Oravaperheen puuhia

Oravaäiti kahden villin ja uteliaan poikasensa 

kanssa seikkailemassa Pikkutalon pihalla. 

Poikasten harmaa turkki alkaa jo 

muuntua kesäisen punaruskeaksi... 

Kaikkeen piti tutustua...  

Täältä näkee kauas! 

Hmmm... Maalia. 

Tuoksuu oudolta. 

Sitä ei kai kannata syödä. 

Mutta maistoin jo grillipeittoa ja 

terassin pöytäliinaa... 

Hopeapajussa oli hauskaa leikkiä 

riehakasta kuurupiiloa, kaikki 

kynnet rapisten... 

...kunnes kirjosieppokoiras sekä 

varpunen, jotka kumpikin pesivät pihan 

puissa, alkoivat jahdata oravanpoikia 

kauemmas pesäpöntöistään... 

Oravanpoikaset jahdattiin kuuseen, 

ihan kirjaimellisesti. 

Varpunen jäi vieläpä päivystämään, 

että oravat varmasti jäivät tuonne... 

************************

Teemapäivissä on tänään 

mm Venäjän kielen päivä. 

Lumivallien suojassa

Aurinkoisena päivänä on ilmassa 
jo ihan kevään tuntua. 

Jääpuikot räystäillä, auringon valo 
ja pihalla räpättävät varpuset 
saavat sen ihanan tunteen aikaan. 

Lumi suojaa, lumi eristää... 

Ennenvanhaankin rintamamiestalojen 

seinämille nostettiin pakkaslunta melkein 

ikkunoiden alareunoihin saakka, 

ja talo pysyi siten lämpimämpänä 

ja vedottomana talvipakkasten ajan. 

Joskus vanha konsti on parempi 

kuin pussillinen uusia, kalliita 

ja sähkökäyttöisiä... 

Jossain vaiheessa pitää poistaa katoilta 

ylimääräistä lumikuormaa. 

Pakkasella tuo ei vielä paina hirveästi 

mutta kun suojasäät saapuvat 

niin lumi alkaa olla painavaa. 

Siksi sitä ennen pitää pudotella 

lumet alas. 

Ensin niitä pitää kuitenkin ihailla ja 

kuvata, kun talot ovat kuin 

Tohtori Zivagon elokuvasta... 

Olen kotona... <3 

Ja kävin terassilla kahvilla... 

Sydän särkyneenä

Jäin roikkumaan hetkiin muistojen
kuinka istutin särkyneensydämen
pihaan talon homeisen
Ei ole vieläkään sydämeni kokonainen 

-Una Reinman-

Särkynytsydän on hurmaava perenna. 

- Se varastettiin siitä ensimmäisestä 

pihasta jonne sellaisen istutin. 
Samoin kuin kukkasipulit, kuormalavat, 
kaikki vesitynnyrit yms vesiastiat... jne... 

Tässä pihassa sellainen hieman kärsi 

vähälumisesta talvesta.

Vaikka kyllä koetin kukkien päälle 

kaapia lunta muualta... 

Ehkä se satanut lumi on parasta, 

eikä lapiolla niskaan kipattu... ? 

Toukokuun ensimmäinen 

särkyneensydämen alku. 


Tänään on Maailman valtamerien päivä. 
 

Vielä kerran puiden kukintaa

Omenankukkien ihanaa paljoutta tänä 

keväänä 

ei voi liikaa hehkuttaa. 

Ne olivat niin suloinen näky, nuo

täynnä kukkia olevat puut joka paikassa. 

Viime kesän sateet olivat tehneet puille hyvää. 

Meidän päärynäpuun ensimmäiset 

kukat ikinä olivat myös viehkoja! 

Jopa pienimmätkin omenapuut olivat 

tikahtua kukkapaljouteensa. 

Jännityksellä nyt sitten odotamme, 

kuinka paljon  omenia saamme...

Terttuslejan kauneutta. 

Valitettavasti tämä pensas oli 

sitten väärässä paikassa ja se 

piti leikata alas. 

On nääs pihalla kesäjuttuja tekeillä... 

Kyllä selja muutamassa vuodessa 

taas piristyy... 

Pioneissa oli hassusti nuput jo toukokuussa... 

Orapihlajan kukkia. 

Koivuangervon kukkia. 

Pihlajakin kukkia 

mutta aika vähänlaisesti. 

Nyt ei tule siis hurjaa 

pihlajanmarjavuotta. 

Ensi talvena on siis lunta 

ihan tolkuttomasti? 

No, viime talvena sitä olikin  

korkeimmillaan vain vajaat 18 cm... 

Jostakin omatekoisesta kranssista on joskus kukkapenkkiin 

tipahtanut sembramännyn siemen josta kasvoi kaksi pientä 

tainta, joista toinen on tässä ruukussa. 

Pitänee miettiä sille kiva paikka.

Taustalla näkyy vielä orkideoitani...
Niitä joita olen kerännyt ja talvettanut ja
saanut uudelleenkukkimaankin.
Nyt niitä ei enää ole. Niihin tuli
villakilpikirva, jota en saanut pois... =(
Piti heittää ruukkuineen kaikki
kymmenen rakasta orkideaa roskapönttöön.
Huoh... =( Yhyy... =(

Ainoa kukkiva asia pihassa tänne muuttaessamme 

oli muutama syreeni. Tässä niistä isoin jonka 

viime syksynä leikkasin ja sepäs 

siitä innostui kukkimaan kovasti tänä keväänä. 

Hups, tännekin eksyi omenapuun kukkia...