Unasukat

Meillä oli kirpputoripöytä 9 viikkoa. 

Koetamme päästä eroon ylimääräisestä 

jotta muuttokuormamme olisi pienempi 

seuraavalla kerralla muutossa... 

. 

 Ilman mitään konmaria voit vähentää 

tavarapaljouttasi kirppiksellä, 

viemällä tavaroita kierrätykseen, 

lahjoittamalla, mm spr:lle, jne. 

Kirppikselle meni seitsemän paria vastasyntyneitä 

villasukkia. Yhdet sukat palasivat takaisin. 

Neljä hintalappua niistä myydyistä palasi...  

Vähän siksi en raaskinut laittaa 

mm noita pitkiä Unasukkia ja muutamia 

polvisukkia sinne myyntipöytään. 

PS: Unasukat menivät 
myöhemmin lahjaksi. =)

Toiveita, unelmia ja viime kesän muistelua

Ruusunmekko kutsui kertomaan millaisia toiveita, unelmia ja lupauksia me bloggaajat olemme suunnitelleet vuodelle 2016.

En tee juurikaan uudenvuodenlupauksia.

Päivä kerrallaan elämällä 

ei panikoidu. =)

Toiveenani olisi että ensi kesänä pihamme olisi kaunein ikinä.

Sydämellinen kiitos avusta kaikille teille jotka täällä meitä auttamassa olette käyneet.

Pihassa ei ollut muuttaessamme muuta kuin huonokuntoisia, pitkälti yli satavuotiaita puita ja pieni keko Valamonruusuja, joiden määrä nyt on kylläkin moninkertaistunut.

Jättipuut jouduimme valitettavasti kaatamaan mutta istutimme enemmän kuin tuplasti uusia kaadettujen tilalle, samoin pensaita, pensasaitakasveja, yms. 

Hedelmäpuita on pihassa yhdeksän kappaletta. Niitäkään ei aiemmin ollut yhtään. Mansikoita on parissakin paikassa. Mansikka kasvaa hyvin tässä pitäjässä.

 

Kukkiakaan ei ennen ollut pihassa lainkaan. Nyt on perennoja, laidasta laitaan. Erityisrakkaita ovat nuo pionit. Sipulikukkiakin on nyt vaikka kuinka. Sipulikukkia lisäilen aina syksyllä sinne tänne. 

Erityiskiitos ystäville ja tuttaville puu- ja kasvilahjoista. 

Unelmani olisi että pihasta kasvaisi 

 oikea pieni puutarha. 

Nyt tässä on jo hyvä alku. 

En mie juur muuta nyt unelmoi.

Mitä nyt puutarhaunelmia on aina olemassa jossain sielunsopukassa.

Olin päättänyt etten tänä keväänä laita multapurnukoita minnekään mutta saapas nähdä... =D Paras kun ei koskaan sano ei koskaan...

 

Muiden blogien jutuissa haastellaan laittamaan (ainakin) kuusi kuvaa kesästä, ja minä tosi hyvämuistinen hoksasin sen vasta nyt! Tähän aikaanhan niitä kesäkuvia itse kukin kaipaakin. Voi kuvia katsellessaan samalla haaveilla...

kesästä! 

Kesäksi tietenkin kylvän myös yksivuotisia kukkia perhosten ja ihmisten iloksi niiden valmiina ostettujen kesäkukkien lisäksi, joihin marketeissa ja toreilla joka kevät sorrun...

Kukat ovat sielujen laastaria

-Una Reinman 

 

-eli ihan oma kirjoitus! =)

Ups, tulipas tekstiä ummet lammet.

kuvat ovat tämän kesäisen haasteen myötä 

kesämuistoja pullollaan. 

Ja ensi kesässähän 
se pyörii jo ajatus, 

ainakin minulla! 

Jääsydämiä

•♥•.•♥•

Laitoithan talteen joulu- ja ystävänpäiväsuklaiden 

sydämenmuotoiset muoviset pakkaukset?

Niiden avulla ehtii vielä vähällä vaivalla muokkaamaan 

talviseen pihaan tai parvekkeelle sydämellisia koristeita.
Kyllä niitä pakkaspäiviä vielä
hetken riittää, jolloin jääsydämet ilonasi
päivän, pari kestävät...

Jääsydämiä. 

Kaada kylmää vettä sydänmuotille
ja upota veteen lankasilmukka 

jäätymään ripustusnauhaksi. 

Aseta sydän pakastimeen jos ulkona ei ole tarpeeksi pakkasta. 

Jos pakkasta löytyy ulkoakin, aseta muotti tasaiselle alustalle 

pakkaseen ainakin vuorokaudeksi. 

Nosta muotit sisätiloihin hetkeksi niin muovi irtoaa jäästä 

helposti ja voit kipaista ripustamaan sydämet silmiesi iloksi 

pihapuihin tai parvekkeesi kaunistukseksi.

PS:

Jos haluat saada pihamaallesi sekä silmän-
että linnunruokaa koristeellisessa 

muodossa, niin pakasta muoteissa auringonkukkia, 

pähkinöitä ja kookosrasvaa tai kotimaisempaa
sianihraa jota löydät esim tiedustelemalla
kaupan lihatiskiltä.
(Sianihra kelpaa tosin sinälläänkin linnunruuaksi.)

Rasva sulatetaan ja kaadetaan muottiin jossa on jo
pähkinöitä ja siemeniä ja koko komeus jäähdytetään.
Linnunruokakoriste kannattaa jäähtyneenä ripustaa
paikoilleen kunnon rautalangalla, että pysyy roikkumassa.

Valmistelua

Terassin koristelua...

Pakollista syyskukkien istutusta...

Leipomista...

Makujen testausta...

Kukkapottien hoitelua...

Kaikenlaista puuhaa
on ennen juhlia...

Sipulisatoa

Nostin keväällä kaikki vanhat tulppaanit pois penkeistään 

ja niitä tulikin monta astiallista. 

Kuivasin niitä varsineen kesän ajan pihamökissä. 

Tässä eräänä päivänä kävin läpi sipulit ja siivosin ne istutuskuntoon. 

Nyt sipulit odottavat paperipusseissaan uutta istutuspaikkaa, 

ja kanaverkkoa ympärilleen f-linnun varalta....

Täytyy todeta vielä, että vain tämä yksi uros-yksilö on 

tuhoajalintu... 

Muut f-linnut eivät onneksi 

ole päässeet kukkasipulien makuun.

Valkoinen ihanuus

Puutarhaliikkeen alelaarin valkoinen clematis
Clematis Jerzy Popieluszko  
 istutettiin tuoreen terassin seinämälle.

Tuolla terazzasta enemmän. =) 

Valkoinen köynnöskrassi

Kyllä, kyllä.
Siemenpussukassa luki  
valkoinen köynnöskrassi. =)

Käytännössä tämä on kuitenkin vaaleankeltainen,
eikä se edes köynnöstä eikä kiipeile.
Se vaan roikkuisi alaspäin
jos vain voisi ja saisi.

Koetan kuitenkin sitkeästi lomitella sen
kasvustoja pajukartioon
jotta se keksisi mitä siltä odotetaan. 

Mutta ei se taida oppia. 

Olenkohan itse liian hyväuskoinen? 

Heinäkuun amaryllis

Näitä näkee harvemmin kesäaikaan. =) 

Koetin maaliskuussa kasvattaa tässä pytyssä punaisia lobelioita... 

Ei ilmaantunut mitään esiin. Kylvin sitten siihen laventelia... 

Ei ilmestynyt vieläkään yhtään vihreää esiin. 

Tungin sitten ruukkuun kolme amarylliksen sipulia 

ja vein ruukun kasvihuoneeseen. 

Nyt siinä kasvaa niitä kaikkia. 

Nuo valkoiset amaryllikset (ritarinkukat) ovat kukkineet edellisen kerran

jouluna 2012. Koetin niitä kukittaa myös viime jouluksi mutta ne olivat toista 

mieltä, joten laitoin ne joulun jälkeen pimeään miettimään, 

josta ne tosiaan nyt keväällä nappasin tuohon ruukkuun. 

Ritarinkukkia on muissakin ruukuissa mutta vain tässä 

on tuoksuvaa elämää, muutenkin kuin vihreinä lehtinä. 

-Tuo ihan oikeasti tuoksuukin ihanalle. <3

Kukkapenkin mullassakin kasvaa muutama ritarinkukka, 

jotka pitää muistaa ottaa sisälle ennen yöpakkasia. 

Siellä pytyssä on kuin onkin muutama punainen lobeliakin kukassa, 

-ei tosin niin runsaana kuin halusin. =) 

Myös laventelia pukkaa vasta nyt. 

Aika hidaskasvuisia olivat. =) 

Koko hauska sekametelisoppa saa kasvaa yhdessä ja viettää kesää. 

Syksyllä erottelen laventelit eroon ja istutan ne kukkapenkkiin, 

niille varattuun kohtaan ja amat, eikun ritarinkukat 

pääsevät sisälle lämpöiseen, joko kuivatukseen 

tai omiin yksityisruukkuihinsa. 

Uunissa muhinutta

Kello on puoli yksi lauantaiaamuyönä, kun istun kirjoittamassa tätä ja meillä tuoksuu herkullisen hyvälle lihapadalle, joka odottaa jäähtymistään keittiössä, jonne sen äsken kannoin olohuoneesta. Nii-in. Olohuoneen takasta itseasiassa. 

Kun tulipesä oli tänään palanut tarpeeksi ja kaakeliuunin pinta alkoi olla lämmin, päätin toteuttaa suunnitelmani kokeilusta, johon liittyi musta uunipata, lanttua, pari porkkanaa, muutama peruna, yksi omena ja kolme kappaletta porsaankyljyksiä viipaleina luineen.

-Possunkyljykset olivat ainoa tuote joissa oli luu mukana, lähikaupan valikoimissa. Juuri se luu tuo pataruuille sen mielettömän hyvän maun. (Sellaisen, jonka Mama sai aikaan ruokiinsa hauduttamalla niitä puuhellalla tuntukausia ja kun isäpuoli vimein illan pimetessä saapui kotiin, meillä laitettiin lautaset pöytään ja syötiin.) Sekaan heitin myös ruokaöljyä, vettä, lihaliemikuution, sipulia, suolaa, pippuria ja vielä yhtä salaista makua jota muut kuin meidän perheen Reinmanit eivät tiedä.

.

.....

Jotain sellaista makumuistoa oli tuossa äsken hiukan maistelemassani ruuassa. Se ei ollut mikään pikaruoka, mutta koska keksin idean vasta myöhään tänään, emme ehtineet sitä tänään syödä ja huomenna valitettavasti joudumme lämmittämään pataruuan. Silti se voittaa kaikenmaailman muut pikaruuat mennen tullen. 

Tästä lapsuusmuistoja kolkuttelevasta tuoksusta tulen kyllä tosin nälkäiseksi... =) 

En tainut muistaa syödä lounasta tänään kun vaelsin ojia ja keräilin minikuusia,
enkä toki miksikään pikkujouluksi vaan omaksi iloksemme.

Jouluiseksi kodinkaunistukseksi. 

Late on mennyt nukkumaan jo ajat sitten, tuolla kuorsaa vintillä ja minä odotan padan jäähtyvän senverran, että voinen nostaa sen pelottomasti jääkaappiin yöksi. Meillä kun ei ole mitään kylmäkonttooria jonne voisi ruokaa säilöä. 

Maistan vielä yhden palan lanttua.
Seuraavalla kerralla laitan pataan mukaan myös luumuja. 

Possu rakastaa luumun makua.
And me too.


-------------------------------------

PS: 

Hih. (nolo)

Katsoin nettiä ja blogiani 
seuraavan kerran vasta lauantaina iltapäivällä 
ja olin ihan noloissani! 

Tämä teksti oli vahingossa 
kaikkine unisine virheineen päivineen pölähtänytkin esille,
vaikka sen piti jäädä koneeseen talteen 
tarkistusta ja mahdollisia kuvia varten. 

Mutta tuli tässä todettua, 
että kirjoitan unissani fb:n ja 
tekstiviestien lisäksi blogiakin... =P 

Pata on jo miltein syöty pois.
Tilkkanen jäi pakasterasiaan
ensi viikolle joksikin lounaakseni.

Oli se takkaruuaksi ihan ok. =)

PPS:
En tänä vuonna enää tee joulukalenteria, 

koska viime vuonnakaan sillä ei enää ollut edes lukijoita ja katselijoita.

Viikonloppuna

Meillä odoteltiin Murusia visiitille. 

Oli keskimmäisen, Miihkalin syntymäpäivä. 

Siispä perjantaina ensin koko talon siivousta, 

kylppärin kuurausta, vieraskäsipyyhe esille...
♥ 

Le chat, eli marseillesaippuaa käsille...
Se on tosi monikäyttöinen saippua.
Sillä voi pestä kaiken.
Paitsi ei astioita... 

Alakerran makuuhuone on muutettu viimeisimmän
isomman remontin jälleen vierashuoneeksi. 

♥  

Keittiön tuoleista muutama on saanut ylleen
jotain muutakin väriä kuin valkoista, 

joka ei Hanin mukaan ole väri lainkaan. =)
♥  

Ikea-löytömukit pöytään...

Eivät nämä ole jouluvalot. Mie vaan valkaisin ensin vanhan kehyksen johon Hani liimasi peilin ja sitten mie ruuvasin peilin seinään ja ripustin siihen Jyskistä 5 eurolla ostamani patterikäyttöiset pikkuvalot. Voila' siitä tuli valaistu peili.
♥ 

Nämä valot eivät kuitenkaan ihan toimi meikkausvaloina,
paitsi ehkä nyt puuteria niiden valossa näkee kuka tahansa laittaa
jos vaikka nenä kiiltelee... =) 

Peilin tuikkuvalot toimivat myös yövaloina näyttäen tietä kylpyhuoneeseen.

Tarjolla oli tavallisen kotiruuan 
ja synttäritäytekakun lisäksi 
(jonka koristelussa auttoi Nunnukka!) 

esikois-Jaken bongaamaa uutuusjäätelöä 
ja hänen Kreikan reissultaan tuomiaan 

hunajaisen makeita tuliaisherkkuja.
♥  

Nunnukka keksi makeita herkkuja esille 
laittaessaan 
leikata nimilaput jokaisen 

meille vielä tuntemattoman herkun kohdalle. 
Kuvassa vaan eletään jo maanantaita 

ja olen juuri poistanut nimilaput tarjoiluvadilta.
♥  

En muistanut pyytää Nunnukkaa 
näyttämään miten hän taitteli nämä 
kahvikattauksen liinat...! 

Kiitos kaikesta 
avusta tyttöseni! =)
♥ 

Nunnukka mietti 
ihanasti jotta meidän koti
on kuin suoraan 
 Pinterestistä. =) 

Oi! Ei nyt sentääs,
mutta ai kun tuo lämmitti.
♥ 

Juhlat on juhlittu, aarteita etsitty, kakut syöty, 

Muruset kotiutuneet ja arkeen palattu.
Kiitos tästä! =) 

♥  ♥  ♥  ♥  ♥