Talviaika alkaa

 

Kellonajat siirtyvät ensi yönä normaaliaikaan. 

Nyt minäkin herään ehkä taas 

 oikeampaan aikaan. 

"Kesäaika" tuntuu aina jotenkin väärältä! 

Kesällä kelloa katsoessa 

ei monesti meinaa uskoa silmiään. 

 

Sisäinen kelloni nääs 

on aina siinä oikeassa, 

auringon ja 

aurinkokellojen ajassa, 

eli juuri tässä ns talviajassa. 

 

 

 

 Tänään on muuten  Erakkopäivä, #HermitDay 

josta me erityisherkät introvertit tykkäämme. 

Mehän olemme sellaisia. 

Erakoita. 

Jotkut sosiaalisempia sellaisia

 ja jotkut vähemmän... 

Minun täytyy olla tänä erakkopäivänä 

hieman sosiaalisempi, koska 

meillä on muuttopäivä. 

Jätämme Keravan taaksemme ja muutamme 

vähän pohjoisemmaksi 

Hanin uuden työpaikan vuoksi. 

Tänään vietetään myös kissojen - 

ja Internetin päivää. 

Kuvassa lainakissa Tepi, joka vuosia sitten hetken asui kanssamme entisessä kodissamme. 💗

 

 

Kissa joka karkasi

 Löysin marraskuun puolelta 

vielä muutamia kissakuvia 

Tepi-kissasta joka oli n kuukauden 

meillä hoidossa. 

Kuten ilmeestäkin näkee, 

Tepi suunnitteli koko ajan 

kaikenlaista. Lähinnä miten 

voisi kiivetä vielä ylemmäksi... 

Tai karata ovesta 

tai jopa ikkunasta. 

Se oli tuollainen kettuilvestiikeri. ♥  
Tai siis onhan se yhä. 
Tepi karkasi sittemmin 
omistajiltaan ja loppujen 
lopuksi se etsi itse itselleen 
uuden kodin ja isäntäperheen 
ja jäi sinne tyytyväisenä 
asumaan. Siellä se saa 
vapaasti ulkoillakin, 
eikä tarvitse enää karkailla... 

Siivotaanko joulu pois?

Punainen pikkutalo on jouluna kaunis

sillä tämä on ulkoapäin kuin joulumaja. 

Varsinkin jos on lunta, ja nyt oli. 

 Myös linnut pitää muistaa 
aina talvisin. Nyt meillä on 
jo kolme lintulautaa. 
Tämä isoin on suojeltu kanaverkolla 
etteivät harakat tyhjentäisi lintulautaa. 

Sisällä oli tänä vuonna joulukoristelaatikoista esiin 

otettuna hieman vähemmän joulua kuin tavallisesti. 

Meillä kun oli matka mielessä... 

Jotain joulua oli sentään kuitenkin esillä. 

Nukkekodissakin, jossa vielä on 

remontti meneillään... 

Lahjojakin meille saapui:

Keskimmäisen tuoma joulukukka-asetelma 

on vielä loistavassa kunnossa,

Esikoisen lahjat olivat mukavia, 

 

blogi+fb-ystävä lähetti ihanat ruusukirjat. 
Kiitos Leila! 

 Lähikaupoistakin on kadonnut jo joulu ja mm joulukarkit. 
Matkalla luimmekin netistä, miten Suomessa oli tapeltu 
joulun alesuklaista. 

Italiassakin alkoivat jo heti kauppojen vihdoin avattua 
taas 28.12. ovensa, heti poistaa joulua laatikoihin, 

vilautettuaan ensin hetken ajan joulukoristuksille 
ale-lappua. 

Miltei nenän edestä koristeet kuitenkin kovalla kiireellä 
siivottiin pois. Vain nämä muutamat jutun ehdin ostaa 
puoli päivää kestäneestä joulun alennusmyynnistä. 

Minulla on vuosia ollut tapana ostaa ainakin 
yksi uusi joulukoriste joka joulu.
Helpoiten se onnistuu juuri alennusmyynneistä... 

Tämä yksi uusi joulupallo on 
viime viikonlopulta, 

kotolähikauppamme alelaarista.

Jouluhan on lasten juhla, joten meillä oli lahjat myös Siskon uudelle koiralle ja esikoisen luo matkanneelle Tepi-kissalle. 

Lahjoja lähti maailmalle tänä vuonna muuten vain hieman. 

Oli neuleita ystävälle ja tyttärelle, suklaata pojille 

ja talonvahdiksi kuukausia sitten lupautuneelle 

esikoiselle oli vielä erityislahja 

kiitokseksi talkkarina olosta.

Sovittiin että Tepi-kissakin voisi olla talossamme jouluna, kun esikoisen avokin piti mennä omia menojaan, mutta kun olivat matkalla joulunviettoihinsa 23.12. kissa pakeni pakkaseen, öiseen metsään karkuteille!

Tepi, sen kuukauden mitä se meillä oli lainassa, osoitti kyllä varsin selkeästi miten se pelkäsi kaikkea;  autoja, junia, tiellä kävelleitä koiria, vesisadetta, kylmyyttä, ja kun juna meni kaksi kertaa päivässä talomme ohi, kissa kaivautui kauaksi aikaa sohvien sisuksiin peloissaan ja jo pelkkä ohiajava rekka sai sen tolaltaan.

Vaikka Esikoinen koetti kahlata tuntikausia pitkin öistä metsää saadakseen kissan kiinni, se oli turhaa. Sinne se katosi.

Voin kuvitella miten Tepi on pelännyt uudenvuodenraketteja! =( 

Edit: 8.1.2018 Esikoinen soitti aamulla kissan löytyneen parin kilometrin päässä katoamispaikasta, laihtuneena. Se ehti olla kaksi viikkoa luonnon armoilla. Onneksi löytyi!!! Kiitos sille ystävälliselle ihmiselle joka otti Joroisten seudulla keltaisen tiikerikissan sisälle lämpimään.

Karvaolio

Päivällä lainakissamme Tepi 
on näin uninen 

mutta yöllä se riehuu. 

- Me nukkuisimme.  

Tepi ei tunne mitään nimeä, mutta jos 
sitä kissittää, se tulee katsomaan. 
Sanat joissa on S-kirjain, saavat 
sen huomion. 
Ja ruokapussin rapinan se tuntee. 
=) 

 

Mitä lämpimämpi sen parempi!

Ensin iski angiina, sitten keuhkoputkentulehdus.
Toista viikkoa olen joka päivä kuumeillut, yskinyt, 
joka lihas kipeänä yrittänyt vain hengittää ja levätä. 

Pirteimpinä, kuumeettomampina hetkinä olen äkkiä tehnyt jotain huushollihommia, ennen kuin kuume nousee jälleen, pakottaen minut sängynpohjalle tai olohuoneen sohvalle, jonne änkeää 

viereen myös Tepi, selkeästi koettaen hyötyä kuumeilustani. 

Nyttemmin olen oppinut lepäilemään päivälläkin
makuuhuoneessa jonne Tepiä varten on ovi 
kiinni ja pääsy kielletty, jotta edes jossain 
 olisi kissankarva- ja -hilsevapaa alue. 

^^^¨¨^^^^^¨¨^^^

Koetettuamme rauhoittaa öitä ja uniamme, 
laittamalla kissa kylpyhuoneeseen unilleen, 
on Tepi puolestaan pistänyt kylpyhuoneen
oven sekä allaskaapin sellaiseen kuntoon 
että minulle tuli maalarin lisätöitä...