Helmikuun hangilla

Hei hei helmikuukin on pian ohi. 

Sehän onkin kaikkein lyhin kuukausi. 

Aurinko 
on vieraillut laskujeni mukaan yhdeksän 
kertaa meilläpäin alkuvuoden aikana. 

Piti mennä kuvaamaan auringon paisteessa 

lekottelevaa helmikuista pihamaisemaa.

Auringon kultaamia haapojen runkoja.

Syreenille on kehittynyt 

lumipalloja kukkien tilalle. 
Talvikukkia? =) 

Pihavarpuset kurkistelivat 
valamonruusupensaasta, 

mitä oikein nyt teen... 

No enhän minä tämän kummempaa. 
Kun olin kuvannut mielestäni tarpeeksi 
vein kameran sisälle turvaan ja tartuin 
lumikolaan. 

Ja nyt sataa lisää lunta.

Joulukuun ensimmäinen

Lumi tekee maailmasta 
jouluisen ja väkisinkin alkaa

hyräilemään joululauluja. 

Ainakin minulle käy niin. 

Tonttujakin on jo liikkeellä 

mitä ihmeellisimmissä paikoissa. 

Muista katsella ympärillesi, 

jos yhtään uskot ihmeisiin...

Kuvituksena maisemaotos 

19.1.2011 kauppamatkalta, 

kun olemme vasta 20 päivää 

asuneet tässä talossa. 

PS: 

Muissa blogeissa on paljon 

ihania joulukalentereita 

joten en tänä vuonna 

tee itse erityistä joulukalenteria,
mutta jouluista musiikkia 
voisin tänne laittaa!  

Feliz Navidad! 

 

Maa pistää hanttiin

Maailma ei tahdo lumista peittoa 

vaikka luonto yrittää kääriä 

kaiken sellaisen alle 

nukkumaan.  

Suomalainen metsä on 

kuin suomalainen sisu, 

itsepäinen 

viimeiseen asti. 

Jossain vaiheessa 

on kuitenkin 

hyvä antaa periksi. 

Jopa talventulolle. 

Kuvia kevättalvelta

Aprillia, aprillia, tämä kuva on jo historiaa, 

sillä nappasin jo pois tuulen retuuttamat kuusikranssit 

puuliiterin ja muiden piharakennusten ovista. 

Pihan lumivuoret kevään mittaan kasvoivat loppujen lopuksi
 isommiksi, kuin mitä tästä kuvasta voisi ymmärtää.

Piti äkkiä laittaa esiin nämä talvisemmat kuvat koska nyt 

ei lunta enää ole nimeksikään... 

Lumikolankin sain jo viedä pois terassin 

seinämiltä ja tuolla minun kulkuneuvollani pääsee 

nyt paremmin liikkumaan. 

Pian saan ripustaa terassille orvokkiamppeleita 

kynttilälyhtyjen ja jopa metristen jääpuikkojen tilalle.

Nyt maailma näyttää tältä. 

 Metsän ihanaa keväistä heräämistä...

Suloiset sammaleiset kivet hohtavat 
jo vihreinä. 

Auringonläiskässä on jo kevät, 
ensimmäiset laulujoutsenet on 
bongattu ja peippo laulaa jo pihapuussa.

Voiko lunta syödä?

Lapsena oli pakko saada talvisin maistella jääpuikkoja kun sen aina unohti etteivät ne maistu erityiseltä. Vain pakkasen jäädyttämältä vedeltä jossa oli mukana savuaromeja tai muita paikallisia makuvivahteita. Seuraavaksi olikin sitten kurkku kipeä siitä herkusta.

Ei varmaan ole montaakaan lasta, joka ei olisi talven tullen pistellyt suuhunsa useampaankin kerran lunta, ja moni aikuinenkin on yrittänyt pyydystää lumihiutaleita kielelleen.

Lumi näyttää ainakin vasta sataneena mukavan puhtaalta ja valkoiselta, mutta onko sitä turvallista syödä? NPR.orgin The Salt -ohjelman toimittajat kysyivät asiaa tutkijoilta.
Arkansasin yliopiston kemian professorin Jeff S. Gaffneyn mukaan lumi on pääasiassa vettä, mutta se sisältää myös monenlaisia muita asioita riippuen siitä, missä lumi sataa. Lumessa voi olla esimerkiksi sulfaatteja, nitraatteja, formaldehydiä tai elohopeaa.

Anna sataa muutaman tunnin

Sataessaan lumi muodostaa eräänlaisen verkon, johon tarttuu ilmakehässä olevia saasteita. Yleisin saaste on noki, jota vapautuu hiilellä toimivista tehtaista sekä puulämmitteisistä tulisijoista. Tästä syystä vesivarantoja ja ilmastonmuutosta tutkiva John Pomeroy suosittelee odottamaan, että lunta on satanut muutaman tunnin, ennen kuin sitä pistää suuhunsa.
– Mitä pidempään lumi sataa, sitä vähemmän ilmassa on saasteita ja sitä kautta niitä on myös vähemmän tuoreessa lumessa.
Gaffney kuitenkin toteaa, että vaikka lunta söisikin heti, kun se on satanut, se ei kuitenkaan ole vaarallisesti myrkyllistä.

Tuuli likaa lumen

Ympäristöön ja ekologiaan perehtyneen professori Staci Simonichin mukaan lumesta saattaa löytyä myös hyvin vanhoja tuholaismyrkkyjä. Hän on tutkimuksissaan löytänyt 30, 40 ja 50 vuotta vanhoja myrkkyjä useista Yhdysvaltojen kansallispuistojen lumesta. Myrkkyjäämiä oli kuitenkin paljon vähemmän kuin määritelmien mukaan on turvallista olla juomavedessä.

• Lue myös: Lääkäri: Lumen syönti on vaaratonta

Ilmakehää tutkineen Sarah Dohertyn mielestä lumen syömistä kannattaa välttää, jos on ollut tuulista. Hän nimittäin havaitsi äskettäin, että tuulella lumeen voi sekoittua hiekkaa, varsinkin alueilla, joilla on paljon hiekkateitä ja aukeita paikkoja. Ja tutkija Mark Williamsin mukaan aurattua lunta ei pidä koskaan syödä, koska siihen on todennäköisesti sekoittunut hiekkaa ja kemikaaleja, kuten magnesiumkloridia.

Viskiä lumella

Mahdollisesta liasta ja alhaisista kemikaalimääristä huolimatta lähes kaikki The Saltin haastattelemat tutkijat söisivät lunta ja jopa nauttisivat siitä.
– Lumikemistien keskuudessa on tunnettu fakta, että tuore arktinen lumi sopii hyvin yhteen 15-vuotiaan single malt -viskin kanssa, toteaa John Pomeroy.

Lähde: NPR, The Salt 

Kännykkäräpsyjä auton ikkunasta

Kuvat on napsittu Hämeenlinnan ja Mäntsälän seuduilla 

13.2.2016. Ylimmän kuvan lisäsin Fb-sivullenikin, tekstillä: 

"Ihan satumaisen kaunis päivä."

Liikkuvasta autosta kuvaaminen 

on hiukan haasteellista, sillä juuri kun olet 

nähnyt jotain mikä on ehdottomasti 

ikuistettava, saattaa tiessä olla kuoppa 

tai kuski kääntääkin autoa jotenkin niin, 

ettei se tietty näkymä enää näy... 

Silti olen aina räpsimässä kuvia. 

Tällä kertaa näin talvisia, 

muutamalta automatkalta.

Suomalaista sielunmaisemaa

 Räpsyjä pakkasesta...

Raidan oksien raoista... 

Terijoensalavan oksiston lomasta...
joihin viime talvena tein
jäisiä sydämiä... 

Jäisistä valamonruusuista... 

Tammikuisen aamuauringon kultahämystä... 

 Tienvarren ladoista...

Täysikuusta... 

Auringon haloista... 

 Takapihan pihlajassa piipahtaneista 

epäuskoisista närhistä... 

Viime kesänä eivät tämän seudun pihlajat 

kukkineet lainkaan eikä niin ollen tullut 

yhtään pihlajanmarjojakaan. 

 Tässä hieman jänisten yöllisten kemujen jälkiä... 

Samoja polkuja kulkee myös kettu ja villikissa. 

Kännykkäräpsy illan sinisestä näkymästä, 

kun avaan ulko-oven... 

Ja pilkahdus kuumasta pataruuasta. 

Joskus minulla on onni 

päästä syömään äidin tekemää ruokaa, 

niin kuin vaikka viime lauantaina. 

Pakkasessa on kylmää taikaa

Puetaan alle ja ylle hirveästi vaatteita ja
palataan Suomen talven 
lumisiin pakkasnäkymiin. 

Aurinko etsii hankien ja oksien timantteja 

joita pakkanen niille on yöllä ripotellut.

Valamonruusujen kiulukat ovat yhä 

suloisen punaposkisia. 

Ja niitähän riittää...

Pihanäkymästämme puuttuu nyt kasvihuone. 

Olen niin vilukissa, että tuollainen näkymä 

ei joinakin päivinä lainkaan houkuttele 

minua ulos...

Yksi joulukuusi menetti heti neulasensa 

joutuessaan pihalle. 

Ihmeesti sen oksilla silti 

tykkylumi pysyttelee. 

Liiterin ovien kranssit saavat vielä 

olla paikoillaan vaikka virallisesti 

vissiin joulun aika onkin jo ohi... 

Jouluna ripustelin tällaisia palloja 

sinne tänne ja aina pitäisi varoa 

mitä toivoo... 

Minähän sen pihasta kolaan...

Toivottavasti täällä Etelä-Suomessa ei 

pakkasennätyksiä enää rikota...
Kylmimmillään mittari on
näyttänyt miltein -30 astetta. 

Onneksi villasukkia riittää! 

Tänään muuten on 

kansallinen Halipäivä! 

Halaaminen lämmittää 
aina, vaikka 
olisi kuinka pakkaspäivä. 

Jalanjälkiä

Talvella on aina mielenkiintoista seurata, miten kesällä vapaasti virtaavasta joesta 

tulee jäätyneenä tärkeä valtaväylä muillekin kuin kaloille. Keskellä jokea menee talvisin 

pehmoisten ja karvaisten eläinten suosituin ja nopein reitti halki kylien, 

pienen kaupunkimme ja ali siltojen.

Joen kohdilla eläimet näkevät helposti jolkotellessaan 

onko vaaraa ja vihollisia lähistöllä. 

Niinpä jäistä reittiä vaeltaa pitkin yötä kaikennäköistä tassuttajaa. 

On kymmenittäin jäniksiä ja ainakin yksi kettu. Saaliita ja saalistaja, 

tosin eri aikaan kohtaamatta toisiaan. On supia, metsähiiriä ja -myyriä. 

Luultavasti suurimmista jäljistä päätellen ilveksiäkin tai sitten se on suuri villikoira. 

On oravia, kissoja, talven lintuja ja sulan alueen sorsia päivisin. 

Eläimet tietävät tuoksuista ja jäljistä senkin, etteivät ihmiset astu joen jäälle kovan 

virtauksen vuoksi. Jää ei liene kovinkaan paksua ja kestävää edes paukupakkasilla.

 Näin kyllä tänä talvena yhdet moottorikelkan jäljet joessa. Joku oli totisesti leikkinyt 

tuurillaan. Enkä nyt tarkoita sitä yhtä kyläkauppaa.

Samanlaisia jälkiä oli talviaamuisin
ihan omalla pihallakin. =) 

Nyt kun helmikuun lempeämpi talvi ja lauhkeat päivät vesisateineen ovat 

sulattaneet pois talvenselkää, on jokikin jo osittain sulanut. 

Talvireitti alkaa olla esillä viimeisiä hetkiä.

Kohta ei jää enää lumijälkiä, joita seurata. 

Kevät tuo mukanaan uudet polut ja jäljet.