Koska sinä laitat joulun pois? Tänään?
Vai loppiaisena? Vasta Nuutinpäivänä?
Laitoit jo? Kuvassa meidän kuusi tältä joululta.
Eihän näitä raaskisi laittaa vielä pois? Se tarunhohtoisuus katoaa kotoa heti, kun
laitat koristeet kuplamuovipussukoihinsa ja laatikoihinsa ja omiin
piiloihinsa...
Kaltaiselleni jouluttajalle tämä aika on raskasta,
kun pitäisi jo luopua joulusta!
Nykyihmisen mielestä Loppiainen on joulun loppu
Loppiainen,
teofania, epiphany tai epifania, on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun
pyhäpäivät ja on todennäköisesti joulua vanhempi juhla. Loppiaista
vietetään 6. tammikuuta ja se on Suomessa yleinen vapaapäivä.
Loppiaisen karjalankielinen
nimitys on vieristä, sanasta risti, koska silloin ortodoksikirkossa
toimitetaan suuri vedenpyhitys upottamalla risti kolme kertaa
veteen ja rukoilemalla, että Pyhä henki pyhittäisi veden. Tämä
tapahtuu yleensä joen tai järven rannalla. Veden pyhittäminen on tuttua muuallakin maailmassa.
Luterilaisessa, katolisessa ja anglikaanisissa
kirkoissa sekä muissa länsimaisissa kirkoissa, jotka noudattavat
kirkkovuoden kalenteria, loppiaista vietetään varhaisella keskiajalla
muodostuneen perinteen mukaisesti itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivänä.
Alkuperäinen
kreikankielinen teksti μάγοι ἀπὸ ἀνατολῶν (magoi apo anatolōn) on suomennettu sanoilla ”tietäjiä idästä”.
Kreikan sana μάγος (magos), viittaa kuitenkin maageihin, joista tuli papillinen kasti Persian
valtakunnassa. Maageilla oli osaamista filosofiassa, lääketieteessä ja
luonnontieteissä. He olivat myös ennustajia ja unientulkitsijoita. Myöhemmin sana maagi on muuttunut viittaamaan magiaan eli taikuriin tai
velhoon.
Matteus käyttää heistä termiä tähtitieteilijät,
mutta sanan tarkka merkitys on silti tulkinnanvarainen. Tietäjien nimiä ei mainita Raamatussa, mutta länsimaissa vakiintui 700-luvulla käsitys, että heidän nimensä olisivat olleet Caspar, Melchior ja Balthasar.
Nimet vaihtelevat eri kulttuureissa. Iranilaisen tarinan mukaan
tietäjät olivat kotoisin Savehin kaupungista Persiasta ja heidät on
haudattu sinne.

Monissa maissa loppiainen on kolmen kuninkaan juhlapäivä
Erityisesti
Espanjassa ja muilla espanjan- sekä katalaaninkielisillä alueilla
kolmen viisaan miehen juhla on tärkeä, sillä tietäjät kameleineen
toimivat siellä joulupukin vastineena, joille lapset lähettävät
kirjeitä. Yöllä tietäjät tulevat taianomaisesti idästä tuomaan lahjoja.
Joillakin alueilla lapset valmistavat tietäjille ja kameleille ruokaa ja
juomaa virkistäytymistä varten. Espanjankielisissä kaupungeissa
järjestetään loppiaisaattona kulkueita, joissa kuninkaat ja heidän
palvelijansa heittävät lapsille karamelleja. Nykyään tämä perinne elää
sulassa sovussa joulupukin, eli Papá Noelin kanssa.
Kataloniassa
(Jossa joulupukki on Tió de Nadal ) on vielä tämän lisäksi erityisiä itämaan
tietäjiin liittyviä tapoja; osa paikallisia, osa laajemmalle levinneitä.
Kolmen kuninkaan kulkueen Alcoissa, Valenciassa
väitetään olevan maailman vanhin. Kulkueissa tietäjät jakavat
lapsille pieniä lahjoja. Melchioria pidetään kolmikosta nuorimpana, ja
hän jakaa lapsille koruja ja muuta rihkamaa. Kataloniassa hänellä on
kuitenkin usein pitkä valkoinen parta. Melchiorin
lisäksi Caspar on vaaleaihoinen mutta ruskeahiuksinen, hän tuo lapsille
leluja. Balthasar on tummaihoinen ja pukeutunut kuin arabi. Hänen
tehtäväkseen jää antaa hiilikimpale tuhmille lapsille.

Kolmen kuninkaan kakku
Loppiaiskakku, eli kolmen kuninkaan kakku, tai piirakka, (ransk. galettes des rois) on vuosisatoja vanha loppiaisperinne. Niitä leivotaan ja tarjotaan itämaan tietäjien kunniaksi. Näiden keskiajalla kuninkaan identiteetin saaneiden tietäjien ympärille syntyi runsas tapakulttuuri, joka on yhä voimissaan. Siihen kuuluu myös tämä kakku. Kakun sisään leivotaan papu, tai katolisissa maissa jokin esine, ja kakku koristellaan pahvikruunulla. Se, joka saa pavun tai esineen, kruunataan pahvikruunulla, ja hän on yhden päivän kuninkaallinen, jonka toiveita muut noudattavat.

Italialaisten loppiaisnoita
Italiassa tarinaa itämaan tietäjistä on täydennetty kertomuksella loppiaisnoita Befanasta.
Hän oli liian kiireinen lähteäkseen kolmen viisaan miehen mukana
kunnioittamaan Jeesuksen syntymää, mutta lupaa tavata nämä
paluumatkalla. Kun Itämaan tietäjät vaihtoivat palatessaan reittiään, noita oli
tuomittu odottamaan heitä ikuisesti. Loppiaisaattona Befana laskeutuu koteihin
savupiipusta ja täyttää lasten sukat lahjoilla. Ennen tuhmat lapset saattoivat löytää lahjasukastaan hiiliä. Kuva tältä sivulta.
Tietäjät
lahjoineen, usein kameleineenkin ovat osa jouluseimeä. Seimiasetelmissa
tietäjät voivat saada hahmonsa paikallisesta kulttuurista. Suomessa vanha tuttu Tiernapoika-laulunäytelmä on erityinen kolmen kuninkaan muistoa vaaliva perinne.
Nuutti joulun viepi
Vanhan
kansanperinteen mukaan juhlakausi on voinut jatkua jopa Nuutinpäivään
(13. tammikuuta) asti, jolloin vasta joulu on lopullisesti "siivottu"
pois. Nuutinpäivä päättää 20 päivää kestäneen joulurauhan.
"Vanhan
kansan joulu alkoi Tuomaan päivästä. Joulu oli suuren juhlan aikaa,
ruokaa oli yllin kyllin ja olut virtasi. Lähes kolme viikkoa pitkä
juhlan ja yltäkylläisyyden aika päättyi perinteisesti Nuutin päivään, jolloin äänekkäät nuuttipukkien kulkueet keräsivät taloista viimeiset ruuan rippeet ja jouluoluet." /Tuomo Kesäläinen
Kansanperinteessä tapa säilyi etenkin Satakunnassa jossa nuutipukkikierroksia tekevät lapset keräsivät joulun pois. Sama tapa on ollut myös Hämeessä ja Varsinais-Suomessa.
PS:
Maaseudun tulevaisuus, Wikipedia, DOTY, Checkiday
#kuusipois #loppiainen #joulupois #joulupiiloon #joulunlopetus
#jouluonohi #christmastreeout #befana
#kolmenkuninkaanpäivä
#nuutinpäivä #pahanuuttipoissenviepi