Päivisin ihailemme pihan punarintojen ja mustarastaiden touhuja ja ne seurailevat, mitä ihmettä me täällä oikein puuhailemme. Pihaan pesiytyneen peukaloisenkin me hyvin kuulemme, mutta sitä on hankalampi nähdä, koska se on vikkelä ja maastovärinen ja piiloutumisen mestari, mutta sen mahdottoman kovaäänisen laulun kyllä kuulee. - Sitä ei voi olla kuulematta.
Miltei näihin päiviin asti eräs talitintti nukkui yönsä alakerran erään ikkunan reunalaudoituksen alle jääneessä kolossa, (ulkona siis) mutta se tuli rauhattomaksi aamuisin ja herätti minut unesta puolen tunnin välein, (vaeltaessani helteiden aikoihin viileään, eli alakerran sohvalle nukkumaan) joten Hani tukki linnun yöpaikan aukon verkolla.
Nyt tiainen varmaankin nukkuu jälleen ulkovessassa, josta sen viime syksynä joskus aamuvarhain itse monesti herätin klikatessani valot päälle puuceehen. Silloin jo huomasin linnun nukkuvan toisinaan mökin ikkunanpuitteissa ja toisinaan puuceehen rakennetussa oudossa yläosan ulokkeessa.
Vähän väliä lähisuolta kuuluu kurkiperheen huutoa, kesäaamuisin ajankohta oli neljän, viiden maissa. Nyt ne huutelevat päivisinkin ja käyvät jo ryhminä ilmavirtojen mukana isoine poikasineen harjoittelemassa lentoratoja.
Jo todella syksyisesti pään yli lentää hanhilaumoja kovasti kaakattaen, eri kokoisina parvina tai auroina, pitkin kesää on nähty mökkitaivaalla joutsenia, merimetsoja, haikaroita, komeita kotkia, korppeja ja sulavia haukkoja...
Pääskyset ja kottaraiset ovat nyt yhtäkkiä kadonneet jonnekin... Kottaraiset kerääntyvät parviin ja niitä näkee jo sähkölangoillaja pelloilla ihanasti pärpättävinä ryhminä, mutta pääskyset ovat varmaan salaa jo jatkaneet matkaansa tästä etelämmäksi.
Täällä
mökkipihassa ei ole valosaastetta ja siksi saammekin öisin ihailla
komeaa linnunrataa joka uskomattoman uhkean upeana kaartuu mökin katon ylle kuin
timanttisade. Muistan, miten lapsena näin lapsuuskodin pihassakin Linnunradan, ennen kuin valoisuus lisääntyi siellä(kin), mm lähitien valot.
Linnunradalta Lintukotoon
"Ennen ajateltiin, että metsälinnun pitää olla metsässä. Linnun tulo pihaan tulkittiin jonkinlaisen rajan rikkomiseksi, poikkeukseksi, joka toisi pahaa.
Naakka oli talon surma. Huuhkaja, jonka muuten uskottiin muuttuneen vanhastapiiasta linnuksi, ennusti esimerkiksi kuolemaa, katoa tai sota- ja nälkävuosia. Harakka taas oli itse pirun lintu.
Lähiluonto antoi aikanaan ihmisille kaiken tarvittavan, joten uskomusmaailmakin liittyi vahvasti luontoon. Pelot tulivat sen mukana. Pelätyt linnut ja muutkin eläimet olivat jotain konkreettista, johon pelkonsa kohdistaa.
Kansanperinteessä pääskystä puhuttaessa viitataan usein nykyisin haarapääskynä tunnettuun lintuun.
Pääskyjen talvehtimisesta ei oltu yksimielisiä. Niiden ja muidenkin lintujen ajateltiin paikoin nimittäin lentävän talveksi pois pitkin tähtitaivaan maitovanaa, galaksimme reunaa.
Tästä uskomuksesta Linnunrata on saanut nimensä.
Suomensukuisilla kansoilla on omissa kielissään vastaavia nimiä Linnunradalle. Esimerkiksi Volgan suomensukuiset kansat kutsuivat Linnunrataa Villihanhen tieksi."
"Linnunrata opasti linnut Lintukotoon pienikokoisten ihmisten luo. Lintukoto oli siellä, missä taivas ja maa kohtaavat pyöreän maan äärimmäisellä reunalla. Siellä oli aukko, josta muuttolinnut lensivät toiseen maahan talveksi.
Lintukoto tulkittiin joskus yltäkylläisyyden, joskus riutumisen maaksi. Linnut nimittäin palasivat muutolta joskus hyvinvoivan pulskeina, joskus laihtuneina sulat hapsottaen.
Syksyn pimetessä tähtitaivas näkyi kirkkaana valoisan kesän jälkeen, eikä valosaastetta vielä ollut. Linnunrata erottui taivaankaaresta nykyistä paremmin.
Pääskyset ja moni muu lintu tekee kovaa kyytiä lähtöä jo kohti omaa lintukotoaan. Vastassa ei taida olla pieniä ihmisiä, mutta nimi Linnunrata on ja pysyy elävänä näytteenä kansanperinteen voimasta."
Tekstilainaus: YLE
PS: - Virolaiset kutsuvat Linnunrataa nimellä Linnutee.
