Hyvä mieli

♥ Tarjuska-armas ♥  lähetti jo jokin (huh) aika sitten miulle erityisen hyvänmielenhaasteen.
Tämä vastaukseni olkoon nyt viimeinen myönnytys yleensä kaikenlaisille blogihaasteille...
-Kiitos silti Tarjuskalle. =)

Haasteen tarkoitus on listata asioita jotka tuovat itselle hyvää mieltä. Voi, kun niitä hyvänmielentuojia on niin paljon! Mutta yritän... Kas tässä miun listaani järjestykseltään merkityksettömässä mielijohderivissä,
jossa rivin ensimmäinen ei välttämättä ole se kaikkein tärkein eikä viimeinen yhtään vähemmän tärkeä kuin se ensimmäinen.

♥ Luonto
♥ Puut
♥ Kukat
♥ Linnut
♥ Taivas
♥ Rakkaat
♥ Rakkaus
♥ Reissailu
♥ Valokuvaus
♥ Villasukat
♥ Runoilu
♥ Suklaa
♥ Halaus
♥ Haaveilu
♥ Uni

Tänään...

... 

♥

♥

♥

Minä lähetän

sinulle tämän

Pienen risuisen

lumisydämen

Takapihaltani

löysin sen

Sinä voisit tehdä

siitä ehjän 

-Una Reinman- 

♥

♥

...

Kaikella on aikansa...

.. 

♥

♥

Linkkien takana lisää pelakuita: 

Kesäkuisia pelargonioita.
&

Elokuisia pelargonioita. 

♥

♥

 

 

...

Kontrastia

... 

♥

 

 

 

Viimeinen ihana 

kelloköynnöksen kukkanen 

tältä kesältä, näyttää siltä 

kuin se houkutellen vinkkailisi 

katsojaa luokseen... 

Näethän sinäkin sen? 

-Tule, tule ja ihaile. =) 

♥

Valitettavasti minun piti NYT maanantaina 

kiskoa pois pakkasen näännyttämät 

kelloköynnökset 

ja terassista tuli hetkessä ihan autio...

Kiitos kun taas olitte 

kesäystäviäni, ihanat kelloköynnökset. ♥

 

♥

♥

...

Maailma muuttaa muotoaan

...

♥

♥

Näitä ei enää ole...

Nämä ovat
melkein kaikki
tippuneet pois...

Samoin nämä
ovat kohta poissa...
Vain muutama hassu lehti
keikkuu yhä puissa.

♥

Ihan hetki sitten vielä oli kevät
Edes siihen en ehtinyt mukaan
Vai ehtikö kukaan 

Herään tuulen ulvontaan  

Nyt jo lehdet kellastuvat  

On kadonneet tutut kukat  

Kaivan kätköistään villasukat 





© Una Reinman 

♥

...

Miksi jo nyt?

... 

♥

♥

 

Eivätkä ne ole mitkään jouluvalot. 

Ne valaisevat terassia 

ja halaavat kelloköynnöstä, 

ettei sitä palelisi. 

Miksi syyskylmien piti saapua jo nyt? 

En minä ollut vielä valmistautunut.
En kylmyyttä tilannut... 

♥

♥

 

PS: 

Kelloköynnös ehti tehdä kukkiakin, 

katon reunalle
kaikkein korkeimmalle paikalle
tuuleen keikkumaan...

*Yksi pieni
onnellinen huokaus* 

♥

♥

 

 

 

Ps: 25.10. 2010 jouduin poistamaan kelloköynnöksen 

koska se oli pakkasöiden vuoksi mennyt jo kamalan 

näköiseksi... =( 

Nyyh... 

Mutta pikkuvalot ja varjo ovat paikoillaan... =)

 

...P

Terassielämää

...

♥

♥

 

Kelloköynnös heinäkuussa.

Osa köynnöksistä on istutettu maahan 

osa ruukkuun terassin sisäpuolella.

Kaiteen yläpuolella nuo kaksi 

kohtaavat toisensa, 

ja kiipeävät yhdessä kohti kattoa.

Elokuussa ruukussa kasvavan köynnöksen 

lehtiin alkaa hiipiä punaisuutta. 

Syyskuussa ruukun kasvin lehdet ovat hauskan punaiset. 

Maasta kasvavien yksilöiden lehdet ovat vieläkin hehkeän vihreät. 

Terassilta katsottuna näkee punavihreän hassun kirjavuuden. 

Terassin päivänvarjoa ei voi nyt sulkea... 

Toisaalla maassa kasvava köynnös valloitti varjon ihanasti.

Nuput ovat yhä vaiheessa... 

On jo liian kylmää niiden aueta... 

Aiemmin samasta kukasta postaamaani...

♥

♥

...

Kesän kauneimpia hetkisiä, osa 1

♥

♥

Ensimmäiset tulppaanit 

kevätsateen jälkeen 
illalla auringossa... 

♥

♥

Elokuun illat tarvitsevat...

...

♥

♥

Lisää kynttilöitä.

Lisää

ilahduttavaa
hehkuvaa
lepattavaa
lohduttavaa
valoa. 

Nämäkin palavat tuulettomana iltana
takakuistilla
aina siihen pieneen tuulenvireeseen asti
joka saapuu sammuttamaan ne...

♥

♥

...

Se hiipii jo maisemissa

...

♥

♥

 Eilen syksy kuiskasi:

-Ihan pian saavun luoksesi

Aivan äskenhän maailma

tuoksui keväälle...

♥

♥

Kuvissa kirsikkapuun muutama lehti nyt.

Kirsikkapuu 3 kk sitten....

..

Vihreä hämärä

... 

♥

♥

Rauhoittava viileys 
on palannut maisemiin. 


Kynttilälyhtyihin 
voi iltaisin 
sytyttää jo pienet tuikkuset...

♥

♥

...

Versot

...

♥

♥

 Kuivan kesän viimeiset
herneentuoksuiset 

herneenversot

 Herneen viimeisillä versoilla 
ei ollut ketään 

eikä mitään 

turvaa ja tukea 
maailmassa  

Niinpä ne menivät solmuun 
Kuin ihmiset 
Itsensä kanssa 

-U.R.-

♥

♥

...

Pienistä siemenistä

♥

♥

 Tällaisia orvokkeja kasvoi tänä kesänä, 

viime kesänä lahjakimppuna saamistani
tummansinisten orvokkien siemenistä.

Niiden sävy vaaleni.
Se jalostui.
Violetimmaksi.
Luovutti kai edelliselle kesälle
liian paljon sinisyyttä?

♥

♥

Mielen herättäjä

...

Elokuun aamujen

virkistävä tunnelma

Kuulaus

Viileä tuulahdus

Tuoksu

jonka vain syksy 

voi tuoda mukanaan

-Una Reinman-

Oo, pelakuu!

...

♥

♥

 Pelargonium

Sanokoot pelakuiden inhoajat mitä tahansa

 minun mielestäni pelakuun kukat 

ovat sympaattisen suloisen lumoavia... 

♥

♥

 ...

Punaisen hehkua

....

♥ ♥ ♥

 

♥

Cosmos bipinnatus

Kosmoskukkia ja punapellavia.

Linum grandiflorum

Sainpa kameraani etsittyä puutarhastamme sentään jotakin värihehkua

tämän seudun kovasta kuivuudesta huolimatta. 
Sateet tuntuvat kiertävän tämän osan Suomea? 
Lainatkaa meille hiukan niitä sadepilviä. 
Please? 

♥

♥

PS: 

Sunnuntai-iltana 8.8.2010 se sade sitten saapui pyynnöstä tännekin
oikein hirmuisella myrskyllä, tuulella ja kestosalamoinnilla varustettuna.
Kuin taivas olisi ollut raivoissaan.
Nyt on vesitynnörikin täysi...
Se pikkuinen vesisade pitkin kesää olisi ollut ihan ok.
Noh, tuolla kasteluvedellä pysyvät ruukkukasvit elossa.

Ihanasti sade elvytti rutikuihtuneet kevätkaihonkukkien lehdet eloon
ja raja-aitana toimivaan marja-aroniaan liaanimaisesti kytkeytyneet elämänlangat
saivat uusia voimia avata heti maanantaiaamuna monta uutta valkoista kukkaa
ja niiden jo toivottomina roikkuneet lehdetkin piristyivät silminnähden.

Maailma tuoksuu tuoreelle saunavihdalle...

♥

♥

 

...

Sama mukillinen orvokkeja

...

♥

♥

 Muutama päivä myöhemmin kukat ovat kasvaneet 

ja nuppuset auenneet... 

♥

♥

 

 Kuvauskohteemme Hanin kanssa ovat useinkin samat...

Paitsi ralliautoja mie en kuvaa... =)

 

 ...

 

1.8.2010

H...

♥

♥

 

 Sunnuntairauhaa.

 

♥

♥

 

...

Pisaroita kelloköynnöksissä

...

 

 

 

 

 

 

 

Vuosien tauon jälkeen 

minulla on tällainen

kelloköynnös ihanainen 

♥

♥

 

Cobaea scandens 

Rakastan köynnöksen kiharaisia 

tarttumaliaaneja...

Kylvin kevättalvella pussillisen siemeniä multaan

ja siitä aikanaan iti 15 pikkuruista tainta, jotka
ovat erittäin hallanarkoja.
Ne voi istuttaa ulos vasta kun yötkin
ovat lämpimiä. 

Yksi köynnös kasvaa Maman puutarhassa 

(se kaikkein potentiaalisimmalta tuntunut taimi) 

ja muutama kasvaa erään ystävän pihassa.

Loput istutin tänne lainapuutarhaamme. 

Ne ovat kukin ihan erilaisina persoonina 

joko lähteneet kasvamaan 

-tai sitten eivät.- 

Etupihan kuistiltamme oli mystisesti eräänä yönä
revitty maahan kookas, ihana kelloköynnös...!
Siirsimme sen jäännökset
turvaan takapihan terassille, jossa se
onneksi jatkoi elämäänsä
haaverista huolimatta.

 

 

Loppukesästä (malttamattomana) 

odotan köynnöksistä 

tällaisia ihmeellisiä kukkia.

Minä tykkään kukista vihreinäkin,
sillä ensin ne ovat vihreät 

ja sitten punastuvat viininpunaisen violeteiksi.
Samoin kuin lehdet ja varret 

koko köynnöksessä loppukesästä ja syksyllä.



edit: 9.8.2010 

huomaan latvuksissa ensimmäisiä kukkanuppuja. =)

♥

♥

...

Viilennyskikka

... 

Saponaria officinalis

 

Rohtosuopayrtti, eli kansankielellä ylioppilasneilikka

Suopayrttejä kukkii kuitenkin vaikka olen koittanut kiskoa niitä pois pihasta ja kesämyrskykin katkoi niitä. Toiset sanovat sen kasvin olevan ihana ja tuoksuvan hyvälle mutta mie nuuhkisin ennemmin kuusamaa tai vanamoa tai ruusuja tai valkolehdokkeja. =) 

Mutta makunsa kullakin. Yks tykkää äitistä, toinen tyttärestä, jne... 

Tuolla aiempaa juttua samasta yrtistä.

Onpa kuumaa öisin.
Luin jostakin jotta kun laittaa lakanat pakastimeen päiväksi, on illalla kuin menisi samettiin nukkumaan kun laittaa kylmät lakanat petiinsä ja käy unille. Eilen sattumoisin oli petivaatteidenvaihtopäivä ja päätin samalla pestä kesätäkit, koska nyt ei todellakaan tarvitse muuta kuin lakanan peitokseen. Pesin siis täkit ja ripustelin ne kuivumaan sinne, minne vielä jotain mahtuu kuivumaan, mattojen pesukausi kun sattuu olemaan myöskin. Petasin sänkyihin uudet lakanat ja puhtaat tyynyliinat ja laitoin hyräillen kaksi pussilakanaa pakkaseen. 

Illalla Hani ihmetteli: 

-Missäs meidän peitot on? 

Minä kertomaan pakastusvinkistä ja näytin kuinka pussilakanat olivat sievästi rullalla pakastimessa. 

-Voi ei, Hani pelkäsi pahinta. 

-Eihän niissä nyt voi nukkua! 

Mutta kyllä hänkin kylmän lakanan veti peitokseen, niin kuin minäkin. Minä tosin laitoin sen kylmän lakanan alleni koska oli olevinaan liian näännyttävän kuumaa nukkua t-paidalla ja sortseilla, ilman päälle laitettavaa lakanaakin. Nautiskelin kylmän kankaan tunnusta ja metsästin mahallani sängylläni maaten jaloilleni aina uuden kylmän kohdan jossa saattoi viilentää ihoa.

Mutta eivät ne pussilakanat olleet ihanan viileitä kuin hetken. 

-No voi. Mun lakana ei oo enää kylmä, sanoin ääneen jonkin ajan kuluttua, 

vaikka Hani olisi oikeasti saattanut jo nukkua. Ei nukkunut. Vilkaisi minua ja tokaisi:

-Ei ne pysy kylminä ilman sitä peittoa siinä välissä. Kas ku et laittanu niitäkin pakastimeen. 

-Ei ne mahtunu... 

...