Hani lupasi aiemmin,
ensimmäisen kerran Retiron puistossa käydessämme
että palaisimme katsomaan olisivatko ne
miljoonat ruusunnuput
kenties Vapuksi auenneet.
Siksipä ajoimme metrolla Retiroon aamupalan jälkeen,
jonne sadat, jos ei tuhannet muutkin olivat saapuneet
viettämään lomapäiväänsä.
Ne miltei kaikki miljoonat
ruusut olivat puhjenneet kukkaan!
On siellä vielä nuppujakin, jotta
ruusuja riittää pidempäänkin.
Uskon että ruusupuistossa kukkii
koko vuoden aina jokin lajike.
En voinut lakata kuvaamasta...
Yleensä vältän ihmisten kuvaamista
blogiini, jotta kukaan ei hermostuisi,
mutta nyt en voinut välttyä ihmisiltä...
Oikeastaan ihmiset tuovatkin eloa
puistokuviini.
Kauniita ihmisiä kauniiden
ruusujen kera.
Monet ihmiset näyttivät onnellisilta.
Hekin varmaan rakastavat ruusuja.
Itsekin olin onnellinen kun olin
vielä saanut nähdä tämän ihanan
ruusupuiston näin kukassaan!
Hani meinasi jo väsyä ruusuihin.
"Kun on nähnyt yhden kukan,
on nähnyt ne kaikki", sanoi Hani.
- No höpsis, vastasin minä.
Jossain vaiheessa hän huokasi
onneksi ensi viikonloppuna pääsevänsä
kuvaamaan ralleja! Hah.
- Siis samaa autoa monesta eri kulmasta,
kuinka tylsää, ruusuihin verrattuna.
Minun mielestäni se menee niin että kun
on nähnyt yhden autokuvan, se riittää! =D
Hän ei haluaisi lainkaan kuvata ihmisiä,
ja sai yllättäin kutsun kuvaamaan
ihmisiä eräisiin sukuhautajaisiin...
Palatkaamme ruusupuistoon...
Rakastuin tähän paikkaan!
Vappu picnicimme Retiron puistossa.
Juustoja, pähkinöitä ja pieni kuohari,
gluteenittomia keksejä
ja hedelmiä...
Kahvia kaupungilla.
Kahvi on aina yllätys.
Se tuodaan joko lasissa
tai kahvikupissa, se on joko
kauheaa tai melkein juotavaa,
sellaista kahvipuuroa
tai kahvismoothieta.
Mutta se piristää
pitkäksi aikaa.
Tuosta saattaa tulla
riippuvaiseksi...
Illalla menimme kiinalaiseen syömään.
Ensin ravintola oli tyhjä mutta jälkeemme
sinne saapui omistajien maanmiehiä ja naisia.
Olen aina kaikista dokkareista, elokuvista jne
ymmärtänyt kiinalaisten olevan pidättyväisiä,
hyvin hiljaisia ja hillittyjä. - No eivät he ole.
Ravintolan yli 30 juopuvaa kiinalaista piti niin
mahdottoman kovaa meteliä ettemme
enää kuulleet toistemme puhetta.
Siksi söimme nopeasti, saimme laskun
ja onnenkeksit ja ne luettuamme lähdimme.
(Alempi on miun...)
Piti alkaa pakkaamaan matkalaukkuja.
Aamulla olisi aikainen herätys lentokentälle
odottelemaan ja lentämään sinne
missä toukokuussakin vielä sataa lunta.
Niin loppui reissu jota oli jo
puoli vuotta hissukseen suunniteltu.
Hani vaihtoi työpaikkaakin puolisen
vuotta sitten ja samalla menetti talvilomansa
samoin pitkän kesälomansa ja siksi hän on
tehnyt pitkää päivää töissä saadakseen
ylimääräisiä tunteja reissun verran.
- Ja muutama tuntihan joka kk menee
Sipilälle ihan ilmaiseksi... =(
Kotiin palattuamme nukuin omassa pedissäni
melkein kellon ympäri.
Kylässä hyvä, kotona paras.
Veljeni oli hienosti hoitanut kotiamme
poissaollessamme ja kukatkin olivat
täällä kasvaneet sillä aikaa.
Kiitos veliseni! <3
