Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruokaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruokaa. Näytä kaikki tekstit

4.9.2023

Ruuan päivä

 

 

 

 


 

"Voitko kuvitella, että suomalaisella ruoalla ei ole ennen vuotta 2019 ollut omaa merkkipäivää? Mutta nyt onneksi on! Historian viidettä suomalaisen ruoan päivää nimittäin vietetään 4.9.2023."/Valio

"Viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet, että itsestäänselvyytenä pitämämme maukas, ravitseva, puhdas ja riittävä ruoka onkin etuoikeus. Juhlistetaan siis sitä, että osaavat ruokaketjun ammattilaiset varmistavat, että voimme nauttia oman maan antimia joka päivä, sesongista tai maailman tuulista huolimatta.

Suomalaisen ruoan päivän resepti on mutkaton. Poimi ruokakauppasi hyllyiltä ruokaa ja juomaa, joissa on sinivalkoinen Hyvää Suomesta -merkki.  Se on ainoa merkki, joka takaa, että myös raaka-aineet ovat kotimaisia. Sitten vaan porukalla pöytään ja nauttimaan. Juhlitaan yhdessä – rakkaudesta oman maan ruokaan!" /Ruokatieto.fi 

"Suomalaisen ruoan päivän on perustanut Hyvää Suomesta -merkki, yhdessä niiden yli 300 suomalaisen ruoanvalmistajan kanssa, joiden tuotteille kotimaisuuden takaava merkki on myönnetty. Juhlapäivällä halutaan nostattaa suomalaista ruokaa ja sen tekijöitä sekä vahvistaa kuluttajien tietoisuutta ruoan suomalaisesta alkuperästä."/Wikipedia 

 

 

 ********

 

11-17.9. vietetään puolestaan hävikkiviikkoa.

 

 

 

 

 





 

 

 

8.11.2019

Cappuccinopäivä!








Oo! 
Rakastan tämän päivän teemaa! 
On Cappuccinopäivä


Cappuccino on vakiinnuttanut asemansa länsimaisissa kahviloissa suosittuna kahvijuomana. Perinteinen cappuccinon määritelmä on kolmasosa espressoa, kolmasosa kuumaa maitoa ja kolmasosa maitovaahtoa. 

Maito vaahdotetaan espressokoneen kyljessä olevalla höyryputkella. Maitoa höyrytettäessa barista yrittää saada aikaiseksi mikrovaahtoa. Hyvällä mikrovaahdolla taitava barista voi luoda latte-artia. Mikrovaahto on rakenteeltaan silkkipintaista, hyvin juoksevaa, pienen pieniä ilmakuplia sisältävä neste. Höyrytettäessä maidon proteiinit denaturoituvat ja osaltaan luovat vaahtokuplia.

Höyrytetyn maidon ja mikrovaahdon maku on makeampi kuin esimerkiksi sauvasekoittimella luodun vaahdon. Tämä johtuu höyrytyksen johdosta tapahtuneisiin muutoksiin maidon rakenteessa.
Cappuccinon ei tule olla pinnaltaan täysin valkoista, vaan cremaa pitää näkyä laidoilla. SCAA:n baristamestaruuskilpailujen tuomarin käsikirjan mukaan: "Maun pitää olla tasapainoinen, maidon makeuden ja espresson perustan luoma harmonia. Juoma ei saa olla liian maitoinen, espresson maun tulee olla selkeästi erottuva".
Cappuccino tarjoillaan posliinikupista sekä esteettisistä että käytännöllisistä syistä. Posliinikuppi säilyttää lämmön paremmin kuin esimerkiksi pahvinen kertakäyttökuppi. Juoman päällä oleva mikrovaahto toimii eristeenä ja pitää juoman pidempään lämpimänä. Hyvä cappuccinokuppi on pyöreäpohjainen ja ylöspäin levenevä. Tällöin vaahdotettu maito pyörähtää ideaalisesti kahvin sekaan ja sekoittuu siihen hyvin. Ylöspäin levenevä reuna helpottaa myös cappuccinon pintaan maitovaahdolla tehtävää kuviointia, latte-arttia. 

Italiassa cappuccinoa nautitaan vain aamupäivisin, esimerkiksi voisarven kera.

PS: Sana 'cappuccino' tarkoittaa kapusiiniveljeskuntalaista (ital. Frati Minori Cappuccini) ja yleisen uskomuksen mukaan juoma on nimetty näin, koska veljeskunnan käyttämä ruskea kaapu on juoman värinen


Niin, tänään voit myös



Mikä olisi hurjinta ja
 rohkeinta jota voisit ajatella kokkailevasi? 
Rakkaudella tietenkin. 
Kuka sen söisi? 





Tänään on myös 

Nenäpäivä  
 

12.6.2019

Syökää yhdessä










Tänään saamme kaikki viettää 
Punaisen ruusun päivää 
sekä Lapsityövoiman vastaista päivää.

Mm tuolla sekä tuolla 
olisi kaikenvärisiä ruusuja... 





Ja illalla vietetään Illallista taivaan alla, 
ainakin Hesassa, jossa vietetään myös Helsinkipäivää, mutta koko Suomessa 
illallisen voi järjestää viimeistään elokuussa, tarkalleen 8.8.2019. 




Lisää tietoa mm tuolla. 
Olen kirjoittanut tästä aiemminkin 
mm tuolla...





Tänään on myös Teräsmiespäivä
sekä Pähkinävoikeksien päivä ja
kansainvälinen Falafelipäivä.






3.4.2019

Syökää kalaa







Tänään olisi sitten Kalapuikkopäivä
Ne ovat varsinkin lasten herkkua. 
- Ja joidenkin meidän aikuistenkin, 
varsinkin kotitekoisina. 


Kalapuikot

600g ruodottomia kalafileitä, 
esim kuhaa tai turskaa
2 kananmunaa
1dl vehnäjauhoja
1dl korppujauhoja
(*Tai pankojauhoja)
1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria

+ Ruokaöljyä paistamiseen


Vatkaa kananmunien rakenne rikki syvässä lautasessa. 
Mittaa toiselle lautaselle vehnäjauhot 
ja kolmanteen korppujauhot. 
Poista kaloista ruodot ja halkaise kalafileet 
pituussuunnassa, 
ja jos fileet ovat kovin pitkiä, puolita suikaleet. 
Mausta valkopippurilla ja suolalla.

Pyöräytä kalapalat ensin vehnäjauhoissa, 
karista ylimääräinen pois, kieräytä kalapala kananmunassa, 
valuta jälleen ylimääräinen pois ja lopuksi pyöritä kala korppujauhoissa. 
(*Japanilaiset pankojauhot tuottavat erityisen rapean kuoren. 
Niiden rakenne on karkea, ja ne eivät ime itseensä rasvaa, kuten hienompijakoiset jauhot. 
Niitä myydään isoissa marketeissa.)

Paista puikot pannussa runsaassa öljyssä kullanruskeiksi. 
Paistoaika vaihtelee kalan paksuuden mukaan, noin 2-3 minuuttia
molemmin puolin. 
Nosta talouspaperille odottamaan.
/Ohje soppa365 

Jos haluat gluteenittomia kalapuikkoja, 
vaihda leivitysjauhot gluteenittomiksi. 


Jälkiruuaksi sitten suklaata moussena 
koska on myös Suklaamoussepäivä

Ja vaikka onkin jo huhtikuu 
 tarvitaan vielä lämmintä vaatetta ylle. 
Vietettäiskös siksi myös Tweedpäivää





-päiväkin, mutta olisipa se noin helppoa. Toisaalta,  
eihän työn täydy olla hauskaa, se on 
työtä joka on tehtävä. 
Vapaalla sitten voi pitää hauskaa. 
Samalla onkin jälleen Maailman juhlimispäivä 
mutta se tosiaan sitten työn jälkeen.  

Tiedän kyllä ihmisiä joilla on käynyt hyvä tuuri ja he ovat työssä jota rakastavat yli kaiken! 


mutta ei taida Suomesta vielä tähän aikaan 
vuodesta löytyä niitä. 
Haloja ehkä voisi vielä näkyä... 
















16.10.2018

Ruokaa ja nälkää






Tänään on sitten 
Maailman ruokapäivä (FAO)
sekä
ja




Tällä päivämäärällä on teemana myös 








7.9.2017

Maukasta makkaraa






Oletko kova makkaransyöjä? 
Mikä on suosikkimakkarasi, 
vai teetkö makkarat itse? 

Tänään on Salamipäivä. 
Onko tuttu makkara? 


PS: Itse söisin kuvan 
annoksesta vain juustoa... =) 
- Pidän kyllä mustista oliiveista... 






4.9.2017

Keliakia- ja ravitsemusviikko




Tänään alkaa Keliakiaviikko

4.-10.9.2017 

 Viikon teemalla halutaan madaltaa keliakiaa sairastavien ja muiden gluteenitonta ruokavaliota noudattavien kynnystä ruokailla kodin ulkopuolella.

Tarjoamme ammattikeittiölle tietoa gluteenittoman ruokavalion turvallisesta toteuttamisesta ja teemme uutta Gluteenittoman palvelun merkkiä tunnetuksi sekä ravintoloille että asiakkaille.

Keliakiayhdistykset järjestävät viikon aikana eri puolilla Suomea ruokailu- ja muita tapahtumia, joissa päästään nauttimaan yhdessä gluteenittomia herkkuja ja keskustelemaan kodin ulkopuoliseen ruokailuun liittyvistä teemoista.

Tapahtumat eri puolilla Suomea
/Keliakialiitto 








 

Tänään alkaa myöskin  

Päijät-Hämeen Ravitsemusviikko 


Päijät-Hämeen alueen toimijat toteuttavat asukkailleen  hyviä ruokatekoja. Tavoitteena on sadan hyvän teon toteutuminen Suomi 100 -teemaan liittyen. Asukkaita kannustetaan syömään yhdessä ja tekemään pieniä ja hyviä ruokatekoja itselleen ja läheisilleen. Teoissa voi korostua esim terveellisyys, kotimaisuus, ”paluu juurille” sadan vuoden taakse, ruokateot lapsista ikääntyneisiin ja yhteisöllinen syöminen. Ravitsemusviikon tavoitteena on saada ihmiset kiinnostumaan enemmän ruuasta ja ravitsemuksesta ja tekemään pieniä asioita oman hyvinvointinsa edistämiseksi. 



11.5.2017

Syö mitä haluat










Tänään on hauska teemapäivä, 
nimeltään: Syö mitä haluat












Minä voisin syödä näitä kuvien ruokia. =) 





Ja jälkiruuaksi pari tällaista... =) 



5.5.2017

Luotijunalla Sevillaan

22.4.2017:





Madridista matkustimme luotijunalla miljoonien oliivi- ja sitruspuiden ohi kohti Sevillaa
josta vuokrasimme auton ja viilletimme kohti Osunaa. Sevillan kaikki hotellihuoneet 
olivat varattuja. Kuva on Madridin rautatieasemalta.
Ylimmän kuvan vanhat oliivipuut on kuvattu Osunassa.

Emme tienneet Sevillassatähän aikaan juhlittavan Expo-92:n
25 v juhlaa. Siksi sattumalta majapaikaksi valikoitui Sevillan Osuna. 
Aiomme kuitenkin ajella takaisin Sevillaa katsomaan hetimiten, 
mutta nyt ensin etsitään se hotelli. 



Jo ennen reissua Hani varasi vuokra-auton jonka ei 
pitänyt olla italialainen eikä ranskalainen, koska 
Hani ei niistä pidä. Auto oli kuitenkin 
- yllätys, yllätys - Fiat... 

Eikä Hani tykännyt. Yhtään. =)
Kieltämättä tämä oli kaikissa ylämäissä 
vähän tahmea ja hidas. Vähän kuin
minun entinen fiiattini joskus... =) 




Osunan kaupunki olikin viehättävä pieni - tai mikä pieni - kun täällä asuu 
enemmän ihmisiä, yhteensä 19000, eli kuin omassa nykyisessä kotikaupungissani. 
Autoja tuntuu olevan aivan liikaa sillä kadut ovat kapeat ja kävelylle tarkoitetut 
korkeammat kaistaleet ovat 40 cm - jopa 20 cm! Yöksi kaikki kadut täyttyvät autoista... 
ja roskapusseista... Muuten on todella siistiä! 
Joku nähtävästi vie yöllä ne roskapussit pois.



Tämä näky oli kuin paluuta menneille 
vuosikymmenille... 
(Jos karsii mielessään nuo ilmalämpö-
pumput pois katukuvasta. )



Täällä on paljon siistimpää kuin Madridissa. 
Joku mamma on aina harjan ja sihvelin kanssa puhdistamassa katua 
ja kävelyreittiä. Yhtään kukkaruukkua tms ei talojen seinillä 
tai ovilla ole tai edes voi olla koska katu on NIIN kapea... 

Ainoastaan meidän hotellimme oven edessä on kaksi kookasta 
kukkaruukkua siksi ettei siihen parkkeerattaisi autoa... 



Parvekkeilla sentään oli hieman kukkiakin. 




.


Hotelliksemme varattu paikka oli kuitenkin hieman pettymys, sillä jo 
hotellihuoneen ovella havaitsin että ilma oli tunkkainen ja haisi homeelle :( 
Päätimme kokeilla yhden yön miltä siellä tuntuisi nukkua...Olimmehan 
kuitenkin ehtineet antaa pesupalveluun hotellille meidän likaiset vaatteemme. 

Hotellihuoneissa ei voi oikein pestä mitään pyykkiä koska ei voi ripustaa 
minnekään mitään kuivumaan.
Unohdin sen vanhan kikkani kotiin, eli parin metrin pätkän narua ja muutaman 
pyykkipojan kotiin joten täällä ei saa mitenkään minnekään mitään kuivumaan. 
Ei muuten, mutta kun vaatteet meinaavat loppua. 

Hotellissa oli plussaa että sinne oli kerätty paljon hienoja taideteoksia esille 
silmien iloksi. Tämä härkätaistelutaulu on yksi niistä. 




Vaelsimme illalla kaupoissa ja etsimme ruokapaikkaa. Täällä ruokaravintolat, tavernat 
ja tapaspaikat aukeavat vasta iltakahdeksalta. Olimme aamulla juoneet murukahvia 
ja syöneet minun gluteenittomia digestive-keksejäni, juna-asemalla söimme 
eväsbanaanit ja joimme kokikset ja se oli päivän ainoa ateriamme siihen mennessä. 

Kuvan ravintola oli ainoa upea, mutta sekin sattui tuona päivänä olemaan suljettuna. 
Menun hinnat olivat senverran tähtitieteellisiä ettemme enää 
menneet norkoilemaan tuonne portille uudestaan.  



Oli siis jo kova nälkä. Löysimme vain grillin jonka ruokaa oli aika hurjaa...
(Tuon kauhistuksen saa isommaksi klikkaamalla, mutta varoitus, se saattaa
olla aika järkyttävä näky. =) )

Miun katastrofiannokseni jäi syömättä. Tuo piti olla hampurilainen,
mutta se oli kauheaa, jotain pehmeää niljakasta säilykelihaa tms... 
Hani ehti syödä tuon kannen ennen kuin äkkäsin 
kuvata meidän "ruuat". Omansa hän söi 
urheasti, nälissään kun oli. 

Minä söin mieluummin perunalastuja joita täältä saa kaikkialta, 
kaikenkokoisissa pusseissa, ja banaania. Mikrouuni olisi hyvä idea 
hotellihuoneeseen. Saisi lämmittää kaupan mikroannoksia. 

- Perunalastuihin tuli kyllä jossain kohdin kyllästys... 




Löysimme me sentään hedelmiä! 



 Kaksi kiloa mansikoita maksoi alle kaksi euroa! 
Niilläkin voi elää. =) 



Kylpyhuone taitaa olla se paikka joka täällä on homeessa. Laattojen raot ovat tummia 
huoneen alaosista... Minun paukkuva sängynpäätyni "vaiennettiin" digestivekeksieni 
pakettipahvilla, en muuten uskaltaisi kääntää siinä yöllä kylkeäni tai Hani heräisi 
omassa sängyssään. Tyynyt ovat pitkät pötköt kovaa vaahtomuovia. Onneksi miulla 
on se oma tyyny, mutta Hani ei ottanut tyynyä mukaan...!
Kassakaappi ei toimi, joten pidämme passit mukanamme.
Ikkuna ei aukea, mutta se on jällen sisäpatiolle, katetulle, edes tähtiä en voi katsella...
Kurkunpäähän käy jokin. Otamme antihistamiinia. Aamulla olemme viisaampia...
Onneksi tässä hotellissa on aamupala joka kuuluu hintaan.
Ilmoitimme että toivoisin gluteenitonta aamupalaa. 







Osunan kaupunkia. Nuo ruskeat kookkaat rakennelmat hallitsevat kaupunkinäkymää valkoisten talojen seassa. Toinen on yliopisto ja toinen jokin hengellisempi rakennus. Kaukaa katsoen ne näyttävät yhdessä jonkinlaiselta linnalta. Korkeammalla olevan kaakelein koristelluin tornein varustellun yliopistorakennuksen ympärillä on pätkä ikivanhaa kivimuuria, jonka vierestä löysin hauskan pienen litteän ja pyöreäksi lohkoutuneen kiven. Se saattaa olla joskus kulunut muuriin. Otin sen matkamuistokseni Osunasta. Sieltä kaupungista ei mitään muuta fyysistä muistoa tullutkaan.










Kaupungin korkeimmalla kohdalla sijaitsee
 roomalaistyyppinen louhittu jättimäinen rakennelma,
jossa käsittääksemme suoritetaan mm arkeologisia tutkimuksia.
Kuvasin aitaverkon läpi mitä rakennelman pihalla näkyi.

(Lisään itse paikan kuva sitten kun ensin pyydän
Hanin kuvista sellaisen... )






Hassuja lintuja Osunan korkeimmalla paikalla. 
Yksi linnuista löysi ruokaa ja toisen juoksivat 
sen perässä sinne tänne haluten apajille. 

- Äiti on sanonut 
että jos on karkkia 
pitää antaa muillekin!!! 









Kieltämättä kaunis näköala. 





Poispäin Osunasta...






Iltaruskotusta hotellin ulkopuolella. 


Huomenna seikkailu jatkuu... 
Lähdemmekö muualle vai jäämmekö?




4.5.2017

Enkeliaamiainen








Torstaina 20.4. 2017:

Joimme enkelikahvilassa aamukahvit, 
söimme kroissantit ja joimme vastapuristetut appelsiinimehut, 
eli kaikki x 2, yhteensä 8 euroa ja kaupanpäälle mahakipua. 
-Mistään ei meinaa löytyä mitään gluteenitonta...



Enkelikahvilaa... 




Päiväämme kuului kaupunkivaellusta ja kesätakin etsintää. 
Mie löysin itselleni takin mutta Hani ei.
Löytyi myös äitienpäivälahjatuliainen Mamalle, 
mutta hys-hys, siitä lisää myöhemmin... =)  








Tällaisen mä oon aina halunnu! 



 Aah, kukkia! 
Harmi kun niitä on vaikeaa 
tuoda lentokoneessa... 
Mutta ainahan niitä voi ihailla.


Kukista puheenollen täältä löytyi myös jaloleinikin mukuloita, 
vaikka niitä on kotonakin odottelemassa, kuten myös gladioluksen-, 
anemonien, liljojen yms kukkasipuleitakin... 

Kääks, ne pitäisi äkkiä laittaa multaan! En kehdannut laittaa niitä 
multiin ennen reissua, koska talonvahtina olleella veljelläni 
oli tekemistä jo näiden nykyistenkin kukkieni ja ruukkujeni kanssa. 
Kiitos hänelle, kaikki kukat tuntuivat kasvaneen hänen hoidossaan! 





Kuvissa erilaisia ikkunoita ja parvekkeita reissulta. Minulla on tapana 
ihailla ihmisten parvekkeita jos niissä kasvaa jotakin kiinnnostavaa. 
Mietin, millainen parveke minulla olisi jos asuisin juuri tuossa 
asunnossa. Olisiko parvekkeeni noin kaunis? 

Miellän muutes jotenkin Madridin 
viininpunaiseksi kaupungiksi. 
Nämä parvekkeet ovat 
hyvä esimerkki siitä 
mielleyhtymästä. 





Tässä kuvassa kuninkaanlinna, johon ei tahdottu sisälle, 
koska sinne oli kilometrin turistijono. 
Kaupungissa oli paljon aasialaisia turisteja. 



Tuon ylemmän kuvan patsaan jalustan reliefi.  


Älä juo tätäkään vettä. 


Kuninkaanlinnan puistoa. 




Samoin tässä. 


Ja tässä jatkuu sama puisto. 






Ja taas viininpunainen talo. 

Tuuli kovenee ja pyörittelee katujen roskia ja hiekkaa. 
Jossain päin espanjaa on satanut lunta. Samoin Suomessa...  
Madridissa sää vain hieman viileni ja 
saapui se tuuli... 



Kaupunkia olisi voinut kiertää tällaisellä mutta 
me vaelsimme jalan. 
Ja metrolla. =) 


Tämän pronssisen herran takamusta 
on kovasti silitelty ja hartioitaan taputeltu. 
Tiedä sitten millaista onnea 
patsaaseen koskeminen tuokaan... 


Enkeleitä onko heitä. 


 Tämän kyltin alla myytiin 
epäilemättä jäätelöä... 

- Un helado, por favor. 



Illalla popsimme kanaa ja ranskalaisia ja kahvit 
alle 25 eurolla kahdelle ja masu tuli täysi.

Täälläkin näköjään ovat tuoneet kokiksen
kera lasin jossa on jäitä ja joskus siinä on myös
sitruunan tai limen viipale. Minä kun valmiiksi sairastan
elinikäistä suolistosairautta, en halua lisää outoja pöpöjä,
enkä vessassa asumista, enkä siis halua sitä vesijohtovedestä
tehtyä jäätä juomiini, enkä viipaletta mistään hedelmästä,
mitä ei ole kuorittu... En suosittele niitä muillekaan,
jotka ovat piipahtamassa lomareissulla jossain
muualla kuin Suomessa. Meillä vesijohtovesi on
(varmaankin) maailman puhtainta ja turvallista
sekoilevillekin vatsoille, mutta muualla ei niin ole.

Useimmiten ehdimme hihkaista -No hielo,
ennen kuin tarjoilija ehti kaataa juoman sellaiseen
lasiin. Sitten seurasi jälleen tarjoilijan katoaminen
jonnekin ja hän palaa sen saman lasin kanssa jossa
jäät ovat jo olleet... ja me kiitämme ja juomme
vaan suoraan pullosta eikä siitä lasista. =P

Opimme me sitten lopulta jo tilatessamme
pullojuomaa sanoa ettei jäitä.
- Joskus se sitrusviipale silti oli siellä lasissa 
kun sitä ei erikseen oltu mainittu... 



Nuo oliivit maistuivat muutes 
valkosipulille. =) 
Ehkä vielä opin syömään vihreitäkin 
mutta niistä mustista 
pidän aivan erityisesti. =) 


Ps. Tarina jatkuu huomenna... :)