En tykkää, en tykkää, en...

 

 

Ensimmäisen kerran korianteri esiintyy Plinius vanhemman kirjoituksissa, jossa hän kuvailee kasvia, joka haisee luteelle! Kreikkalainen sana koris, joka tarkoittaa ludetta, on antanutkin nimensä korianterille! /Wikipedia

Tämä yrtti aiheuttaa intohimoja puoleen ja toiseen ja 24. helmikuuta onkin kansainvälinen teemapäivää, jonka nimi on Vihaan korianteria päivä! Purskahdin ihan nauruun kun löysin tämän teemapäivän!

Inhoan niin tuon yrtin epämiellyttävää makua ja hajua ruoissa! Pelkkä haju niissä kokkaustiloissakin, joissa sitä käytetään, vääntää vatsani sekaisin! 

Tosin meillä erityisherkillä introverteilla on herkkä hajuaisti ja jos joku haisee pahalle, me tulemme huonovointisiksi...

Nyt opin siis Wikipediasta että se on sitten luteen lemu joka minua siinä kasvissa inhottaa! Iyyyk!

Jos etsii tietoja luteista, saa esiin tällaista tekstiä: Luteiden (lutikoiden) läsnäolo paljastuu usein pistävästä, makeahkosta tai homeisesta hajusta, joka muistuttaa korianteria. Hajun voimakkuus riippuu saastunnan laajuudesta; suuri populaatio erittää feromoneja ja ulostetta, joiden tuoksu tarttuu patjoihin ja tekstiileihin.   

Pois se löyhkäyrtti minun ruuastani, kiitos. 

Yrtti saattaa sinulle olla rakas ja suorastaan lempisellainen ja siepä saatkin pitää sen. Ole hyvä vaan. Voin antaa omasta annoksestanikin kaikki lut... korianterit sinulle! 

 

 

Tuoksuyliherkkyyttä

-

 

 

 

 

 

 

 

Kokeilin The body shopissa tänään ihan uutta hajuvettä. Nyt se leijuu ympärilläni outona. Ei ollenkaan tuttu tuoksu... Ei tunnu omalta. Taidan mennä suihkuun. 

Eräänä päivänä Lidlissä pakatessani ostoksiani ikkunaseinän pakkaustasolla viereeni -tosi liki- ilmaantui mies, josta tulvahti hajunystyröihini todella miellyttävä tuoksu. Hmmm... Partavesi tai deodorantti tms. Se tuoksu oli niin mukava yllätys pahojen hajujen kakofoniassa johon tavallisesti kauppojen kassajonoissa törmää, että teki mieli sanoa miehelle, että hänpä tuoksui hyvälle. 

No, en tietenkään sanonut. Mutta hymyilin vaistomaisesti tuosta mukavasta tunteesta, että jokin yllättävästi tuoksuu miellyttävälle, ja mies sattui vilkaisemaan minua. 

Mie seurasin hetken silmiään, mutta en sanonut mitään. Siis tuoksusta. Tai mistään. Lähdin vain pois kaupasta. =) 

 

Hanilleni on muokkautunut käyttöönsä tuoksuja joista mie pidän. Hän itsekin toki pitää niistä. Sellaisista metsäntuoksuisista. Männyn pihkaa ja merituulta muistuttavista. Luonnollisista ja lempeistä. 

Alussa, kun tutustuimme, hän käytti niin vahvaa deodoranttia, että se pisti miut aivastelemaan, nenä meni tukkoon ja vesi vuoti silmistäni ja niin aivastelivat lapsenikin. =) 

Onneksi Hani ei enää käytä niitä voimakkaita tuoksuja. Olen itsekin muuttanut omia suosikkituoksujani monta astetta miedompaan suuntaan. Liian voimakas hajuaistimus ei ole mukavaa haistella. Olen havainnut viimoisen kymmenen vuoden aikana olevani aika tuoksuherkkä. 

Pahasta hajusta tulee etova olo. Haistan liiankin hyvin tupakan, lian, ja homeen. Myös vanha alkoholi jonkun hengityksessä ei ole yhtään miellyttävä haju. Joidenkin ihmisten hengessä valkosipulikin haisoo kamalalle, vaikka valkosipulista itse pidänkin. Aistin myös ihmisen hengityksestä, jos hänellä on diabetes... Siis sellaistenkin, joilta ei ole lääkäri asiaa diagnosoinut. Vielä. Se on varsin pelottavaa, sillä voiko ihmiselle mennä sanomaan, että mene hyvä ihminen verikokeeseen, kun sulla voi olla toi... joku sairaus? Ei sitä voi mennä sanomaan. 

 

- Niin kuin ei sitäkään, 

että joku ventovieras mies tuoksuu hyvälle... =) -