Maaliskuu maata näyttää

Ei ole paljoa menoja eikä 

muistamisia minun allakassani 

maaliskuullakaan... 

Rakkaan syntymäpäivä on 

muistettu, ja lahjapaketti lähetetty... 

Parhainta olisi tietenkin istua 

samaan pöytään, nauraa, jutella 

ja ihailla rakkaita, ikävöityjä kasvoja...  

Keskussairaalallakin on taas 
piipahdettu Mr Crohnin tiimoilta.  

Itse sain Hanilta synttärilahjaksi 

sitruunapuun! 

Se on vallan ihastuttava! 

Kukat tuoksuvat niin että jo keittiön 

ovella tietää puun kukkivan... 

Puussa oli kolme 

sitruunaa joista yhden 

otimme jo pois... 

Olen nykyään hupsuna sitruunaan. 

Laitan sitä jopa aamuisin 

bulgarian jogurttiini, 

hunajan kera. 

Ikkunalaudan savipurkeissa on pelargonien alkuja. 

Talveteus kun ei tänä talvena onnistunutkaan... =/ 

Puussa on kukkanuppuja hurjasti! 

Tällaisia hassunmuotoisia hedelmiä 

se ihku puu tekee... 

Miten maltankaan odottaa 

kesää että voidaan siirtää 

sitruuna terassille!? 

 Sitruunapuu ja seinätaulu. 

 Seinätaulu ja sitruunapuu. 

Taulun olen luvannut Esikoiselle, 

hänen tulevan, uuden kotinsa seinälle. 

Esikoinen asustaa meillä nyt 

tilapäisesti, kun 

hänen avoliittonsa päättyi. 

Jouluna Italiasta tuodut 

valkosipulit alkoivat kasvattaa jo 

vihreää joten tökkäsin muutaman 

multaan jolloin versoista saa mukavaa 

makua vaikkapa munakkaaseen. 

Tähtisilmiä ja partoja

Näitä sääkukkia tai Tähtisilmiä, tms

kasvaa etelässä ruukuissa ja kukkapenkeissä ja toki 
ihan villeinäkin siellä täällä, muiden villien

murattien, krassien, opuntiakaktusten, kehäkukkien, 

päivänsinien, hortensioiden, kallojen, hibiskusten
 ja monien monien muiden sellaisten kasvien kanssa, 

joita meillä täällä pohjoisessa moni hädin 

tuskin ei saa elämään kukkaruukussakaan! 

Tässä esimerkkiä etelän kukkasista. 

Tämä on nyt kukkakaupan ulkopuolella kuvattu 

mutta tähtisilmiä kasvaa todellakin 

melkein missä tahansa. 

Niiden etelänkohteiden muistoksi 

istutin kukkalaatikkoon 

murattia ja sääkukkia, 

mutta eivät ne mitään ennustaneet. 

Paitsi yöksi ne laittavat 

kukkansa suppuun 

ja menevät nukkumaan.

 Pekka Pouta ennusteli telkassa sadetta 

mutta nämä kukat vaan ylpeästi 

nyökyttelivät 

avoimin kukin, 

jopa tuulessa ja sateessa.

Koko kesän kukat olivat 
urheita 

ja ihania 

pikku hurmureita! 

Ne kukkivat kauniisti, 

oli sitten paistetta tai ei. 

Ihanasti samassa  

kasvissa on 

monen värisiä 

kukintoja...

Jos sataa viikon, suomalaiset valittavat,

kuinka koko kesän on satanut, 

eivätkä muista lainkaan

niitä sadejaksoa 

edeltäneitä helteisiä

ja uuvuttavia aurinkopäiviä...

 

Joidenkin mielestä kesä ei ole kesää jos ei ole hellettä.
Muu ei ole mitään, vaan heidän kesänsä on pilalla.

Voi voi. 

Suomen sää nyt vaan on tällaista vaihtelevaa.
Siinä on rikkautemme. =)

Minä rakastan 

sadepäiviäkin 

ja tuulisia hetkisiä. 

PS:

Tänään vietetään

Maailman partapäivää. 

Lääkärit tv-ohjelmassa sanottiin 

30.8.2016 parran olevan joskus 

likaisempi kuin WC.. =D 

Kääks. 

 

Mitä mieltä Sinä olet parrasta? 

Oma mieheni ajoi juuri 

eilen illalla taas omansa pois. 

Huh. 

- Onneksi. =D  

En tykkää viiksistäkään!!! 

  

 

 

Kevään sarastusta

Voi miten minulla onkaan
jo kevättä ikävä!

Kerä purkuu

Talven tuulet ja myrskyt ovat heilutelleet 

pajupalloa hopeapajussa niin innokkaasti 

että kerä on päässyt hiukan purkumaan. 

 

Mutta ei se haittaa. 

Tähän maailmaan mahtuu 

vaikka et olisikaan 

ihan täydellinen. 

Käpytikka mokoma yrittää hakata pesäkoloa 

suureen pihamme komistukseen, tuohon hopeapajuun. 

En halua sen tuhoavan puuta. Enkä halua sitä lähelle 

puussa olevaa sinitiaisen pesäpönttöä. 

Käpytikka on kamala pikkulintujen pesärosvo... =( 

Viime kesänäkin sain moneen kertaan häätää sitä pois 

pesäpöntöiltä, hakkaamasta niiden aukkoja suuremmiksi. 

Nyt keväällä Hani pellitti onneksi kaikki 

pesäpönttöjen suuaukot ettei tikka enää pääse niitä suurentelemaan. 

Kävele pihalla kanssani

 Katso, tulppaaneja!

Nämä samat tulppaanit taas mä kuvasin 

jotka kuvannut olen ennenkin... 

Suurin osa vanhoista tulppaaneistani on 

muuntunut näiden pikkutalovuosien myötä pikkuruisiksi kääpiöiksi. 

Eivät nämäkään ole enää kovinkaan kookkaita.
Takatalvikin niitä hiukan värisytti. 

Ovat nyt minitulppaaneja.

Miniväriläiskiä pihassa. =) 

Mä mietin jotta kun nämä nyt ovat kukkineet,
kaivan ne ylös, laitan kuivumaan 

ja istutan syksyllä kasvamaan jonnekin sivummalle
ja hankin uusia tulppaaninsipuleita tähän penkkiin tilalle. 

Pääsevät nämä vanhat ikään kuin eläkkeelle edustustehtävistä, 

viettämään rauhallisia keväitä, pois keskipihan hulinasta.

 Tämä eksoottinen oranssi kasvoi kavereineen syreenin alla, 

mutta tämä yksilö oli tämän kevään ainoa selviytyjä.

Luultavasti kukkasipulien makuun päässyt  

hra fasaani on herkutellut 

kaikki sen kaverit... =( 

Helmililjatkin ovat kutistuneet sitten 

viime kevään. 

Vai huijaavatko silmäni? 

Istutin maahan syksyllä valkoisiakin helmililjoja 

mutta nyt en näe niitä missään. 

Ei auennut kyllä yhtään aiempina vuosina istuttamiani 

keltaisia narsissejakaan....

Valkoisia versioita istutin syksyllä ja niiden alkuja kyllä näkyy 

vaan ei vielä kukintoja, joita malttamattomana odottelen. 

Hmm... 

Punaisen talon seinämällä 

 kasvaa koivuangervoja.

Nuppuja ovat vielä senkin kukkaset, 

niin kuin pitääkin.

Olisi tylsää jos ihan kaikki mahdollinen olisi nyt jo kukassa... 

Sitten olisi huomenna ja ensi viikolla vähemmän odotettavaa. =) 

Odotus on mukavaa.

Ainakin toisinaan! =)