Esikuvani

`♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥´

Maman puutarha on juuri sellainen monimuotoinen 

ja rönsyilevä piha, joka on esikuvani puutarhan hoidossa.

 Mama rakastaa kaikkia kukkia
ja antaa sananmukaisesti kaikkien kukkien kukkia
pihallaan.

Vaaleanpunaisia lemmikkejä.
Näistä ystäväni SS varmasti pitäisi? =) 

Tämä puutarha pursuilee onnellisia kasveja, kukkia ja puita.

Tässäkin valkeakuulas 
on aivan haljeta omenankukkasista.

Mama saa aivan kaiken kukoistamaan. 

Hänellä on varmasti jonkinlainen "kukkaiskatse", joka poistaa epäröinnin 

kaikelta kasvavalta ja laittaa ne näyttämään kauneimmat puolensa.

Vaikka minä olen saanut melkein kaikista Maman perennoista
pienen alun omaan pihaamme,
eivät ne meillä kukoista lainkaan näin ihanasti
kuin Maman puutarhassa. 

Ehkä se kasvun ja kukoistuksen taika on hänen rakkautensa luontoon ja kukkiin,
joka saa jokaisen kasvin tekemään parhaansa ollakseen upeita. 

Sieluni uudistuu 

aina Mamani puutarhassa. 

Terveisiä kielojen laaksosta

Hiljainen vesisade kastelee maailmaa perjantaiaamuna mutta mikä ihaninta, 

ei tuule yhtään! On tyyntä ja hiljaista. Kuuntelen sateenropinaa kun sadetakissani 

kitken kukkapenkkiä pihamaalla. On vaan sellainen fiilis että ne olisi nyt kitkettävä, 

vaikka hieman sataakin.

Sadetta ei sitäpaitsi ole tullut tarpeeksi. 

Meidän savinen maa huutaa paljon enemmän vettä, 

pitääkseen kaiken istutetun kukoistuksessaan. 

Joten odotan mieluusti säätiedotuksen lupaamia sunnuntain 

ja maanantain vesisateita. Sadevesitynnörit täyteen, please ja kiitos.

Rikkaruohot lähtevät paljon paremmin irti maasta kun maa on kostea. 

Kuivasta maasta, aurinkoisena päivänä, 

on joskus hankalaa kiskoa rikkojen juuria irti. 

Ne suorastaan porautuvat alustaansa. 

Eivät tahdo millään pois valtaamastaan maapläntistä. 

Lupasin edellisessä jutussani kielon kuvia, ja tässähän niitä.
Kun olin kitkenyt kukkapenkit 

ja penkkien reunukset vaelsin hakemaan kielolaaksostamme
valkoisia nuokkuvia kellokukkia ison tuoksuvan kimpullisen. 

Kun kerää kieloja kimppuun, voi samalla kuulla kuinka pienet kellot 

hiljaa ja käheästi ihan kuin yrittäisivät helähtää ilman kaikua, 

sillai ihan vaimean pehmeästi. Kif-kaf. 

Kielot menevät kesänlapsi Pikkuveikan tuliaiseksi Maman mökille, 

veikan syntymäpäivän johdosta. Samalla viemme 

hänelle mansikkakermavalkosuklaakakun.

Aina kolmastoista päivä ei ole epäonnen päivä.
Perheessäni kahdella on 13 pv jopa syntymäpäivänä,
joten se luku tuokin toisinaan paljon hyvää tullessaan. 

Karsin omia, liian pitkäksi kasvaneita ovenpieliruukkujen orvokkeja, ja niitä
kielojen sekaan lisäämällä se on ihan täydellinen kukkakimpuksi. Kukkaruukut
pitänee muutenkin siirtää kauemmaksi ovelta, koska kohta ovestamme
viskellään purkujätettä ulos ja kannetaan uutta materiaalia sisään. 

Nämä ovat ihan viimeisiä rauhallisia Nuuskamuikkusen introverttihetkisiäni
moneen viikkoon. Miehen viimeinen työpäivä on ohi ja alkaa hänen
kesälomansa, eli meidän totaalinen työleirimme.

Myös Pikkusisko oli vienyt jo aiemmin kieloja Mamalle. 

Siskon kimppu oli paljon upeampi kuin minun. =)

Mikä olisi ollut parempi tapa viettää lauantai-iltapäivää kuin seurustella lastensa, 

perheensä ja puolisonsa kanssa ihanan Maman seurana tunnelmallisen mökin 

puutarhassa jossa oli niin jo kesä. Ei kyllä mikään! 

Pikkuveikan syntymäpäivän kunniaksi päivä oli todellinen ensimmäinen kesäpäivä. 

Tunnelma oli niin ihana, ettei olisi haluttu lähteä lainkaan kotiin.





Mentiin kyllä vihdoin kuitenkin. Lämmitettiin viimeisen kerran meidän sauna,
ja huomenissa aletaan repiä eteistä, saunaa ja kylpyhuonetta...

Tulen viipyilemään seuraavissa blogikuvissani vielä
ihanassa Maman puutarhassa... 

Mitä kaikkea vapaahetkinään voikaan tehdä?

 Ota aikaa itsellesi. 

Se tekee hyvää sielullesi.
Kropallesi. Päällesi.
Ihan koko minuudellesi. 

Älä pidä loma-ajan kalenteria liian varattuna,
vaan jätä siihen tilaa extemporeseikkailuille.

Laita älypuhelin ja tietokone lomalle.
Sinun ei tarvitse olla joka hetki koneiden ulottuvilla.

Herää varhain aamulla
ja ihaile aamukastetta.
Se tuntuu raikkaalta paljaiden varpaiden alla.
Kokeile vaikka jos et usko.

Aikaisten aamujen vastapainoksi
nuku lomapäivinä siesta-nokosia. 
-Pieniä sellaisia... =)

 Ripusta ulos tuulikelloja
ja kuuntele niiden hiljaista soittoa.
Niillä ei ole mihinkään kiire.

Otetaan lomalla niistä mallia. 

 Muista lukea kirjoja.
Niitä hyviä, joissa tarinaa lukiessasi saatat
vuorotellen nauraa, ja toisinaan pidätellä kuumia kyyneliä.
Sellaiset opukset ovat parhaita. 

 Vaella katselemassa autiotaloja.
Ne kertovat hiljaisia tarinoita,
iloja, suruja ja ihmiskohtaloita.
Ei kuitenkaan kannata mennä rakennuksiin sisälle,
sortumavaaran vuoksi. 

 Mene veden ääreen ja jos mahdollista, leiriydy rannalle.
Aaltojen rytmi on jotenkin ikiaikaista ja rauhoittavaa.
Hetkessä se sinutkin nukuttaa... 

 Kahlaa laineissa ja kävele paljain jaloin hiekkarannoilla.
Hiekka hieroo pois kantapäistä talven karheudet.

Kun ensin kastelee jalat, uskaltaa kohta mennä
veteen kokonaan uimaan. Saat pois talviturkin. 

Puhaltele voikukan hahtuvia. 

Lähetä niiden lentojen mukana maailmalle toiveita. 

 Kasvata omia kasviksia.
Omat tomaatit esimerkiksi ovat ihan parhautta!
Saavat hoivassasi sopivasti aurinkoa ja vettä ja rakkautta,
voiko sen enempää vaatia? 

 Järjestä pihallasi suven suloisia kutsuja joko katoksella
tai vain huopa maanpeitoksi...

Jos ei ole omaa pihaa,
löydät kyllä avaria metsiä, rantoja ja puistoja,
joihin voit hetkeksi pysähtyä
ja nauttia ystävien kanssa herkkuja.

Mustikkapiirakka on rakkautta. 
Varsinkin itseleivottu.

Poimi luonnosta kotiin kukkakimppuja,
vaikka joka päivä.

Puiden oksien anna olla rauhassa. 

 

 Istuta sinne tänne köynnöskasveja.
Ne ovat positiivisia opportunisteja
ja kurottautuvat siksi nopeasti korkealle. 

Kuuntele lintujen laulua.
Opettele tunnistamaan lintuja.
Hanki avuksesi taskuun mahtuva lintukirja. 

Nuuhki maailmaa sateen jälkeen.
Maailma tuoksuu ihan erilaiselta ja kaikki äänetkin
ovat hetken aikaa pehmeitä.

 Tarkkaile luontoa. Voit yllättyä, miten monta
eläintä alat ympäristössäsi havinnoimaan, kun totut niiden
maanläheisiin suojaväreihin.

Bongaa luonnosta uusia tuttavuuksia.
Kesällä kukkia ja syksyllä sieniä.
Niillekin löydät omat taskupokkarinsa
jotka helposti kulkevat mukanasi
sinne minne sinäkin menet.

Mene katsomaan jotakin vieraampaa kaupunkia. 

Syö, juo ja seikkaile siellä päivän verran, palaten illalla kotiin. 

Ilman metsämansikan makua ei kesä ole mitään.

Puhumattakaan torilta ostettujen uusien perunoiden
ja paistettujen ahvenien aromeista...
Niitäkin pitää kesällä ainakin maistaa.

Ahvenet pitää tietty onkia itse mato-ongella.
Se kalan narraus hetkikin on aina pieni seikkailu. =)

Ihaile perhosia.
Vaella niityillä aistit avoinna. 

Rakastu ruusuihin
mutta älä takerru 
niiden piikkeihin. 

Lumoudu pioneihin.

Kaikkea tällaista voi kokea ja tehdä vähälläkin rahalla,
mutta saa silti paljon seikkailumieltä ja iloa.

Pöytä on katettu!

 .•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Maman tapaan, kata ystäville kaunis pöytä, 

sillä silmänruoka on seikka tärkeä.

Alkupaloineen tietysti... 

Päiväkahvi voidaan tarjota tällaisesta runsaasta pöydästä. 

Lettukestit yhdistävät ihmisiä.

Illalla voi rauhoittua vielä lempikirjallisuuden parissa 

tai katsella luontoa ikkunasta.

 .•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Kukkia mielessä

♥♥♥

Hetkinen vielä valkoisen joulutähden...

...tunnelmissa... 

...

Kevään ennustuksia

 ...

Mamani luona ihailin hänen kevättä ennustavia keltaisia tulppaanejaan
niin tutun kotoisasti keittiön pöydällä maljakossa kukoistavia...


...

Mummo kanasensa niitylle ajoi...

♥

♥

 ...pienet kanaset ne hyppeli...

♥

♥

Okei, okei, ei se ole kana. 
Tuo laulu vaan aina alkaa soida mielessäni 
kun katson noita kahta pientä posliinipatsasta Mamani mökillä... =)




...

Tanssivat kortit

.....

♥

♥

Muistan lapsuudesta miten Mummo katsoi korteilla vaikkapa tulevan päivän säätä. 

Hänen kätensä sekoittivat kortit nopeasti ja levittivät salamana kortit pasianssiin pöydälle.
-Aurinkoa lupaavat, Mummo totesi tyytyväisenä. 

Samoin tekee Mamani.
Katsoo asioita korteillaan. 

Hänen kätensä joutuvat Mummoakin nopeammin 

edes takaisin pakkojen päällä ja useinmiten pasianssi menee läpi. 

Minä olen hitaampi korttien kanssa. Kortit eivät tanssi minun sormissani. 

Pasianssini ei mene useinkaan läpi, eikä korttien sekoitus ole sujuvaa.

 Pelaankin pasianssiani yleensä netissä
ja omat vanhat, joskus Ruotsinlaivasta ostetut korttini 

ovat jääneet hyödyttömiksi.

Jos pojasta polvi paranee, 

kuinka käy tyttärien
ja pelikorttien kohdalla? 

♥

♥

...