Näytetään tekstit, joissa on tunniste muiden puutarhoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muiden puutarhoja. Näytä kaikki tekstit

19.7.2020

Tämän kesän kukkia





Tänä kesänä olen tyytynyt ihailemaan vain muiden kukkaistutuksia sekä muiden puutarhoja sekä puistoja ja kaupunki-istutuksia... 



Nämä ihanuudet ovat juuri sellaisia... 












Myös luonnonkukkia tietenkin olen ihaillut tapani mukaan kamerankin kautta. 




Tämä violetti oli  hiirenhernettä eli hiirenvirnaa...




Omalla parvekkeella on vain muutama kukka.

Osin sen vuoksi että muutimme toiseen paikkaan pois kaupungin ydinkeskustasta tänä kesänä.

Osin siksi että se edellinen parveke oli liian helteinen millekään kukkivalle kasville tai yleensäkään elävälle kasville... 

- Muovikukkakin olisi siellä lakastunut... 

Yksi parvekkeemme kasveista, yllättävä sellainen, ovat nämä maaliskuisen synttäripäiväni, ihan itse itselleni ostamieni (kukaan ei enää osta minulle kukkia!! 😭) ruusujen "poikaset"...

Kyllä vaan. Nämä ruusut ovat peräisin kevättalven leikkokukista.

 

Yksi ehti kukkia jo edellisessä asuinpaikassamme, yksi on kukassa jo nyt ja uusi nuppu tavoittelee näköjään ensin pituutta voidakseen sitten kukkia pisimpänä kuin sisaruksensa. =)









3.5.2020

Rauhoita sisimpäsi kaipuu







Sinä onnellinen jolla on piha tai puutarha, voit tänään harrastaa 







On vielä suloisempaa, jos joku jakaa meditointihetken  kanssasi. 












Ja mitä enemmän kumppaneita pihalla sen parempi. 







Yksi kevään kohokohta pihan ja kasvihuoneen omistajilla on suunnitella mitä kivaa  laittaa kasvamaan  kesän ajaksi... 




Tietenkin yksinkin voi kaikkea ihailla ja nuuhkia, ai niin ja meditoida... 

Ummmm.... 







Minulla on ikävä entistä pihaamme... 
Minun kaipuuni ei rauhoitu.
Yritän lohduttaa sisimpääni 
ihailemalla kaikkea kaunista muiden pihoilla ja puutarhoissa, puistoissa ja metsissä... 

Ommmmmmm... 










16.5.2019

Rakkaat puut



























Pärnussa kevät oli paljon pidemmällä kuin meillä 
ja kaikki oli häkellyttävän vihreää 
ja vehmasta. 

Kaunista! 

Komeita, uhkeita ja muhkeita puita tulikin 
kuvattua kovasti. Tässä sinulle muutama. 
Kirsikat olivat jo kukkineet 
ja omenapuut aloittelivat kukintaansa
ja tuomet tuoksuivat! 

Kotomaassa tuomi ei tuoksu 
hyvälle, mutta tuolla naapurimaassa 
sen kukissa on hunajainen lempeä aromi. 


Rakasta puuta -päivä sattuukin 
olemaan tänään. 
- Ja minähän rakastan.  


Minä rakastan puita
Rakastan nuoria puita
Rakastan vanhoja puita
Rakastan kukkaan puhkeavia puita
Rakastan vihreän vehreitä puita
Rakastan lehdettömiä puita
Rakastan lumisia puita

Ei puita
voi olla rakastamatta 


-Una Reinman





Kansainvälinen keliakiapäivä, 
Kansainvälinen 
esteettömyyspäiväkin 
ovat tänään. 


 

7.5.2018

Kevät rynnii ihanasti








Krookukset ja kevättähdet kukkivat vihdoin kilpaa.  





Niillä on kiire tehdä tilaa mm tulppaaneille... 



 Mutta voi että ne ovatkin nättejä! 
- Ja kovin kaivattuja! 

Takapihalta metsäjänikset söivät 
krookuksenkukat jo pois... =(
Niitä juoksentelee neljä tosi kookasta 
yksilöä täällä tekemässä pahojaan... 
Kukaan ei vissiin enää metsästä 
jäniksiä? 



 Istutin syksyllä tavallisten kevättähtien 
sekaan valkoisia ja vaaleanpunaisia. 
Ovat aika namusen näköisiä!




Tässä niitä tavallisia sinisiä kevättähtiä. 






Posliinihyasintit, Puschkinia libanotica, 
  tuoksuvat ihastuttavalle. 
Niin kuin hyasintit aina. 
Tässä kokoonpanossa on jo muutaman vuoden 
takaisia Virosta ostettuja hyasintteja.



Nämä on istutettu viime syksynä. 
Aikaa myöten nämäkin hieman leviävät joten 
toivottavasti tässäkin penkissä näitä 
on vuosi vuodelta enemmän. 






 Hiirenkorvia siellä täällä... 



Idänsinililjatkin leviävät aikaa myöten. 
Nämä kasvavat omassa kukkapenkissä 
ja jo hieman jopa sen vieressä... 





 Mutta läheisellä autiopihalla 
kasvaa idänsinililjoja, eli scilloja 
jo ihan mahdottoman vallattoman paljon. 
Ovat villiintyneet siellä herttaisesti. 




 Scillamatto kuulostaa ihanalle... 







 Koivut ovat jo hiirenkorvilla! 
Totta se on! Kevät on täällä! 






Tästä hieman näkee miten Kesäpikkusydänkin 
on vallannut puolet kukkapenkistä. 
 
Kukkapenkissä kun pitäisi olla 
nätisti että kaikilla olisi tilaa 
ja paikka auringossa. 

Se pitäneekin kaivaa esiin syksyllä ja 
istuttaa vallattomine juurineen 
jonnekin ihan yksinään, ja 
sellaiseen paikkaan jonka se saa 
luvan kanssa villisti valloittaa.











3.7.2016

Sementtisydämiä kukkapenkkiin




Näin komeita ovat ukkolaukat muualla. 
Meidän pihaltamme talvipakkanen vei ne.



Nämä komeat korkeat ja yksilöt 
olen kuvannut äitini puutarhassa. 
Saniaisetkin ovat kasvaneet hänellä tänä kesänä 
aivan hurjan pitkiksi! 



Hah, meillä on vaan tämän yhden ja ainoan jämät. 

Kukkapenkistäni siintää viime kesän remonttiurakan jäännöksiä: 
kun piti sinne tänne valaa koko ajan jotakin ja päivän 
päätteeksi astian pohjalle jäi sementtiä, 
ennen astian pesua kaivoin pihaan,
hiekkaan sydämenmuotoisen kuopan
ja kaavin loput sementit siihen kuivumaan. 



Niin syntyi monta sydäntä 
kukkapenkin askelmiksi. 






14.6.2016

Metsäkurjenpolvi




Geranium sylvaticum 

Laji tunnetaan etenkin Pohjois-Suomessa kansankielessä juhannuskukkana kukinnan alkamisajan mukaan – eteläisessä Suomessa kukkiminen on nykyisin aikaistunut jo kesäkuun alkuun (voi kukkia jo toukokuun lopussa). 
 Muista kansanomaisista nimistä siniheinä tai -kukka viittaavat kasvin sinipunaisiin kukkiin. Teriön ratasmaiseen muotoon viitannee paikoin käytetty nimitys mäntäheinä. Nykyiselleen vakiintuneen nimen kurki-aihe toistuu myös vanhoissa nimissä eri muodoissa: kurenkattilainen, kurenpolv’heinä ja kurjenheinä viittaavat kaikki kasvin kurjennokkaa muistuttaviin lohkohedelmiin. 




Kuten lempinimien kirjosta voi päätellä, metsäkurjenpolvi on näyttävimpiä ja tunnetuimpia metsäkasvejamme. Itse Carl von Linné on todennut, ettei metsästä löydy komeampaa kukkaa kuin metsäkurjenpolvi. Lajia pääsee nykyään ihailemaan entistä useammin hakkuuaukeilla ja metsäautoteiden varsilla. Etelä-Suomessa metsäkurjenpolvi on runsaimmillaan lehtomaisissa ja tuoreissa kangasmetsissä sekä kosteilla niityillä. Pohjoisessa se on lehtokasvi sekä yksi lettokorpien ja -rämeiden luonnehtijalajeista.





Metsäkurjenpolvi on hyvin muunteleva laji: kukkien väri ja koko vaihtelevat enemmän kuin millään muulla metsäkasvillamme. Nyrkkisääntönä voimakkaimmat karmiininpunaiset ja sinipunertavat värit keskittyvät maan eteläosiin, pohjoisessa vallitsevat hailakanvioletit sävyt ja puhtaanvalkoiset kukat ovat tunturiseudulla tavallisia. Silti vierekkäisistä kasveistakin voi löytää kaikkia värisävyjä. Yleensä metsäkurjenpolven kukat ovat kaksineuvoisia, mutta varsin usein tapaa myös puhtaita emiyksilöitä, joilla on huomattavasti pienemmät kukat.   




Minulla kasvaa näitä kukkapenkissäkin, 
sellaisen jalostetumman 
metsäkurjenpolven kaverina. 

Kuvissa olevat kauniit kasvit olen kuvannut 
viime viikonloppuna 
Mamani kesämökin puutarhassa.



Lainaukset: 
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/metsakurjenpolvi 



Tänään, 14.6.2016 on muuten kansainvälinen 
Jossain suomalaisissa julkaisuissa 
päivä on merkitty olevaksi vasta 18.6.2016?