Jouluna kotona pitää tuoksua hyasintille...
Ja joululeivonnaisille, mausteille,
kanelille ja vaniljalle.
Kuvassa uunissa paistettua juustokakkua.
Glögijuustokakusta en älynnyt ottaa
kuvaa! Dääm.
Keskimmäisemme 3D-printterillä valmistamia
lumihiutaleisia kuusenkoristeita.
Aurinkokin löysi ne leikkiäkseen niillä hieman.
Lumihiutaleet sopivat mainiosti olohuoneen
toiseen pieneen joulukuuseen.
Tähtitaivas syntyi olohuoneen ikkunaan
vanhasta valonauhasta.
Tämä pullea piparipoika on jo tosi
vanha joulukoriste...
Joulukortit laitoin pyykkipoikien avulla
naruun eteisen ja aulan välille.
Siellä roikkuivat kaikki suloiset kortit.
Käykö sinulle koskaan näin:
ollessasi kokkailemassa välipalaa
päätätkin viedä pöytäliinan pyykkiin,
takaisin tullessasi näet kamerasi joten hei,
nythän voisitkin ottaa kuvan minikuusesta
ja kääks, unohdat että keittiö jäi tähän
kuntoon ja niin kuva jää arkistoon
muistuttamaan adhd-päivästäsi. =)
Kaik tortut män.
Jouluruusunen on kasvattanut uusia
lehtiä. Pidän sitä viileällä ikkunalla
jotta se kestäisi muutaman kuukauden
sisätiloissa ja pääsisi ulos kasvamaan.
Talon rakkaita tukipuita.
Tuo nupikin on alkuperäinen.
Kukaan ei ole muistanut ottaa sitä irti.
Se piti alkujaan pinkopahvia väliseinässä
joka tuossa kohtaa oli. Jääköön nupi
siihen paikkaansa, johon joku sen
yli 70 vuotta sitten naputti.
Siskolta saapuneen lahjapaketin koristeena
oli tällainen suloinen kranssi.
Vaikka kaikki Muruset eivät olleet
fyysisesti jouluna paikalla,
ovat he mielessä. Aina.
Pikkukuuset olen napannut
pihasta sellaisista paikoista
joissa ne eivät oikeastaan olisi
voineet jatkaa kasvuaan.
Juhlaan NIIN sopivan tyynyn sain lahjaksi.
Tämän suloisen ruusukynttilän sain myös
lahjaksi ja vannon, etten ikinä raaski
polttaa sitä!
Tuoli odottaa kirjaa ja lukijaa.
Kun Hani käynnistää pleikkarin
hän kääntää tuolin toiseen suuntaan
kohti tv:ta ja siitä tulee pelituoli.
Joulunameja.
Ihanat Muruset muistivat Hanin pitävän
vihreistä kuulista, ja minun mm Da Capoista,
joista ei nyt sitten tullut kuvia...
Lainataan kuva Fazerin
sivulta. Niitä on muutes
enää varmaan tuon verran jäljellä
suklaajemmakaapissa.
=D
Peräkammarin pojat hyllyllään.
Tähtiainesta.
Eräänä jouluna blogiystäväni Allu lähetti
minulle saksalaisen suklaakonvehtirasian jonka
kannen säilytin askartelukaapissani. Nyt leikkasin
siitä pakettikortit joululahjoihimme.
Ei kannata heittää hyviä askartelutarvikkeita
pois, kun ei yhtään tiedä koska niitä
tulee tarvitsemaan. =)
Ja hyasintit tuoksuvat...
Jos ne tuoksuvat mielestäsi liikaa,
siirrä ne kylpyhuoneen ilmanraikastimiksi.
Toimii. =)
Tässä yksi joululahjani,
oikein toive-sellainen.
Valkoinen Pinacolada-pullo oli vuosia lojunut
baarikaapissa, sisällön muututtua omituisen
makuiseksi, joten kaadoin loput tiskialtaaseen.
Pullo oli mielestäni liian hieno heitettäväksi
lasinkeräyspisteen lasimurskan joukkoon joten
pesin sen ja kysyin Hanilta voisiko siitä tehdä
vaikka lampunjalan? Mies otti tosissaan ideani,
haki timanttiporanterän ja äkkiä pullon alaosassa
oli siisti reikä johtoa varten. Johdon ja muut osat hän
osti lähikaupastamme Tokmannilta ja Lahdessa käydessämme
löysimme sopivan varjostimen lamppuun Clas Ohlsonilta.
Voi, lamppu on ihana.
Rakastan.
Hania
ja lamppua.
Joulukorttinauha eteisestä katsottuna.
Sohvatkin ovat taas jo ilman päällisiä,
irtopäälliset ovat joskus vähän rasittavia. =)
Eteisessä on taas villasukkakori vierailijoille
jotta varpaitaan ei palelisi lattioillamme.
Terassin kynttilälyhdyt ovat tuossa vain
tilapäisesti. Ulkona tuuli niin kovin että siirsin
lyhdyt varmuuden vuoksi turvaan yöksi.
Siinä oli joitakin joulukuviamme.
Nyt joulu on jo kerätty laatikoihin
odottamaan ensi joulua.
