakkara.

Meillä sitä kasvaa niin villinä
kuin kukkapenkissäkin.



Jotenkin koko moniviikkoisen urakan ajan,
n 9 - 15 tuntisten remonttityöpäivien jälkeen helpotti,
kun iltaisin kiertelin pihalla ja kukat lohduttivat
nollaten päivän. Antaen uusia voimia.

Pieni tauko remontista

Sunnuntaina vielä odoteltiin kyläilijöitä joiden piti saapua viikonloppuna. 

Teimme samalla näitä remppahommiamme, kuulostellen toisella korvalla koko ajan 

josko he kohta saapuisivat. 

Parin litran lettutaikinakin odotti toista vuorokauttaan jääkaapissa... 

Puoleen päivään mennessä sunnuntaina vihdoin päättelimme, ettei kukaan 

tule, söimme mikroruoka-annoksemme ja ristimme kätemme, 

siis siksi, että eräs tärkeä etappi oli tullut remontissa tehtyä valmiiksi. 

Märkätilat oli käsitelty asianmukaisesti kosteusulkuaineilla viimeisen kerran
ja nyt ne saisivat kuivua ihan rauhassa. 

Koska meitä ei tarvittu kotona, emmekä olleet aamupäivän viimeisen kosteussulkutelaus 

sulkeisten jälkeen kauhian hikisiä emmekä likaisia, päätimme hypätä autoon, tankata sen
ja ajaa kauas pois... 

Meidän kauas pois-reissumme oli loppujen lopuksi
sellainen maakunta-kiertue. 

Ensin piti päästä kahville jonnekin ja paikaksi valikoitui Hollolan kirkkoa vastapäätä
sijaitseva Kunnantupa, jossa muistan Mamani kanssa joskus kahvitelleeni. 

Vaan sielläpä taisi olla yksityistilaisuus, joten jatkoimme matkaamme 

kävellen, huomaten jotta sitten viime näkemän vanhasta kirkonkylän kyläkaupasta
oli tullut kiva sisustustavarapuoti Pian makasiini, jota piti päästä kurkistamaan
vaikka minulla ei ollutkaan lompakkoa itselläni mukana.
Voinhan aina katsella, ja sielläpä olikin kaikkea ihanaa!

Niihin suurissa tikkuaskeissa nukkuviin hiiriin
mie ihastuin niin,
että niille ihan sydämeni menetin... 

Jopa kukkaruukutkin pihalla oli hurmaavasti laitettu esille...
Kertakaikkiaan ihana paikka!

Kaupan kulmilta lähti hiekkatie, jota en ollut koskaan ennen kävellyt. 

Sen tien varrella olivat mm nämä kyltit:
Ateljee Asta Pulkkinen ja Verantakahvila.

Vanha kanttorila, jossa nämä molemmat tilat sijaitsevat,
on ihan kivenheiton matkan päässä Hollolan kirkosta.

Ihana lasiveranta (ylimmässäkin kuvassa) sulatti sydämeni jo siinä kävellessämme.

Se ihan kutsui minua, varsinkin kun sinne sai ihan luvalla mennä 

sisään ja nauttia palat suklaakakkua ja kahvia ja vaikkapa lehteillä ihania puutarhakirjoja samalla.
Sisätiloissa on esillä kaikkea kaunista, niin talon henkeen kuuluvaa somistusta
kuin myös taidetta, laidasta laitaan.

150 vuotiaan kanttorilan pihamaalla on aitta jossa on lisäksi taiteilija Sirkku Muhlin

teoksia, joista varsinkin esillä olleeseen ruusutyttöpatsaaseen
(hmmm... mitenköhän ihmeessä =) ) ihastuin toden teolla, 

samoin kuin Muhlin kaikkiin kukkateoksiin. 

Kannattaa poiketa.
Ihana, suloinen paikka,
saat vähän palanpainiketta
joko suolaista
tai makeaa
ja bonuksena hyväntuulista taidetta. 

Hollolasta ajelimme Asikkalan suuntaan ja 

siellä poikkesimme Vääksyn kanavalla ostamassa 

jäätelöt, ja tietenkin vanhassa tutussa Lauran kaupassa ja sen 

alapihalla piti piipahtaa, katsomassa mitä uutta ja ihanaa 

siellä jälleen olisi. Villiviinit olivat entistä enemmän valloittaneet
pihaa joka on täynnä ihania patsaita, kukkia, ruukkuja ja rustiikkisia puutarhakoristeita.
Itse kaupassa oli jälleen mielettömän paljon uutta ihailtavaa ja hiukan hiveltävääkin.
Sieltä mies osti meidän kuvassa olevalle Mallorcalaiselle salamanterillemme 

kaverin. Koska kaksin on kivempaa.

Sitten auton nokka kohtia Lahtea ja kotia. 

Kotona olimme taas jo hyvissä ajoin. 
Lettutaikinan kaadoin sitten pois... 

Valamonruusujen tuoksu

Viileän kevään ja juhannuksen jälkeen nämä suorastaan purskahtivat 

aniliininpunaisiin kukkiinsa ja nostivat alakuloisetkin suupielet väkisin ylöspäin.

Tästä alun ihanasta kukoistuksesta ovat sittemmin 

rankkasateet hieman kurmoottaneet kukkia.

Tässä niitä ihan ensimmäisiä ihanuuksia. 

Tuommoinen ruusuvuori meillä on pihassamme. 

Voitte kuvitella, kuinka  

ulkona yhä tuoksuu 

ruusun tuoksu... =) 

Ihan kaikkia voikukanlehtiä yms en ole ehtinyt siivota pois, 

koska remontti on teettänyt aika ympäripyöreitä päiviä. =(

Kuvaamaan ehdin silloin tällöin kuin 

miehellä on ollut tuumaustauko siinä, 

mitä sitten tekisimme... 

`♥•.¸♥¸.•♥´

 

Vuosi sitten tein valamonruusuista ruususiirappia.
Sitä on yhä jäljellä yksi purnukallinen.
Nyt en ehtinyt keitellä siirappeja...

Pionituki

Siinä vaiheessa, kun pionit aukaisevat ihanat
suuret ja painavat kukkansa, ne tarvitsevat tukea.
Muuten esim vesisade voi katkaista kukkaoksat...

Meillä oli metallisänky yläkerrassa vieraspetinä jonkin aikaa,
mutta eipä meillä paljoakaan käynyt yövieraita,
joten purimme sängyn pois.

Minä pidin siitä kovin ja halusin sen meille omaksi pediksemme,
mutta se oli niin suuri ettei mahtunut alakerran makuuhuoneeseen.

Seuraavaksi yritimme myydä sitä mutta kukaan ei halunnut ostaa sitä.
Kolmekin ostajaehdokasta siitä tosin innostui mutta kun tuli
noutohetki, he peruivat innostuksensa.

Late uhkasi heittää sen kaatopaikan metallinkeräykseen, kunnes sain idean;  
Tein sängynpäädyistä puutarhaan rakkaille pioneilleni tukiaidan.

Pionin kukka on painava ja metallipäädyt mukavasti
tukevat suuria kukkia.

Rakastan pioneja.

Vuosi sitten meinasin tehdä pioneista hääkimppuni,
mutta ne eivät ehkä olisi kestäneet kimpunheittoa. =)

Siellä se nyt siis on, pionitukena. 

Varpusenpoikaset rakastavat laskea mäkeä sen 

loivissa muodoissa. 

Muutakin vastasyntynyttä pihamaalla:

Märkätilojen alla oli omituisesti maavarainen lattia, 

ja sitä alapohjan pölisevää hiekkaa on satoja kottikärryllisiä kuskattu ulos 

talosta, mm pihan perälle poluksi, sekä tällaiseen pihan poikki 

kulkevaan polkuun, korvaamaan siinä alunperin olleen tiilipolun, 

jonka pakkastalvet tuhosivat murusiksi. 

Edit: 

Otin sitten keväällä 2016 pois nuo. 

Olivat kuitenkin vähän hassut... =) 

Nyt ne samat päädyt odottelevat, 

huolisiko tietty ihminen ne, 

ja jos ei, niin joutuvat 

metallikeräykseen...

Edit 2:
Poissa ovat.
Pääsivät uuteen pihaan. =)