Kesä on vasta alussa!

 

Ei olla todellakaan missään keskikesässä vielä! Heinäkuun puolessa välissä vasta kesäkin on puolessa. Viis siitä, kuinka pitkä se valoisa päivä on. Kasvukausi sen kesän pituuden kertoo.

Tähtitieteellinen kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta, joka on tänään 21. kesäkuuta ja päättyy syyspäiväntasaukseen, joka on 23. syyskuuta.

Mansikoiden kuukausi alkaa & matkantekijän tarinaa

 

 

 Tämä päivä on omistettu Matkantekijälle

Maailman Outlander-päivä World Outlander Day, kokoaa fanit yhteen kunnioittamaan Clairen ja Jamien huikeaa tarinaa! Tämä juhla tuo esiin Diana Gabaldonin tarinan kestävän viehätyksen, jossa yhdistyvät historia, romantiikka ja seikkailu. Sekä lukijat että katsojat tempautuvat mukaan maailmaan, jossa rakkaus uhmaa aikaa ja haasteita riittää. 

 

Minäkin sain lainaksi koko kirjasarjan ystävättäreltäni. 

💗 Kiitos vielä Sari! 

Kyllä mie vielä ne lukeakin ehdin jossain vaiheessa! 

 

Meillä kun vietetään mm maalaa ulkoseinät kolmeen kertaan - päiviä täällä työleir... eikä kun kakkoskodilla. 

Se on kesän toinen projekti.

Kolmas projekti on puuliiteri...

💗💗💗💗

 

 

 

Kesäkuu on mansikoiden, sekä myös kasvaneiden lehtien kuukausi vanhojen nimityksiensä mukaan. 

Meilläkin odotellaan mansikoita uuteen paikkaan  siirretystä mansikkamaasta. 

 

Se oli se kesän eka projekti: siirrä mansikkamaa...

 

Saapa nähdä kuinka onnistuimme! Meillä ei ole nyt perinteistä mansikkamuovia, vaan uusi idea, josta lisää  myöhemmin...

Tänä kesänä mansikoita ei tule vielä paljoakaan, koska ne vasta juurtuvat uudelle paikalleen. 

 🍓🍓🍓🍓🍓

Tänään vietetään myös Sano jotakin mukavaa-, kansainvälistä vanhemmuuden päivää, Kävele paljain jaloin -,  ja pukeudu mekkoon päivää. 

 

 

Kesän viettoa saarella

 

Kolmas kesä saarella on tähän mennessä sujunut 

jälleen leppoisasti. Mies tekee päivät etätöitään 

ja minä puuhailen kaikkea muuta. 

Kesään on mahtunut sattumuksia, ihastuksia 

ja vähän hurmaannuksiakin. 

Mustarastaat saivat viisi poikasta ja hoitivat niitä 

puukatokseen rakentamassaan pesässä. 

Emme edelleenkään ole liikkuneet juuri ihmisten ilmoilla, 

koska koronahan ei toki ole ohi. 

 

Pari kertaa olemme toki kahvitelleet, samoin käyneet "ulkona" 

syömässä. Ensimmäisen kerran heinäkuussa kun Esikoinen oli kaverinsa kanssa meillä muutaman päivän 

ja he kiitokseksi tarjosivat meille 

ruuat italialaistyyppisessä paikallisessa ravintolassa. 

Kiitos vielä! 

Oli muuten hyvää! 

Kiitos myös tästä ihanasta ruususta 

joka toivottavasti jatkaa 

eloaan pihassamme. <3 

Punaisen kulmaoven paikassa kävimme 

tässä eräänä päivänä kahvilla. 

- Siellä ei ollut mitään gluteenitonta kahvin kanssa... 

Täällä saarella se onkin hankalaa, gluteenittomuus... 

Lähinnä pihaa on rakenneltu tänä kesänä. 

Vuoden takaisia kantoja on poistettu, maata 

tasattu, uutta multaa levitelty ja kasvihuone tehty... 

Sekä katto terassiin, ettei aurinko niin paahtaisi... 

Hani teki myös riippukeinulleni telineen. <3 

Punainen riippapelargoni on ostettu 

paikallisesta puutarhaliikkeestä. 

Viikolla kun Hani tekee etätöitään, syömme jotain mikrossa 

lämmiteltävää silloin, kun hän pystyy pitämään ruokatauon. 

Tuo minihella on ihana lisä minikeittiöömme... 

Olen jopa leiponut muutaman kerran ja hyvin tuo pelittää. 

Viikonloppuina yleensä Hani grillailee meille. 

Hän on loistava grillaaja! 

Luontainen lahjakkuus! 

Tässä tulossa turskaa ja perunoita yrttivoissa. <3 

Tällaisella punaisella ruusullakin piha kasvoi... 

Se kukki ensin kesäkuussa 

ja nyt vielä elokuussakin... 

En minä usein ole tässä malttanut olla... 

Varsinkin kun aluksi keinu oli auringossa... 

Hiljattain hoksasimme kantaa keinun telineineen 

terassin katon alle, joten keinuun ei sada eikä paista. =D 

Tonttimme on täynnä näitä 

villejä pähkinäpensaita... 

Nyt olisikin hyvä pähkinäsyksy, 

jos ennättäisi ennen oravia ja lintuja 

keräämään kypsät talteen. 

Tämmöinen kasvihuone ilmaantui meille kesäkuussa ja 

äkkiä siinä kasvoi hieman syötävää ja silmänruokaa. 

Arbuuseja en onnistunut kasvattamaan, koska 

jokin metsänotus käy heti syömässä kukat pois 

kun ne ovat kukkineet... 

Kasvihuonekurkku meinasi valloittaa vähän liikaakin 

kasvihuonetta ja havaitsin olevani sille allerginen. 

Olen kumille allerginen ja kurkussa on jotain samaa, 

joten käsivarret kärsivät hieman aluksi kun kosketin kasvia. 

 Myöhemmin Hani käsitteli kurkkua ja mie kaiken muun. 

Muutama hedelmäpuukin on hankittu ja 

istutettu paikoilleen ja hyvin ovat lähteneet 

kasvamaan. 

Myös uusi nurmikko uusituille pihan alueille 

on joten kuten lähtenyt. Kesä on kyllä ollut kamalan 

helteinen ja rutikuiva... =( 

Ei oikein kehdannut kastella kaivovedellä 

nurmikkoa, ettei kaivo tyhjentynyt... 

Eihän tästä maasta tai tästä saaresta voi 

puhua mainitsematta 

unikkopeltoja ja ruiskukkia... 

Niitä pitää myös aina kuvata 

kun niitä näkee jossakin... 

Perhosia oli pihan villeissä, joka paikasta esiin putkahtelevissa 

punalatvoissa kokolailla mahdottomasti ihan viime päiviin asti. 

Nyt on parina päivänä satanut ja ilma on hiukan 

(ah, onneksi) 

viileämpi. 

Mutta perhosia ei enää näy... 

Tänä kesänä amiraaliperhonen oli runsaslukuisin. 

Niitä saattoi olla 

pihassa yhtä aikaa eri punalatvoissa 40 - 50 perhosta! 

Ja lisäksi vielä keisarinviitat, neitoperhot, isonokkosperhoset, 

nokkosperhoset, sitruuna- ja kaaliperhoset sekä 

muutama suruvaippa. 

Yksi niistä tuntui viihtyvän minun sormissani tai käsivarrellani 

kun puuhailin pihahommia. Alkukesästä eräs häiveperhonen 

oli kolmen päivän ajan kaverinani pihalla... <3 

Tässä vielä kesän kolmas värivikainen keisarinviitta. 

Tai uups, värimuunnos valesina siis... 

Täällä värimuunnokset eivät ole "hyvin harvinaisia" 

vaan ihan joka kesäinen ilmiö. 

Myös neitoperhon ruskeita yksilöitä 

näkyi taas kuten viime kesänäkin. 

Kettuemo sai neljä poikasta. 

Tässä yksi poikasista joka innostui pihistelemään 

meidän ja naapurin kenkiä kuisteilta ja piilottelemaan 

niitä sinne tänne. 

Meillä se piilotti pihasandaalit uusien hedelmäpuiden 

alle pehmeään multaan, joten löysimme ne sieltä, mutta 

lähinaapurin sandaalit katosivat niin, ettei niitä ole 

löytynyt enää mistään! 

Välillä kettu käy raapimassa ulko-ovea 

ja nuolemassa oven lasia... =D 

Se tosin keksi myös syödä kaikki kuukausimansikan 

kypsät marjat, joten mansikoita ei enää tule... 

Ensi vuonna on keksittävä puutarhan ympärille aita. 

Meillä on myös peuroja riesanamme, 

edelleen. Ne ovat ehkä hieman pelänneet 

Jukka-poika-peurapelättiämme. 

Jo tammi-helmikuussa siemenistä istuttamani

ja tänne mukanamme roudaamamme kukat ovat 

kukoistaneet kiitettävästi alun takapakin jälkeen 

kun joutuivat hieman viileässä pihavarastossa olemaan 

ja vähän loukkaantuivat mutta siitäpä sitten 

piristyivät.

Tosin nuo vaulat houkuttelevat liikaa 

pistäviä hyönteisiä, joten tämä oli eka ja viimeinen 

kerta kun niitä laitoin terassille. =D

Mutta kaiken kaikkiaan, kesä on mennyt uskomattoman 

nopeasti! 

Kävimme kyllä heinäkuun lopulla myös 

Suomessa, koska Hanilla oli 

työasioita ja minun piti myös hoitaa erinäisiä 

menoja. 

En tiedä miksi teksti käyttäytyy hassusti, 

väliin tehden isoja ja väliin pieniä kirjamia... 

Menetän mielenkiintoni tähän postaukseen jos 

lähden korjailemaan sitä vielä, joten laitan sen esiin tällaisena. 

Tässä siis hieman välillä henkilökohtaisempaakin postausta. 

Rakastan meidän vaatimatonta mökkiä. 

Jos täällä ei menisi talvella vesi jäähän, niin 

jäisin tänne asumaan.💗

Kun me syksymmällä lähdemme täältä

niin mun sydämeni jää tänne... 

💔

Muistona lomasta

 

Rakkaani paita tuoksuu

tuulelle

merelle

ja auringolle

Sylissä rakkaani

tuoksu tarttuu ihooni

Keltaisina jyväsinä kengissä 

yhä meren rannan hiekkaa 

Selässä viipyilee auringon lämpöä 

ruskettuneella iholla 

Muistona lomasta 

-Una Reinman 

Mökkielämää

 

 

 

Mökillä kesä alkaa kallistua loppukesää kohti ja helle sen kuin jatkuu... 

Pian ollaankin jo heinäkuussa

 

 

 

 Unikkopeltojen ihana punaisuus ilahduttaa teitä pitkin ajellessa niin, että on pakko toisinaan pysähtyä kuvaamaan. Näissä kuvissa on kyseessä viljapellot joiden reunuksilla kasvoi unikkoa, mutta on täällä silmäin ilona ihan oikeita unikkopeltojakin. Joskus unikon seurana kasvaa mm hernettä.

 

Kyläkauppatie on näin kaunis.

Merta tietenkin pitää välillä käydä ihailemassa, mutta talviturkkia ei ole kadotettu vieläkään. Meri on tuon ruovikon takana. Vettä on pitkälti vain 30 cm ja pitää kahlata kauas, että pääsisi uimaan.

Perhoskausikin on jo meneillään...

Muiden puutarhoja on tullut ihailtua, kun omaa ei vielä ole olemassa...

Lilium marthagonin eli varjoliljan tosin kuvasin ojasta. Sepä olikin puutarhakarkulainen. Ihana penkkojen siistijä ei ollut sitä niittänyt. 

Omassa pihassa kasvaa mm villiä karhunvadelmaa... 

Tässä sinisessä pellossa kasvaa Viron kansalliskukkaa, ruiskaunokkia. 

 

Virossa kasvaa 39 erilaista kämmekkää ja Saarenmaallakin niitä on 36 erilaista... Meidän pihassakin kasvaa muutamia. Ainakin neljää erilaista, näin äkkiä tarkasteltuna. Erään kukinta jo meni ja erään kukintaa odotellaan. Kämmekät ovat koko Virossa rauhoitettuja.

Oman pihan kukkia ovat mm nämä punasävyiset orvokit. 

 

Pelargonejahan tietenkin pitää aina kesäisin olla!

Kuressaaren piispanlinnan linnakissaa Kaktustakin olemme toistamiseen käyneet katsomassa, mutta tällä kertaa se oli kiukkuinen ja yritti jopa purra. Selkeästi punkit kiusasivat sitä ja se yritti peruuttaa itsensä jalkani päälle että punkit siirtyisivät minuun...

Tässä muutamia Kuressaaren kaupunginpuiston ihanalle tuoksuvaisia ruusuja. Ihan kuin lapsuudenkodin vaaleanpunainen ruusupensas navetansillan kupeessa, josta joskus nipistin ruusun vesilasiin omaan huoneeseeni tuoksumaan...

 

Taimikaupoissakin olen käynyt kuolaamassa, mutta vielä ei voi ostaa mitään kun ei ole niille paikkaa. Pitää ensin mm polttaa kaadettujen puiden risut pois... Helteellä niitä ei todellakaan polteta keskellä pihaa. Pitänee siis odotella syksyä tai peräti talvea niiden kanssa. Seuraavaksi pitää raivata pois pähkinäpuiden versot, ja aidata ns puutarha-alue, hirvien ja peurojen vuoksi, sitten vasta sinne alueelle voi istuttaa hedelmäpuita tehdä kukkapenkkejä, kasvimaata ja rakentaa kasvihuoneen... 

Huoh. 

Se haave siirtynee ensi kesään,
mutta onpa jotakin mitä odottaa.

Muhun saarellakin käväisimme, bongasimme (ohimennen) Sikke Sumarin B&B-paikka NamiNamasten ja Saarenmaan valssin syntymäpaikan. Valssi on tehty runoon, joka kertoo talkootansseista, ei suinkaan mistään juhannustansseista, vaikka jotkut tuntuvat niin luulevan. 

Juhannus oli ja meni. Sekä virolaisten että suomalaisten. Minun oikea nilkkani tulehtui ihmeellisesti ja Kuressaaren sairaalakin tuli tutuksi. Ensin epäiltiin punkin puremasta tullutta borrelioosia, onhan minussa ollut kiinni jo 7 punkkia! Niitä täällä riittää! Hanissa on ollut kiinni jo 10 punkkia! 

Mutta olen luultavasti sitten kovastikin allerginen kumille, eli en voi  enää varmaan pitää kumisaappaita...! Niiden käyttöaika kohdallani tuli teknisen tiensä päähän. Esikoinen suosittelikin minua hankkimaan kokomuoviset kevytsaappaat. Kortisonivoidetta ja antihistamiinia kehiin... Ja pitää vältellä kumisia esineitä.

Kävimme katsomassa Pyhän Jaakobin kirkkoa, jonka alttarilla oli ihanasti pioninkukkia, saarnastuolissa taivaansininen katto, jossa lentelee valkoinen kyyhkynen ja kynttilät reippaasti puupenkkien päädyissä kiinni... 

Paikallisia makeita mansikoita on tullut maiskuteltua. Tässä niitä gluteenittomien lettujen kera. Niiden paisto grillissä oli muutes melkein liian kuumaa puuhaa helteellä...