Vielä hieman liljoista

Tiedätkö ne liljojen 

ruskeat heteet, jotka tippuessaan 

pöytäliinalle värjäävät kankaan niin, 
ettei väri meinaa lähteä pesussakaan pois?

Parasta onkin leikata heteet jo ennen 
kuin laitat liljamaljakon pöydällesi. 

Itse kukka ei siitä kärsi, 

vaan kestää maljakossa 

leikkona ihan normaalisti.  

Pihalla kukkii nyt ihanasti vaaleanpunaisia 

liljoja, niitä viime syksynä istuttamiani. 

Tässä kuvassa ne kasvavat vuohenkellojen joukossa. 

Hups, pitääkin leikata pois nuo vuohenkello-

jen kukkaravat, ettei koko kukkapenkki ole 

tulevaisuudessa täynnä pelkkää kellokukkaa! 

Kohta voin kerätä hajulaukkojen 

kookkaat siemenetkin talteen 

niiden kuivettuneista kukkavarsista.

Jokin ötökkä maistelee 

liljankukkien terälehtiä öisin...=( 

Punaiset liljat kasvavat etupihalla.

Valkoiset ja vaaleanpunaiset liljat 

kasvavat alapihalla. 

Odotan jännityksellä ehtivätkö 

puuliljat aueta ennen kylmiä öitä... 

Monet unohtavat että 

kuunlilja on myös mitä 

kaunein lilja. 

Rakastan kuunliljoja, 

niiden kukkia ja 

lehtien lamoavaa kasvutapaa. 

Mamani saa nekin kasvamaan 
aivan valtaviksi ja upeiksi. 
Nämä omat liljani ovat miniversioita 
äitini kasveihin verrattuna. =) 

No juu, tässä sitten niitä 

menneiden kesien punaisia, 

valkoisia ja vaaleanpunaisia 

liljoja. Niitä jotka meidän 

pihassa muuttuvat keltaisiksi...

Keltaisten liljojen arvoitus

En ole koskaan pitänyt keltaisesta väristä vaatteissa, sisustuksessa, autoissa, talojen seinissä, kukissa, jne...

Jokusen keltaisen kukan olen saanut lahjoituksena 
ja ne kasvavatkin hieman syrjemmällä, houkuttelemassa 
niitä kaikkia öttimönkiäisiä, joita keltaisiin 
kukkiin ilmaantuu. 

Minä rakastan liljoja! 

Viime vuonnakin hankin sellaisia uusia 
ihania vaaleanpunaisina. 

Entiset liljani ovat olleet niin ikään 

vaaleanpunaisia, tumman punaisia 

sekä erityisesti valkoisia. 

Niin, ovat olleet. 

Jostain ihmeen syystä ne näyttävät 

yleensä tässä pihassa sen paketissa kuvatun 

je sovitun ostovärinsä 

vain ensimmäisenä kesänä. 

Luonto osaa olla vitsikäs 

ja jekkuilee kanssani. 

Seuraavina kesinä ne ovat tällaisia merkillisiä 

oranssin ja keltaisen sekoituksia 
tai ihan pelkkiä oransseja? 

Ensi kesänä luultavasti nuo nyt 

vaaleanpunaisilta näyttävätkin 

ovat merkillisiä keltaoranssisia. 

En ole todellakaan hankkinut 

tahi tilannut koskaan tällaisia keltaisia 

liljoja vaan ne tulevat yllättäen. 

Onko vika maaperässä? 

Liian hapan? Liian emäs? 

Liian savea? 

Kaiho iski

Kesäikävä

 Tyhjästä pihasta puutarhaksi...

Pinkkejä hetkiä

Yhteisessä läppärissämme on jostakin syystä kuviani vuosien varrelta. Niitä on tullut sinne tallennettua syystä tai toisesta. Keräsin niistä kuvista huvikseni tälle sivulle pinkkejä hetkisiä.

Kyllä tästä tulee vielä ehjä koti

Vaikka tämä talo viimeisimmän remontin jäljiltä
vieläkin on loppusilausta vailla,
niin olemme sentään saaneet remppapölyt pois, 

kylpyhuoneen käyttöön ja uutta ilmettä muutenkin. 

Tässä pieni katsaus kotiimme.

Believe-teksti sai uuden paikan 

koska sitä seinämää ei oikeastaan enää ole,
missä se ennen oleskeli.

Uskotaan uskotaan,
kyllä tämä talo joskus on rempattu. 

Jos meidän deadline on kerta jouluna, 

niin miksi en voisi laittaa hieman jo jouluakin tänne? 

Ho ho ho. 

Kannoin pelakuita lisää ulkoa
turvaan keittiön ikkunalle.

Suojaan kylmiltä öiltä.

Keittiöön stailasin minulle rakkaita juttuja esille. 

♥

Mama toi puutarhastaan uljaanihania huumaavasti tuoksuvia 

jättililjoja. Koko pikkutalo tuoksuu niille. =)

Mama toi myös jalkapohjia hellivän,
upean upottavan maton meille lahjaksi, ja se on jo paikoillaan, 

ja tuleva Pikkukammari odottaa vielä yhtä juttuaan,
mutta enpäs vielä paljastakaan enempää...

Myöhemmin lisää... =)

Tässä vielä lopuksi se sipulinkukka.

Ollessaan useamman päivän sisällä vedessä, 

se aukaisi enemmän ja enemmän tähtiä ilokseni.
-Ehkä Hanikin sitä vilkaisi. =)

Kyllä hän ihailee noita pihallakin olevia kukkia
ja kasveja. =) ♥ Aika muru mieheksi. ♥ 

Kukat ovat sielujen laastaria

Liljoja siellä ja täällä.. 

Nyt on niiden aika.

Hitaasti mutta vakaasti tämän viimeisimmän remontin loppusilaus valmistuu. 

Meillä onkin leikkisänä tavoitteena että jos vaikka jouluksi olisi koti jälleen kunnossa. Kirjoitin koko remontin ajan päiväkirjaa Punaisen pikkutalon-blogiini mutta jostain syystä aina kun avaan sen blogin, sen saastuttaa spämmihyökkäys, josta syystä se on aina suljettava. Jännä juttu on myös se, että jotkut tuttavat ovat sulkeneet bloginsa, ja nyt siltä sivustolta aukeaa jokin ihan outo uusi blogi? Merkillistä tämä nettimaailma.

Välillä on pakko heittää vapaalle. 

Silloin mies lähtee katsomaan ralleja kameransa kanssa. 

Minä vaan kipaisen oman kamerani kanssa tuohon pihalle, 

kukkia kuvaamaan. 

Onhan sitä pihaa pakko hoitaakin välillä. Nurmikonleikkuu meinasi jo mennä hankalaksi 

kun leikkurista katkesi lapa. Se vaan meni poikki ylen yhtäkkiä, ihan osumatta mihinkään 

aukealla nurmikolla. Tai niin aukealla kuin tällä pienellä pihalla on mahdollista. 

Ensin mies etsi uutta lapaa ruohonleikkuriin ja tilanne näytti hankalalta. 

Uusi lapa olisi pitänyt 

tilata ulkomailta ja sen tuleminen olisi kestänyt ja kestänyt... 

Ja ruoho olisi pitänyt leikata JO!

Minulta meinaan jäi nurmikon leikkaaminen siihen vaiheeseen, 

kun mies oli luvannut leikata pihamme kolmannen "osion".

Onneksi Keravan Hong Kongista löytyi sattumalta sellainen yleisterä, 

joka kävikin meidän ruohonleikkuriin ja eikun heti innoissani 

ajelemaan sitä kolmatta osaa ja muistin jossain vaiheessa vasta että  

hei, sehän oli miehen vuoro leikata! 

Mutta kiltisti mie leikkasin loputkin. =D

Otsikon lause 

on yhdestä omasta runosestani. 

Vihreä hämärä

Eikö olekin suloinen punavalkokirjava lilja? 

Pieni pirteä väriläiskä pihassa, 

joka jo melkein ammottaa tyhjyyttään. 

Hektinen kesä pisti kaiken kukkimaan yhtaikaa. 

Puut kellastuvat ja lehtiä putoilee... 

Ruusunkiulukat antavat hiukan väriä siihen unettavaan vihreään 

hämärään joka nyt vallitsee kaikkialla.

Varpuset rakastavat piikkisiä pensaita. 

Mitä piikkisempi, sen parempi. 

 Piikkien suojassa on turvallista lörpötellä. 

Minä olen kaivanut jo auringonkukansiemenet esiin, 

koska tuntuu niin kovin syksyiseltä, 

ja pikkulinnut, 

-no nepäs ilahtuivat. 

Näytti siltä, 

että ne hymyilivät lintulaudalla. =)

Onneksi on näitä kaunopunahattuja. 

Ne ovat kookkaita ja komeita ja kukkivat luotettavasti 

oli sää mikä tahansa.

Ne ovat syksyn kukkasuosikkejani, 

syysvuokon ohella, jonka 

kukkimista jo kovin odottelen...