Mac & cheese

Tänään jossain vietetään Mac & cheese day:tä, 

ja me voisimme tehdä vaikkapa jonkinlaisen 

erilaisen makaronilaatikon, ihan uudella twistillä... 

Voinko uudistua?

Tee tänään 
jotain toisin kuin eilen 
Kulje uusia reittejä
Käytä uusia sanoja 
Löydä uusia ystäviä 
Muuta arkea 
Maistele ennakkoluulottomasti 
jotakin mitä et koskaan ennen 
Katso kaikkea uusin silmin
 Tee itsellesi erilainen huomen 

Una Reinman 



Tee muutos -päivä 
on tänään. 

This is Finland

 

Erityinen jokamiehenoikeus antaa meidän 

vaeltaa luonnonrauhaan aina kun me 

sinne kaipaamme. Saamme kerätä luonnostamme 
mielin määrin marjoja, sieniä ja sieluumme kokemuksia. 

Näin ihan kuka vaan voi tuntea puna-apilan, 

Trifolium pratense, ihanan tuoksun 

tulvivan nenäänsä niityn laidalla.

 

Viimeiset maitohorsmat loistavat 

kaikkialla todella runsaina 

Niiden violettipuna on kaunista 

 kun miltei kaikki muut tienvierikasvit 

ovat helteiden ansiosta 

  jo viikkoja sitten kukkineet 

Maitohorsma on todella 

kaikkien rakastama lemmikkikukka 

Lempinimiä sillä on lukemattomia; 

 hepohäntä, horma, häränhäntä, 

  maitiainen, maitohorma, paloheinä, palohorma, palohorsma, palokukka, paloruoho, rieskaruoho, 

tuliheinä, tulivormu, vormuruoho 

 ja mitä lie kaikkia muita. 

 

Rubus arcticus, kuva: Wikipedia 

Mesimarjalla on runollinen ja kaunis nimi 

ja se maistuu viehkolle. Tätä ihmeellistä 

maamuuraimen marjaa voit tavata 

hyvällä onnella jopa tienvarsillakin. 

Achillea millefolium

Tässä on kukka jonka nimi on outo, siankärsämö.  

Olen aina ollut pahoillani siitä nimisuomennoksesta, 

koska silläkin kukalla olisi ollut useita hauskojakin nimivaihtoehtoja, kuten aivastusjuuri, akantupakki, hurstinkukka, häränhukka, häränhäntä, juhannuskukka, kaljanen, kuperkeikka, kärsäheinä, mäntäheinä, mäntäpää, nenätiisti, pellonpekko, pellonvanhanen, peltohumala, pietarinkukka, pyörtänäpöllö, satalatva, siankärsäheinä, timpurinkukka, tupakkikukka, jne.

Mutta siitä tehtiin sitten sikapossun kärsäkukka. 

Se tyytyy silti nimeensä 

kuin suomalainen omaansa, koska 

eihän nimi miestä, eikä kukkaakaan 

ainakaan pahenna. 

Phleum pratense

Timotei jakaa mielipiteitä.

Toiset silmäilevät sitä hymyilevin 

silmin ja toiset nuhaisin nenin. 

Se on niin tuttua suomalaisellekin. 

Kaikkia ei voi aina miellyttää, 

vaikka sitä kuinka parhaansa yrittää. 

Tällä pellolla on rypsiä tai rapsia. 

Suomalaisella sisulla olemme täällä 

pohjoisessa maassa keksineet itse jopa oman 

ruokaöljymme. Menemme vaikka läpi harmaan 

kiven ja litistämme siinä samalla kuivasta keltaisesta 

kasvista tipan kultaista öljyä ja sillä ylpeilemme, 

kehottaen kaikkia edes sitä maistamaan 

vaikka salaa ostammekin oliiviöjyä kaappiimme

niin silti kotimaista puolustamme... 

Rakastamme myös villiniittyjämme. 

Rakastamme soitamme. 

Rakastamme pohjoisen vaarojamme 

ja tuntureitamme. 

Rakastamme merenrantojamme ja 

kesämökkikuntiamme. 

Rakastamme kyläkauppojamme, 

peruskoulujamme ja lapsiamme... 

Rakastamme vuodenaikojamme. 

Rakastamme maalaismaisemiamme. 

Rakastamme mummoloitamme ja 

rintamamiestalojamme. 

Rakastamme sorateitämme. 

Jotkut rakastavat jopa ralleja 

niillä pölyävillä teillä ja sama porukka 

hurraa talvella kuraisilla hangilla 

nille kovaäänisille autoille. 

Jotkut rakastavat hengellisyyttä, 

 jotkut raskaampaa heviä. 

Jotkut laulavat kansanlauluja 

tai tanssivat lavatansseja.

Rakastamme metsiämme, peltojamme, 

puistojamme, puutarhojamme ja takapihojamme. 

- Ja me rakastamme niitä kaikkia kasvejamme, 

joskus jopa rikkaruohojamme.  

Elämä on ylä- 

ja alamäkiä, 

ja sen me suomalaiset 

jos ketkä tiedämme. 

Kaikki meistä tietävät 

millaista on mäen alla. 

Ihan melkein ojassa, 

muttei kuitenkaan 

ja josta ainoa reitti on nousta... 

Pitkän ylämäen päällä voi huokaista

ja katsella maailman kauneutta. 

Voisi samalla myös itseään kiitellä 

mutta sitä harva suomalainen osaa...  

Olemmehan niin vaatimattomia. =D

Vaikka viime vuonna juhlittiin Suomen itsenäistymisen 

satavuotista taivalta, ei Suomi ole vasta 100-vuotias. 

Suomi, Finlandia on paljon vanhempaa perua.

Suomen kielikin on jo yli 6000 vuotta vanha. 

Sisukkuudellaan tämä pieni kansa piti kiinni 

sisimmässään suomalaisuudestaan ja sinnitteli 

 jo tuhansia vuosia. Kansa kertoi iltapuhteillaan 

toisilleen Kalevalan taruja ja sisuuntui entisestään. 

Heidän ansiostaan Suomi on mitä on, meille rakas 

rauhantyyssija, täynnä sisukkaita, sielukkaita, 

rehellisiä ihmisiä. 

On se sitten iäkäs ihminen tai 

esine jolla on jo historiaa mukanaan, 

niin muistaa pitää että vanhoissakin 

on voimaa joka on kulkenut kanssaan... 

Suvun vanhinta pitää arvostaa. 

Niitä hartioita pitää halata. 

Heidän sanoihinsa paneutua. 

Sanoissa on mukana 

salaisuuksia, jos vain osaat kuunnella. 

Juuri kun olemme unohtamaisillamme 

identiteettimme, luonto hellii meitä 

sinisillä lähteillä, kukilla ja kesätaivaalla... 

Trifolium repens

...talven valkoisella hangella, kesän 

pilvilampailla ja vaikka tällä viattomalla apilalla. 

Kesäinen heinänteon taika 

on monelle kesän paras aika. 

On onni vaeltaa vapaana pitkin 

maamme mutkaisia teitä, sinne tänne. 

Mutkan jälkeen on tietenkin 

taas uusi mutka 

ja tie jatkuu loppumattomiin. 

Päättyen usein järvien rannoille, 
mökeille ja  

maalaistalojen pihoille... 

Tie vie viljapelloille ja levenee 

antaakseen tietä kaupungeille. 

Niissäkin asuu sisukasta kansaa 

rakastaen betonista kotiaan, 

niin kuin me muut maalla 

omiamme.

Tällainen on minun Suomeni. 

Se on kaunis maa. Se on ollut sitä aina. 

Finland. Se voisi nykyään olla myös Windland, 

koska meillä usein tuulee, paitsi nyt kun on helleaalto... 

Tämä tavallinen, tavallisten ihmisten maa, jossa 

on vielä sininen taivas, valkoisia pilviä ja 

raikas ilma hengitellä. 

Jossa on niemiä, saaria ja notkoja mutta ei vuoria. 

Jossa ihmiset rakastavat luontoaan ja antavat kaikelle 

mahdolliselle lempinimiä. Kukillekin. 

Tämä on maa, jossa ollaan puolueettomia 

ja diplomaattisia. 

Jossa rakastetaan omaa maata ja ollaan 

ystävällisiä naapureille. 

Toivotetaan heidät tervetulleiksi ja 

kestitään vieraanvaraisesti vatsansa pulleiksi. 

Vilkutetaan lähtiäisiksi ja 

toivotaan hyvää kotimatkaa. 

Ja jos naapuri tarvitsee apua, 

sitä empimättä annetaan.

Koska sellainen on suomalainen. 

Kukkia, kaarnaa, keramiikkaa

Kukat ovat ihania aina ja tietyt niistä muistuttavat 

neljän vuoden takaisesta kivasta päivästä. 

Kukkahääpäivä, kaarnahääpäivä, 

keramiikkahääpäivä 

tai jopa hedelmähääpäivä, 

joskus hääpäivälläkin on monta nimeä

ja sellainen meillä on tänään. 

Kaarna on välttämätön puulle.
Se suojelee sitä maailman kolhuilta, 

kylmältä, tuulelta, kuumuudelta. 
Kaarna on vähän kuin tuo Hani... 

Kaarna jopa eristää ääntä, joten puu 

saa olla rauhassa myös ylimääräiseltä melulta. 

Kaarnasta huolimatta 

puut kuulevat hyvin ja reagoivat kaikkeen 

vaikka pessimistisimmät eivät sitä uskokaan. 

Paina vaan korvasi puun runkoa vasten 

niin kuulet kuinka se hymisee... 

Voit kertoa puulle surusi 
ja se lohduttaa antaen voimaa. 

Kaarna sopii tämän päivän 

luonnolliseen teemaan mutta 

keramiikka menee vähän jo ohi, 

mutta usein tämä nelivuotishääpäivä 

tunnetaan juurikin keramiikkapäivänä. 

Jostain syystä. 

Tiedän kyllä pariskuntia jotka 

rikkovat aika ajoin suuttuessaan astioita... 

Meillä niitä ei niin hajoa, vaan vahingossa 

olen menettänyt mm keittiökaapin -ennen 

keittiöremonttia- romahduttaessa pari hyllyä, 

jolloin mm muutama ihana muki meni rikki. 

Olen myös muiden pariskuntien toisen osapuolen 

hajottamien tai muuten hävittämien tilalle 

antanut sille toiselle osapuolelle omia astioitani. 

Kukkien kukkapohjalle syntyy joskus hedelmä, 

 yksi päivän teemanimistä. 

Käsintehty

Presidenttimme Sauli Niinistö on kertonut 

tärkeimmän esineensä olevan mustekynä. 

Miten herttaista! 

 Maailmasta ei saa tulla sellainen teknorobottitietokonemaa, 

ettei käsinkirjoittamista enää tarvittaisi.
Opettajat, huom. 

Muutenkin kaikkia tärkeitä kädentaitoaineita vähennetään ja lopetetaan! 

Sellaisia joista on oikeasti apua arjen elämässä, niin kuin kotitaloutta, kuvaamataitoa, 

käsitöitä ja vaikkapa nafltaliinista kaivettuna voisi toimia sellainenkin kuin kansalaistaito, 

jotta nuorisosta ei tulisi avuttomia... 

Mutta pääasiani oli Käsinkirjoittaminen jolla on tänään ikioma teemapäiväkin. 

Kai sinäkin kirjoitat käsin jotakin? Edes kauppalappuja? Muistiinpanoja? 

Allakkaa? Päiväkirjaa? Vai ovatko kaikki muistettavat asiasi visusti puhelimessasi?

Tai aktiivisuusrannekkeessasi? 

Kai kirjoitat vielä kirjeitä? 

Edes joskus? 

Tai edes joulukortteja? 

Onnittelukortteja? 

Vai tulostatko niihin 

osoitteet ja värssyt tietokoneella? 

Minä uskon käsinkirjoitettuun enkä siitä luovu.

Muistan asiat paremmin juuri niin, 

itse käsin kirjoittamalla. 

Lisää käsintehtyä seuraa tässä: 

tänää kun on lisäksi Piirakkapäivä. Kai sinäkin leivot?

Kai pian keittiöissämme hääräilee jonkinlaisia kokkausrobottejakin... 

Apua!

Ei meillä! =D

Ohessa ruokaisa suolainen gluteeniton kasvipiirasohje. 

 

Kasvispestopiiras 

 

n 250g pehmeää voita 

n 6 dl gluteenitonta jauhoseosta 

2 kananmunaa 

n 1 dl kylmää vettä 

ripaus suolaa 

Juustokuminaa 

Puolikas purjosipulia 

Keltasipuli 

Italian pestokasvisseospussi 

(+ pakastepinaattia) 

 sekä:

2,5 dl ruokakermaa 

1 kananmuna 

Emmentaljuustoraastetta 

basilikaa 

suolaa maun mukaan 

pippuria maun mukaan

Paista n 45 min 175 asteessa 

Tee ensin taikina nyppimällä pehmeä voi jauhoihin. 

Lisää kananmunat ja kylmä vesi ja sekoita nopeasti. 

Älä vaivaa liikaa ettei taikina sitkisty. 

Nosta taikina samantien voidellulle piirasvuualle ja muotoile käsin. 

Pistele pohjaan haarukalla reikiä.

Laita uuni ja paistinpannu kuumemaan. 

Kuumenna öljytilkassa juustokuminaa 

ja laita purjosipuli renkaina paistumaan 

silputun keltasipulin kanssa. Lisää Italian pestokasvisseos 

(ah, mikä tuoksu tästä syntyykään!) 

sekä jäiset pinaattikuutiot. (n 4 kuutiota)
-Pinaatti ei ole pakollinen...

Nosta seos samantien piirakkavuokaan taikinan päälle. 

Tee päällisosa sekoittamalla ainekset yhteen juustoraastetta lukuunottamatta 

jonka lisäät seoksen päälle vuokaan. 
(Juuston voi sekoittaa seokseenkin.)

Paista. 

Ihastu. 

Tarjoile heti 

tai jäähtyneenä 

lämmittämällä annos mikrossa.

PS: 

Presidentistä puheenollen, 

me olemme jo käyneet 

ennakkoäänestämässä? Sinä? 

Maukasta makkaraa

Oletko kova makkaransyöjä? 

Mikä on suosikkimakkarasi, 

vai teetkö makkarat itse? 

Tänään on Salamipäivä. 

Onko tuttu makkara? 


PS: Itse söisin kuvan 
annoksesta vain juustoa... =) 
- Pidän kyllä mustista oliiveista... 

Rentoutumispäivä 15.8.

Arjen uurastuksen vastapainoksi 

keho ja sielu kaipaavat välillä 

nollaamista, taukoa ja palautumista. 

 

Nyt sattuukin olemaan 

Rentoutumispäivä. 

Ovatko lepo ja uni keinoja  

jotka rentouttavat sinut mieluiten? 

Vai kaikenlainen perheen 
ja rakkaiden kanssa puuhailu? 

 Rentoudutko sinä liikkumalla? 
Kuulutko liikuntaharrastepiireihin? 
Ohjaatko itse muita liikkumaan? 

Liikunnan jälkeinen hyvänolontunne on 

joillekin se must. 


Vai onko hyvänolontunteesi 
taustalla musiikki?

 Onko sinun rentoutumiskeinosi lukeminen? 

Kirjoittaminen? Kuvataide? Äänikirjat? Elokuvat? 
Valokuvaus? Kuulutko näytelmäkerhoon? 
Esiinnytkö itse? 

Vai opiskeletko jotain hyödyllistä? 
Teet sudokuja ja ratkot ristisanoja? 

 Vai onko niksisi vaikkapa aromaterapia? 

 Vai pakkaatko laukun 

ja lähdet ulkomaille? 

Vai täytätkö rinkan muonalla 
ja kuivilla lämpimillä vaatteilla, 
teltalla ja seikkailumielellä,
ja patikoit kotimaassa?  

Lähdetkö kalaan? 
Metsälle? 
Marjaan? 
Sieneen?

 Kuulutko heihin joiden rentoutuminen 

on sidoksissa juhlimiseen 

ja nautintoaineisiin? 

Nautit tanssimisesta, yhdessäolosta 
iloisten ystävien kanssa? 

Hakeudutko pelikasinoiden ilmapiiriin? 
Vai lyötkö vain muuten vetoa 
kaikenlaisten voittajien puolesta? 

 
Vai onko pakopaikkasi todellisuudesta 
sähköisessä virtuaalimaailmassa, 
seikkailupelien 
ja lumetodellisuuden parissa?  

 

Vai tuleeko rentous oleilusta ja kotoilusta? 

Rennoista vaatteista ja kiireettömyydestä?  

Vai onko rentoutumisesi 

joogan, mindfulnessin 
tai muun tietoisuustaidon ansiota?  
Onko hengellisyys pakopaikkasi 
elämän hektisyydestä? 

Onko luonto sinun pakopaikkasi 

arjen paineista, haasteista ja kiireestä?  

Ovatko päivä-spat, kylpylät ja 

niiden palvelut sinun 
rentoutumiskeinosi?

Onko rentouttavin harrastuksesi 
oma piha, puutarhanhoito, 
mökkeily, autoilu, karavaanarit, 
remontointi, sisustaminen, 
kiihkeä shoppailu, 
muoti, vai kirpputorit  
vaiko kaikenlaiset käsityöt? 

Mikä on sinun 

tapasi rentoutua? 

Yhtaikaa monta juhlaa

Aina kun kohdataan 

on kuin siinä hetkessä 

olisi monta juhlaa 

syntymäpäivää 

joulua ja juhannusta 

Onnellista arkea 

- Una Reinman 

Paellaa sen olla pitää!

Paellaa 10:lle hengelle: 

1 kg riisiä
2 kg kanaa
1 kg kaniinia
300 g tomaattia
500 g vihreitä papuja
250 g valkoisia papuja
100 g paprikaa
24 etanaa (ei pakollinen)
3 dl oliiviöljyä
Sahramia
Rosmariinia (ei pakollinen)
6 g paprikamaustetta
Suolaa
3,5 l vettä 

Kuumenna öljy paellapannussa erittäin kuumaksi. 

Lisää paloiteltu kana ja kaniini, ruskista liha kevyesti ja nosta ne sivuun odottamaan. 

  Poista siemenet sekä tomaatista että paprikasta ja paloittele kasvikset. 

Paista niitä miedolla lämmöllä 7 – 8 minuuttia. 

Lisää joukkoon ripaus suolaa, ruskistetut lihat ja paprikamauste.
Lisää riisi ja anna kuullottua. 

 Lisää sitten vesi. 

Jätä seos kiehumaan 

ja lihat kypsymään noin 30 – 35 minuutiksi. 

Kun lihan kypsymisaikaa on jäljellä 

noin kymmenen minuuttia, lisää joukkoon 

pavut ja halutessasi myös puhdistetut etanat. 

Odota muutama minuutti ja lisää kuumaa vettä. 

Anna kiehua 3 – 4 minuuttia.  

  Lisää sahrami ja rosmariini, tarkista maut 

ja lisää mausteita tarvittaessa. 

Anna kiehua vielä viisi minuuttia.

 Ohje: Rantapallo

Tänään tosiaan on Paellapäivä. 
Paella on aina tekijänsä näköinen, joten ohjeita on 
vähintään yhtä monta kuin tekijää.

Kesäaikakin alkoi! 

Muistithan siirtää kaikki kellosi?

Unohda uudenvuodenlupauksesi

Vuodenvaihteesta onkin reilut kaksi viikkoa 

joten tänään teemapäivissä on vuorossa  

Unohda uudenvuodenlupauksesi -päivä. 

Mitäs minä sanoin? 

Ei kannata tehdä lainkaan 

mitään lupauksia. 

Vannomatta paras.

Joululahjalistan ykkönen

Mitä vanhemmaksi tulee, 

sitä vähempään on tyytyväinen. 

Minäkin haluaisin jotakin, 

jota en voi 

suurellakaan 

rahasummalla saada. 

Voin vain toivoa hiljaa 

sydän pamppaillen... 

Tänään on Osta työtä Suomeen -päivä. 

Suosi suomalaista. 

Kilpaneulontaa

Tässä muutamia Mamani ihania uniikkeja villasukkia,
joista pisimmät ovat upeat, (klikkaa kuva isommaksi)

 nilkasta mitattuna 87 senttiä pitkät lämpimät ihanuudet. 
Kaikki huolella ja ajatuksella tehtyjä,
mutta kuvani eivät oikein tee niille oikeutta! 

Omia suosikkejani ovat toisena alhaalla oikealla
olevat ihanat romanttiset ja lämpimät sukkaset.
Keskellä alhaalla on sukat joista tulee mieleen
ne englanninlakritsapussin pari karkkia:
se aniksen makuinen ja ne vaaleanpunaiset rinkulat... 
- Ne minä pussista ainoastaan kaappaan, 
muut saavat syödä sitten ne loput. =)

Vasemmalla alhaalla on ihanat pinkit tossukat,
jollekin rakkaalle.
Ylhäällä vasemmalla suloiset ja tyttömäiset sukat.
Niiden vieressä oikealla on reippaat
polvisukat joista tulee mieleeni salmiakki. =) 

Jos kiinnostut joistakin sukista niin laita viestiä... =)

Mamani kanssa olemme kumpikin sellaisia, ettemme osaa olla vapaalla tekemättä mitään. Elokuvat ja tv-sarjatkin menevät vaikkapa pyykkiä silittämällä, samalla tietokoneella istuen tai neuloen. Niistä se viimeisin on kyllä ehdottomasti lupsakkain ajanviete. Sukkia syntyy ihan putkena! Ei vaan taida olla lähipiirissä enää ketään joka tarvitsisi villasukkia.

Mamani minulle neulomat ihanuudet.

Itse olen villasukkien tuhokuluttaja. Aina villikset jalassa, lattiat kun ovat talvella hieman viileät. Mutta mieluummin hiukan hengittävä talo kuin umpio, jossa on pahenevia ongelmia. Viileistä lattioista selviytyy sentään ihan vaan villasukilla.

Kovimpien pakkasten aikana kenties minä-vilukissa tarvitsen jopa kahdet villasukat päällekkäin jalkoihini, jotta tarkenen, mutta minulla on kesälläkin iltaisin villasukat jalassa ja joskus jopa nukkuessa, joten minua ei voi laskea kun puhutaan tavallisista sukankuluttajista. Luulen, että cronlääkkeeni sivuvaikutuksena tulee iltaisin tuo jalkojen ja käsien palelu. Ihan kesähelteillä en sentään palele. =) Joku tolkku sentäs. =)

Ainakin neljät bambupuikot ovat sidottuina aina johonkin neuleeseen, 

joka valmistuu sitten joskus. Joskus saattaa olla ennemmin tai myöhemmin, 

ei sitä koskaan tiedä. Riippuu mielentilasta.

Tässä yhdet omat Unasukatkin. 

Joskus vaan tekeekin mieli tehdä jotakin muuta. Askarrella, istuttaa ruukkukukkiaan suurempiin ruukkuihin, kolata lunta pihasta, kiertää kirpputoreja, ommella vanhoista lakanoista tyynyliinoja ja ikkunaverhoja, lukea kirjapinoa yöpöydältä matalammaksi, silmäillä facebookia, runoilla, laulaa kovaa radion mukana, tai jotain aivan muuta. Ja sitten yleensä jossain vaiheessa iltaa kaivan jälleen jonkun neuleen esille ja jatkan sitä niin kauan että sormiin sattuu.

Olen jotenkin villalle allerginen, ja sormenpäät poksahtavat välillä kiivaasta neulomisesta avohaavoille, joka on merkki siitä, että nyt pitää vähäksi aikaa lopettaa neulominen ja askarella jotain muuta. Kun sormet jälleen kestävät, on - ah - jonkin uuden neuleidean aika.
Varsinkin televisiota katsoessa.