Tänään on Nuutinpäivä sekä Talvennapa,
eli Sydäntalvi ja puolet talvesta on jo takana! On teillä talvenystävillä siis vielä puolet talvea jäljellä!
Viikon päästä karhukin jo kääntää kylkeä!
Suomalaisen kansanuskomuksen talvennavasta ja sydäntalvesta sekä perinteistä ja karhun talviunesta olen kirjoittanut täällä aiemminkin... ja lisää aiheista tulee esiin tuossa 18.1...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Koska sinä laitat joulun pois? Tänään?
Vai loppiaisena? Vasta Nuutinpäivänä?
Laitoit jo? Kuvassa meidän kuusi tältä joululta.
Eihän näitä raaskisi laittaa vielä pois? Se tarunhohtoisuus katoaa kotoa heti, kun laitat koristeet kuplamuovipussukoihinsa ja laatikoihinsa ja omiin piiloihinsa...
Kaltaiselleni jouluttajalle tämä aika on raskasta,
kun pitäisi jo luopua joulusta!
Nykyihmisen mielestä Loppiainen on joulun loppu
Loppiainen, teofania, epiphany tai epifania, on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhäpäivät ja on todennäköisesti joulua vanhempi juhla. Loppiaista vietetään 6. tammikuuta ja se on Suomessa yleinen vapaapäivä.Loppiaisen karjalankielinen nimitys on vieristä, sanasta risti, koska silloin ortodoksikirkossa toimitetaan suuri vedenpyhitys upottamalla risti kolme kertaa veteen ja rukoilemalla, että Pyhä henki pyhittäisi veden. Tämä tapahtuu yleensä joen tai järven rannalla. Veden pyhittäminen on tuttua muuallakin maailmassa.Luterilaisessa, katolisessa ja anglikaanisissa kirkoissa sekä muissa länsimaisissa kirkoissa, jotka noudattavat kirkkovuoden kalenteria, loppiaista vietetään varhaisella keskiajalla muodostuneen perinteen mukaisesti itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivänä.Alkuperäinen kreikankielinen teksti μάγοι ἀπὸ ἀνατολῶν (magoi apo anatolōn) on suomennettu sanoilla ”tietäjiä idästä”. Kreikan sana μάγος (magos), viittaa kuitenkin maageihin, joista tuli papillinen kasti Persian valtakunnassa. Maageilla oli osaamista filosofiassa, lääketieteessä ja luonnontieteissä. He olivat myös ennustajia ja unientulkitsijoita. Myöhemmin sana maagi on muuttunut viittaamaan magiaan eli taikuriin tai velhoon.
Matteus käyttää heistä termiä tähtitieteilijät, mutta sanan tarkka merkitys on silti tulkinnanvarainen. Tietäjien nimiä ei mainita Raamatussa, mutta länsimaissa vakiintui 700-luvulla käsitys, että heidän nimensä olisivat olleet Caspar, Melchior ja Balthasar. Nimet vaihtelevat eri kulttuureissa. Iranilaisen tarinan mukaan tietäjät olivat kotoisin Savehin kaupungista Persiasta ja heidät on haudattu sinne.
Monissa maissa loppiainen on kolmen kuninkaan juhlapäiväErityisesti Espanjassa ja muilla espanjan- sekä katalaaninkielisillä alueilla kolmen viisaan miehen juhla on tärkeä, sillä tietäjät kameleineen toimivat siellä joulupukin vastineena, joille lapset lähettävät kirjeitä. Yöllä tietäjät tulevat taianomaisesti idästä tuomaan lahjoja. Joillakin alueilla lapset valmistavat tietäjille ja kameleille ruokaa ja juomaa virkistäytymistä varten. Espanjankielisissä kaupungeissa järjestetään loppiaisaattona kulkueita, joissa kuninkaat ja heidän palvelijansa heittävät lapsille karamelleja. Nykyään tämä perinne elää sulassa sovussa joulupukin, eli Papá Noelin kanssa.Kataloniassa (Jossa joulupukki on Tió de Nadal ) on vielä tämän lisäksi erityisiä itämaan tietäjiin liittyviä tapoja; osa paikallisia, osa laajemmalle levinneitä. Kolmen kuninkaan kulkueen Alcoissa, Valenciassa väitetään olevan maailman vanhin. Kulkueissa tietäjät jakavat lapsille pieniä lahjoja. Melchioria pidetään kolmikosta nuorimpana, ja hän jakaa lapsille koruja ja muuta rihkamaa. Kataloniassa hänellä on kuitenkin usein pitkä valkoinen parta. Melchiorin lisäksi Caspar on vaaleaihoinen mutta ruskeahiuksinen, hän tuo lapsille leluja. Balthasar on tummaihoinen ja pukeutunut kuin arabi. Hänen tehtäväkseen jää antaa hiilikimpale tuhmille lapsille.
Loppiaiskakku, eli kolmen kuninkaan kakku, tai piirakka, (ransk. galettes des rois) on vuosisatoja vanha loppiaisperinne. Niitä leivotaan ja tarjotaan itämaan tietäjien kunniaksi. Näiden keskiajalla kuninkaan identiteetin saaneiden tietäjien ympärille syntyi runsas tapakulttuuri, joka on yhä voimissaan. Siihen kuuluu myös tämä kakku. Kakun sisään leivotaan papu, tai katolisissa maissa jokin esine, ja kakku koristellaan pahvikruunulla. Se, joka saa pavun tai esineen, kruunataan pahvikruunulla, ja hän on yhden päivän kuninkaallinen, jonka toiveita muut noudattavat.
Italialaisten loppiaisnoita
Italiassa tarinaa itämaan tietäjistä on täydennetty kertomuksella loppiaisnoita Befanasta. Hän oli liian kiireinen lähteäkseen kolmen viisaan miehen mukana kunnioittamaan Jeesuksen syntymää, mutta lupaa tavata nämä paluumatkalla. Kun Itämaan tietäjät vaihtoivat palatessaan reittiään, noita oli tuomittu odottamaan heitä ikuisesti. Loppiaisaattona Befana laskeutuu koteihin savupiipusta ja täyttää lasten sukat lahjoilla. Ennen tuhmat lapset saattoivat löytää lahjasukastaan hiiliä. Kuva tältä sivulta.
Tietäjät lahjoineen, usein kameleineenkin ovat osa jouluseimeä. Seimiasetelmissa tietäjät voivat saada hahmonsa paikallisesta kulttuurista. Suomessa vanha tuttu Tiernapoika-laulunäytelmä on erityinen kolmen kuninkaan muistoa vaaliva perinne.
Loppiainen on omistettu muun muassa lähetystyölle. Maailman sotaorpojen päiväkin on loppiaisena.
Jossain loppiainen on Vie joulukuusi pois -päivä.
Ja 6.1.2026 on myös Vie runoilija lounaalle... Siinä samalla reissulla voisi... =D
Nuutti joulun viepi
Vanhan kansanperinteen mukaan juhlakausi on voinut jatkua jopa Nuutinpäivään (13. tammikuuta) asti, jolloin vasta joulu on lopullisesti "siivottu" pois. Nuutinpäivä päättää 20 päivää kestäneen joulurauhan.
"Vanhan kansan joulu alkoi Tuomaan päivästä. Joulu oli suuren juhlan aikaa, ruokaa oli yllin kyllin ja olut virtasi. Lähes kolme viikkoa pitkä juhlan ja yltäkylläisyyden aika päättyi perinteisesti Nuutin päivään, jolloin äänekkäät nuuttipukkien kulkueet keräsivät taloista viimeiset ruuan rippeet ja jouluoluet." /Tuomo Kesäläinen
Kansanperinteessä tapa säilyi etenkin Satakunnassa jossa nuutipukkikierroksia tekevät lapset keräsivät joulun pois. Sama tapa on ollut myös Hämeessä ja Varsinais-Suomessa.
PS:
Runosivustollani eräs ihana naishenkilö kertoi laittavansa joulun pois vasta Kynttilänpäivänä, joka tänä vuonna on 8.2.2026. Silloin joulusta on 40 päivää.
Linkit:Maaseudun tulevaisuus, Wikipedia, DOTY, Checkiday
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tänään on Nuutinpäivä sekä Talvennapa,eli 🤍 Sydäntalvi ja puolet talvesta on jo takana!
"Talvennavasta valo ja lämpö aloittavat paluunsa luvaten, että tulossa on uusi kasvukausi."
♡
Sydäntalvella
muistan mustarastaita
Lintulaudalle laitan muruja
Tyhjä kesäpesänsä
heiluu oksalla
tuulen tuudittamana
- Una Reinman
Kuva: kuvapankki
♡
🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍
PS:
Komeetankin voit tänään bongata!
Katsele taivaalle puoli neljän maissa iltapäivällä.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
