Ja lisää kauneutta ensi kesällelöytyy vaikkapa siemenkuvastoista...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto kutsuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto kutsuu. Näytä kaikki tekstit
11.9.2020
Syksyn kauneutta
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
15.6.2020
Luonto on lääkettä
Tänään voit paneutua
Luontovalokuvauksen & Hymyn -päivään, eli ei muuta kuin luontoon vaan, kaikkea ihanaa kuvaamaan ja se hymykin tulee sitten kuin luonnostaan!
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
23.5.2020
Evolla retkellä
Olimme Helatorstaina Evolla retkeilemässä kameroiden ja aamupalan kanssa.
Meilläpäin koivut ja muut lehtipuut ovat jo vahvasti hiirenkorvilla mutta täällä paikka paikoin lehtipuut olivat vielä silmuilla...
Mutta leppä oli jo päättänyt ottaa varaslähdön ja aloittaa uuden kevään.
Komea siirtolohkare lojui tien reunalla.
Se on takuulla vielä niillä sijoillaan jonne jääkausi sen aikoinaan jätti.
Aikamme käveltyämme tulimme lammen rannalle, jossa oli Sorsakolun laavu, jolta lähtevät kyselivät haluammeko tulla nuotiolle, vai samuttaisivatko he tulen. Meillä ei ollut mitään paisteltavaa joten kieltäydyimme mutta eihän laavulle oikeastaan nyt edes kannata mennä koska korona... mutta kiitos ystävällisyydestänne teille, te tuntemattomat.Me söimme omat eväsleipämme tuulessa, istuen kivillä ja joimme kahvimme katsellen keväistä luontoa.
Ulkona kaikki maistuu paremmalle.
Sielläpäin mustikat eivät ole onneksi paleltuneet niin kuin etelämmässä niillä alueilla, joilla ei ollut lumipeitettä talvella varpukerroksen päällä.
Saimme esikois Jakenkin,
- joka asustaa nykyään ei niin kovin kaukana Evolta,
sinne kävelemään kanssamme.
Jake, joka on käynyt Evolla monesti, käytti meihin eräoppaan taitojaan ja näytti mm tämän hiidenkirnun meille...
...samoin hän tiesi mistä puusta löytyy tämä hauen leukaluu...
- Hani pohti, miten ihmeessä tuollaisesta joku on eräässä tarussa tehnyt kanteleen... =)
Oli kiva päivä.Sitruunaperhosia lenteli kovassa tuulessa sinne tänne,samoin kangasperhosia...
Iltapäivällä väkeä alkoi olla jo liian paljon, joten me lähdimme ajelemaan kotiinpäin ja Jake lähti pohjoisemmille vaellusalueille.
Arkitodellisuus iski vastaan kotimatkalla kunautoletka oli pysähdyksissä ja eteni pätkän kerrallaan, kunnes tuli risteys josta pääsimme ruuhkaa karkuun.
Tuossa letkassa ajellessa huomasin kookkaan sääksen kaartelevan korkealla ja ihmettelevän ihmisten menoa...
Matkanvarren voikukkia...Ne ovat kauniita ja mukavia,- jonkun muun nurmikolla kasvaessaan. =D
Tuusulaan saakka ajeltuamme halusin kuvata näitä suloisia valkovuokkoja jotka peittävät isot alueet ihan tien varrella. Samalla huomasin tuomienkin olevan jo kukassa.
Onneksi kukaan ei ole tallannut kukkia.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
8.2.2020
Luonnonrauha
Älä vie minua oopperaan
en kestäisi sellaista laulua
liian korkealta ja kovaa
eikä sanoistakaan saisi selvää
Äläkä vie minua festareille
Liian paljon varpailletallojia
eikä teltassakaan saisi nukuttua
Älä vie minua hienoon ravintolaan
Liian monimutkaisia miniannoksia
ja kalliita hintoja eikä minulla
ole juhlapukua
Äläkä rakas vie minua sukujuhliin
Siellä on liian paljon tuntemattomia
eikä minulla ole suojapanssaria
Niiden sijaan
saat viedä minut metsään
vaikka vuoden jokaisena päivänä
Siellä ei ole ruhkaa pakokaasuja
melua eikä varpailletallojia
Vain rauhaa tuulta lintuja
ja metsäntuoksua
Luonto voimaannuttaa
Vaeltelu sopivasti väsyttää
Etsisimme eväsleipämme repusta
kaivaisimme esiin voipaperista
Joisimme termospullosta kahvia
Villasukkiemme varret pilkistäisivät
vaelluskengistä
- Una Reinman
Hieman muokattuna oma
vanha runoseni tälle päivälle.
Niin juu.
Tänään on
Oopperapäivä
#OperaDay
=D
Me olemme niin erilaisia
Mikä toiselle on suurta huvia
voi olla toiselle kauhistusta.
Mikä kullekin on tärkeää
ja upeaa elämystä,
siitä ei kannata kiistellä
koska jokaisella
on ikioma mielipiteensä maailmasta.
Kunnioittakaamme toistemme mieltymyksiä
eikä tuputeta heille omiamme.
Olkaamme yksilöitä.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
21.5.2019
Luonnon monimuotoisuutta ja meditaatiota
Tänään on Maailman monimuotoisuuden päivä. Biodiversiteetti eli biologinen monimuotoisuus (myös elonkirjo, luonnonkirjo tai luonnon monimuotoisuus) tarkoittaa maapallon tai sen jonkin osan elollisen luonnon monimuotoisuutta. Yleinen biodiversiteetin mittari on lajirunsaus eli alueen lajien lukumäärä. Biodiversiteettiin kuuluu myös lajin sisäinen perinnöllinen muuntelu sekä lajien luomien ekosysteemien monimuotoisuus.
Maapallon biodiversiteettiä ei vielä tunneta kovin hyvin. Lajien määräksi on arvioitu 10 miljoonaa, mutta niistä vain 1,9 miljoonaa tunnetaan nimeltä. Tunnetuista lajeistakin noin kaksi kolmasosaa tunnetaan vain yhdeltä alueelta ja moni vain yhdestä yksilöstä, joten niiden lajinsisäistä perinnöllistä monimuotoisuutta ei tunneta juuri lainkaan./wikipedia
Tänään on myös
Maailman meditaatiopäivä.
On myös Tarjoiluhenkilöstön päivä,
sekä mm Ripsienhoitopäivä.
Maailman meditaatiopäivä.
On myös Tarjoiluhenkilöstön päivä,
sekä mm Ripsienhoitopäivä.
Kevätpuuhat ovat ihanaa aikaa...-
olen vuosi siten kirjoittanut niin mainiosti
tämän päivän teemoista että kehotan
sinua katsomaan sitä postausta... =)
PS:
Tämän päivän postaus tuli esiin myöhässä
sähkökatkon ja sen jälkisotkujen vuoksi... !!
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
27.3.2019
Joko olet bongannut peippoja?
Tarkkaile kevään etenemistä!
Havaintoja voi ilmoittaa milloin vain, mutta olemme erityisen kiinnostuneita tietämään, missä kevät menee kahdeksana kevätseuranta-viikonloppuna. Näin saamme kattavan kuvan koko Suomen keväästä samalla hetkellä.
Kevätseuranta-viikonloput 2019:
2.–3.3. • 16.–17.3. • 30.3–31.4. • 13.–14.4.
27.–28.4. • 11.–12.5. • 25.–26.5. • 8.–9.6.
Vuoden 2019 teema on Veden äärellä
Kevätseuranta-kampanjalla on vuosittain vaihtuva teema.
Samoina pysyvien vakiolajien lisäksi tarkkaillaan teeman mukaan vaihtuvia teemalajeja.
Kevätseuranta-kampanjalla on vuosittain vaihtuva teema.
Samoina pysyvien vakiolajien lisäksi tarkkaillaan teeman mukaan vaihtuvia teemalajeja.
Teksti ja kuvat:
Luontoliitto
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)