Hae tästä blogista

31.7.2017

Vadelmakakkuja ja seropeja








Vadelma (Rubus idaeus) eli vaarain, vaapukka tai vattu on hyönteispölytteinen, monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas. Sillä on kaksivuotiset, piikikkäät, toisena vuonna kukkivat versot. 
Tyypillisiä vadelman kasvupaikkoja luonnossa ovat hakkuuaukeat ja ojan vierustat. Vadelmaa kasvaa myös kallioilla ja typpipitoisilla alueilla. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa kilpailua, vaan katoaa metsän varttuessa. Vadelma on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä se on harvinainen. 

Vadelmissa on kohtalaisen paljon hedelmähappoja, sokereita, kivennäis- ja hivenaineista, etenkin magnesiumia ja mangaania. Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia. 

Vadelman lehdistä voi tehdä teetä ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi. Myös nuoria kuivattuja kevätversoja voi hyödyntää. Teenä lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus sopii erittäin hyvin vadelmalle ja tuo esille uusia aromeja. Lehdissä on C-vitamiinia 400 mg/100 g. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana.

-Wikipedia-


  Tänään ompi Vadelmakakkupäivä
Vadelmat ovat hurmaavia!


 Ja koska tänään, viimeisenä heinäkuuta 
kokkaillaan vadelmakakkuja, niin 
huomenna puolestaan 
leivotaan vadelmapiirakoita 
koska 1.8. on Vadelmapiirakan päivä
Jee jee! 



Marja-aika 
on kesän 
parhautta! 












Tänään sattuu olemaan myöskin  
Sekarotuisten koirien päivä.
Me Hanin kanssa haluaisimme jonkun Seropin. 
Ja nimenomaan pennun. 
Olemme tästä puhuneet jo jonkin aikaa... 

Olemme katselleet kyllä vanhempiakin 
mm kodittomia koiria 
mutta Hanin mielestä pentu olisi parempi, 
koska sen voi opettaa helpommin. 

Aika olisi nyt kypsä. 


*Seropi = Sekarotuinen piski, sillai lempeällä tavalla =D

30.7.2017

Juustokakkupäivä





No niin, moni innostuu Juustokakkupäivästä
sillä tiedän aika paljon ihmisiä jotka rakastavat 
juustokakkuja. 

On tosin heitäkin, joiden mielestä 
juustokakku on ihan liian raskasta. 

Mikä on mielimakusi juustokakuissa? 


Tänään on myös Taskukirjapäivä
Ah, muisto lapsuudesta kaikki 
Disneypokkarit, Akut ja kumppanit. 

Ostatko sinä koskaan itsellesi pokkareita? 
Minä hankin yleensä muutaman sellaisen 
ennen reissua jonnekin kauas, kun kerran 
vuodessa karkaamme katsomaan maailmaa. :) 





29.7.2017

Sateen päivä








Rakastatko sinäkin sateen tuoksua
Tutkimusten mukaan maaperän
kastuneet bakteerit tuoksuvat silloin ilmassa
eikä esimerkiksi happipitoisuus, 
vaikka ennen näin uskottiin olevan. 
Joku on uskonut haistavansa 
otsonipitoisuuden sateen jälkeen... 


Tänään on Sateen päivä
Vaikka monet inhoavat sadetta, sen ansiosta 
meidänkin pihamme puhkesi runsaaseen kasvuun
ja kukkaan. 
Sade on välttämättömyys.  
Ilman sadetta ei ole elämää. 




Mitä sinä teet sadepäivänä? 
Luetko? Katsotko leffoja? 
Minä yleensä silitän silloin pyykkiä.
Paitsi jos ukostaa.
Silloin en kyllä laita silitysrautaa päälle 
vaan pistän koivuklapeja takkaan, 
 käperryn kirjan kanssa sohvalle
ja vaivun nirvanaan kirjan tarinaan. 









28.7.2017

Maitosuklaata ja luonnonsuojelua






Tänään on Maailman luonnonsuojelupäivä
Miten sinä suojelet luontoa? 
 Kierrätätkö jätteet? 
Se on yksi oiva keino säästää 
ja suojella luontoa ja tätä 
ainutlaatuista maapalloa. 
Että se olisi kaunis ja ihana 
seuraavillekin sukupolville. 


Luonnonsuojelu on toimintaa, jonka tavoitteena on eliölajien, luontotyyppien, luonnon monimuotoisuuden, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen elin nk. luonnon säilyttäminen. Suojelu voi kohdistua eliölajiin, elinympäristöön, luontotyyppiin, luonnonmuistomerkkiin, alueeseen tai koko maailman kattaviin järjestelmiin kuten meret, ilmakehä ja ilmasto. Luonnonsuojelulle rinnakkainen käsite on ympäristönsuojelu.

Luonnonsuojelu pyrkii ehkäisemään ihmisen aiheuttamia muutoksia luonnontilaisessa ympäristössä. Tämän lisäksi pyritään säilyttämään ihmisen pitkäaikaisen toiminnan aikaansaamia ympäristöjä, joille on muodostunut omaleimainen pienekosysteemi. Lisäksi pyritään palauttamaan ihmisen toiminnan tuhoamia ympäristöjä entiselleen.

Tyypillisesti luonnonsuojelussa keskitytään ihmisen toiminnan aiheuttamiin uhkiin luonnolle. Ihmisen toiminnasta aiheutuu luonnontilaisen ympäristön muuttumista tai tuhoutumista, saastumista, roskaantumista, rehevöitymistä ja muista kuormittumista. Eliölajien pyynti aiheuttaa muutoksia lajitasapainoon, ja eliölajien teollinen kasvattaminen ja viljely yksipuolistavat ympäristöä.

Kasvi-,sieni- ja eläinlajien yksilömääriä tutkitaan ja seurataan, ja tutkimusten mukaan pidetään kirjaa uhanalaisista lajeista. Kun jokin laji on käymässä uhanalaiseksi, sen elinympäristöä pyritään suojelemaan. Esimerkiksi metsikön hakkaaminen tai tien rakentaminen voidaan estää, jos todetaan, että se uhkaa uhanalaisen lajin elinmahdollisuuksia.

 Meristä alle neljä prosenttia on jollain tasolla 
suojeltu ja osittain vain paperilla. 

-Wikipedia-  




Tänään on myös Maitosuklaapäivä.

Maitosuklaan keksi vuonna 1875 sveitsiläinen Daniel Peter kehittäessään maitojauheen, jota hän sekoitti kaakaojauheeseen ja -voihin sokerin kera. 
 Maitosuklaa valmistetaan edelleen kaakaomassan, kaakaovoin ja sokerin, maitojauheesta tai maidon seoksesta. 
 On olemassa myös maidotonta "maitosuklaata", jossa on käytetty kasvismaitoja, esimerkiksi laktoosi-intoleranssin ja maitoallergian omaavia varten.  
Laadukas maitosuklaa sisältää vähintään 30 % kaakaota.



-Wikipedia-







27.7.2017

Tien piennarta pitkin





Kuin kesäniittyjä 
näkyi ojien partailla... 
 















Ja kun nostat katseesi, 
näet peltojen kultaisia tuulahduksia.









Jos jostain päin Suomen löydät vielä 
niittämättömiä tien pientareita, 
niin nauti näystä. 









Unikeko





Unikeonpäivä pohjautuu vanhaan 
legendaan, jossa seitsemän nuorukaista 
pakeni luolaan ja nukkui siellä 200 vuotta.  
- 100 v enemmän kuin Prinsessa Ruusunen!  
Aikamoiset unenlahjat... 


Unikeopäivää vietetään 27. heinäkuuta.  
Suomessa päivää on vietetty ainakin 
1600-luvulta asti. 
Unikeonpäivään liittyy kaikenlaisia 
uskomuksia. Esim: Jos unikeonpäivänä 
sataa, niin sitten sataa seitsemän viikkoa! 

 Viimeinen joka Unikeonpäivänä nukkuu, 
joutuu leikillisen nimittelyn kohteeksi. 
 Unikekoja heitetään järveen tai mereen, jotta 
he heräisivät. 
 Eri kaupungit valitsevat omat unikekonsa.
Näkyvimmin päivää vietetään Naantalissa 
jossa Unikeonkesteissä joku julkisuuden 
henkilö herätellään heittämällä hänet 
sängystään venesataman altaaseen. 

- Toivottavasti hän on uimataitoinen...  




Unikeko on myös eläin 

Unikeko (Glis glis) on pieni nisäkäs, joka elää pääosin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Britanniassa sitä esiintyy pienellä alueella istutettuna. Aikuinen unikeko on noin 16 cm pitkä, ja sillä on pitkä ja tuuhea häntä. Selkäpuolelta se on harmahtava tai ruskea, vatsapuoli on valkoinen. Unikeko on yöeläin eli nukkuu päivisin ja liikkuu lyhyen ajan öisin. Se nukkuu jopa 20 tuntia vuorokaudessa ja lisäksi talviunta 7 kuukauden ajan, mistä se on saanut nimensäkin. Saksaksi unikeon nimi on Siebenschläfer, ”seitsennukkuja”.
Antiikin roomalaiset kasvattivat unikekoja ruoaksi ja söivät niitä välipaloina. He kasvattivat niitä mm terrakotta-astioissa, jotka muistuttivat etäisesti nykyajan hamsterihäkkejä. Unikekoja syödään edelleen Sloveniassa harvinaisena herkkuna. Unikekoa pidetään nykyään joskus lemmikkieläimenä.

Unikeko esiintyy muun muassa Lewis Carrollin kirjassa Liisan seikkailut ihmemaassa, jossa Unikeko ( kirjan suomennoksissa murmeli) osallistuu hatuntekijän teekutsuille. Hahmo kertoo tarinan siirappikaivossa elävistä sisaruksista ja lopuksi höperö jänis ja hatuntekijä työntävät sen teepannuun.
-Wikipedia-


26.7.2017

Kotona paras









Kylässä hyvä 
mutta kotona paras. 
Niinhän se on...














Vanhat kuivatutu ruusut 
pääsivät vihdoin esille. 













Tämä puutarhapenkki 
on variksenpoikasten lempipaikka... 






Muistoja pionien kukinnasta. 
Nyt niissä on viimeiset kukat... 





Muistoja Valamonruusuista. 


Näissä ihanuuksissakin 
on viimeiset nuput kohta 
aukeamassa. 




Kesä on aina niin viikoissa, 
jopa päivissä ohi... 
Pitää ehtiä nauttimaan niistä hetkistä. 

Piha on muhkean vihreä ja 
hyvinvoipa sateiden ansiosta. 
Eikä ole onneksi paljoa 
tuhoeläimiäkään. 







Terassilla ei malta istua niin 
paljon kuin siellä pitäisi!

Petivaatteet olen kyllä ehtinyt 
aurikoisina päivinä pestä 
ja vanhanaikaisesti narulla 
kuivattaa kesän tuoksuisiksi. 

Talvitäkit odottavat nyt
jo pakkasia vintillä. 
Me vietämme vielä kesähetkiä. 
Toivottavasti saamme kauniin 
syksyn tämän kauniin ja 
uhkea kesän jatkeeksi. 




Kyllä me joskus
ehdimme terassillakin
istuskella ja nautiskella.





Valamonruusun terälehtiä voi 
napsia vaikka salaatin sekaan. 
Itse salaatinlehdet ovat 
omasta minikasvimaasta, 
entisen tuulen viemän 
kasvihuoneen perustusten 
suojasta. 



Sydän mun kahvissani.




Sain uuden upean persikan ja pinkin 
värisen orkidean Mamaltani. 

Samalla vuosi sitten reissulta 
ostamani yksilö on vihdoin 
tehnyt kukkaputken alkua... 
Jännityksellä - iik - odotan millaisia 
kukkia se tekee, koska siinä ei 
ollut kukkia ostohetkellä.  




Saamani keijunmekko ei 
viihtynyt terassilla. 
Se tykkäsikin sitten paikasta 
jossa aurinkokin pääsee 
ihailemaan sitä, eli 
pihamökin terassilla. 




Valkoiset Queen Mary -pelakuut 
eivät ole olleet lainkaan ulkona 
vaan kukkivat herttaisin, runsain kukin 
olohuoneen ikkunalla. Ovat 
kukkineet jo toukokuusta asti.  
Niiden lehdet ovat vain miniversio 
terassilla kukkivien pelakuiden lehdistä. =D 
Pitäisikö näitäkin hieman päästää 
ulkoilemaan ja vahvistumaan? 
Toisaalta ne muodostavat mukavan 
vihreän verhon olohuoneen ikkunaan... =D 





Suku on...







On varmasti ihanaa elämän rikkautta
 jos ympärillä on paljon sukua, 
 tätejä, setiä, enoja, serkkuja jne... 

Kaikenlaisten sukukiistojen, 
avioerojen, jne vuoksi 
kaikilla vaan ei ole 
suurta sukua turvaverkkonaan... 


 





25.7.2017

Pihalla








Kurkottele 
niin voit nähdä sydämiä 
taivaalla ja ihan vastasyntynyttä 
uutta elämää puussa... 






Pukkila





Päätimme eräänä viikonloppuna 
ajella hieman lähiympäristössä. 
Tässäpä muutamia Pukkilan mainospukkeja. 









Samalla reissulla näimme myös 
eläväisempiä eläimiä laitumellaan. 




Hauskannäköinen dalmatialaispukuinen poni 
oli arka ja juoksi äkkiä kaverinsa luo.  



Tässä se on jo hieman 
rauhoittunut eikä piittaa enää 
paparrazzista. 


Hauskan ponin kaveri samalta laitumelta. 









Pukkilan Kantelejärvi näkyy tuolla taustalla. 
Kesällä se on sininen keidas vihreän 
vehreyden keskellä. 
Keväisin ajelemme katselemaan samalle
järvelle, näkyykö siellä joutsenia.





Totuus kylmästä kivestä





Vanhan uskomuksen mukaan Jaakko 
heittää tänään - omana nimipäivänään -
vesistöt kylmäävän kiven järveen. 


Tarina Jaakosta ja kylmästä kivestä on syntynyt  
juliaanisen kalenterin aikana, mutta luonnon kannalta 
nykyisessä gregoriaanisessa kalenterissa  25. heinäkuuta 
vastaa 5. elokuuta. Juuri siihen aikaan järvivedet 
alkavatkin tilastojen mukaan kylmetä. 


Ole huoleti, 
eivät ne uimavedet vielä ala viilentyä! 
En minäkään ole vielä edes talviturkkia 
heittänyt! En ole sopivaa vesistöä löytänyt...  




Se onkin Salme, 
joka oikeasti nykyään 
sen kylmän kiven heittää
 ja vasta 5. elokuuta, 
eikä Jaakko heinäkuussa. 
Jaakko on ihan syytön! 


Vielä on siis kesää jäljellä, 
ja ehkä minäkin ehdin 
talviturkkini heittää jonnekin, 
ennen kuin pitää pukea uusi... =) 
 

 

 Jaakon päivä oli myös Ukkosen päivä

Ennen vanhaan Jaakon päivää vietettiin vähän samaan tapaan kuin juhannusta ja päivä pyhitettiin Ukolle eli muinaisuskoisten ukkosen jumalalle, ja sitä kutsuttiin Ukkosen päiväksi. 

Ukkosen päivänä ei saanut kolistella eikä muutenkaan metelöidä.  Äänekkäät työt oli siirrettävä seuraaviin päiviin, koska kova ääni saisi ukkosen äkeänä paikalle, minkä uskottiin pilaavan sadon. Ukkosen päivän aikoihin saatettiin aloittaa sadonkorjuu, mutta itse ukkosen päivänä ei saanut työskennellä.