Kotiseutua syyskuunäkymin

Hevosten jäljiltä on laitumelle 

jäänyt jotakin naakkoja kiinnostavaa... 

Nastolan kirkon kellotapuli 

Kukkasjärveltä katsottuna. 

Kukkasjärven idylliä. 

Kiusasin Hania, että oisko tuossa 

meidän seuraava projekti? 

Ei kuulemma... =D

Pitääkin keväällä taas hakea hevonhyvää 

kasveille. Tän keväänä unohtui... 

Valkoinen pelto. 
Luulen tässä kasvavan tattaria 
mutta korjaa jos olen väärässä. 

Tämä näkymä sijaitsee, 

ei niin kovin kaukana 

- ainakaan linnuntietä -

meistä. =) 


Ai niin nyt muistankin: 
tänään alkaa muistiviikko! 

Tammenterhovuosi

Yle:n Mennään metsään -ohjelma 
 perustuu Peter Wohllebenin
Puiden salattu elämä -kirjaan. 
Lähdettä ei kerrota 
mutta yhteneväisyys on todella 
selkeä... 


 

FB-testin, Minkä puun heimoon sinä kuulut

mukaan, sain tulokseksi tammen. 

Minä pidänkin tammista hirmusti! 

Tänä syksynä on taas sellainen 

hurja tammenterhovuosi.

Mekin keräsimme terhoja 
näiden puiden alta pari litraa 

kuivumaan, jotta niillä voi 

talvella ilahduttaa lintuja ja 

oravia piharuokinnassa. 

Näillä seuduilla työskenteli aikoinaan

mummoni puutarhurina... 

Tienvarren tammet ovat luultavasti 

olleet silloin jo yhtä suuria. 

Meillä on pihassa ensimmäisenä 

täälläolokesänä istuttamani tammi, 

mutta se on vasta ihan baby 

näihin mahtaviin puihin verrattuna 

joiden ikä saattaa olla satoja vuosia.  

Hani tammien katveessa.

Hämäläisen tien näkymiä

Kun meillä täällä maaseudulla ajelee 

ja räpsii kännykkäkuvia auton ikkunasta,

- tietenkin apukuskin paikalla istuessaan - 

niin mitä näkymiä sieltä jää muistoksi?

Tietenkin ihania sänkipeltoja, 

joista tulee lapsuus mieleen... 

Late-lampaita Järvelän suuntaan ajellessa...  

Samoin sukunsa mustia lampaita... 

Nautaeläimiä myöskin... 

Sekä muutamia hevosia lähellä
orimattilaa... 

Hivenen ruskaa, mutta ei paljoa, 

koska täälläpäin ei sellaista tänä 

vuonna ole. Ainakaan kunnollista. 

Sitähän sanotaan että kunnon 

ruskaa on vasta pakkasella...

Meillä puut vain kellastuvat,
tai ruskettuvat ja heitävät lehtensä pois. 
Ehkä täällä on ollut liian sateista
ja kosteaa, koska ruskapuut kuulemma
syntyvät parhaiten kuivalle seudulle. 

Tällaisia kauniita metsämaisemia...

Tätä tietä olen kuvannut
muutes viime kevättalvellakin.  

Komeita kallioleikkauksia... 

Lahden Nastolassa on tämän seudun 

kauneimmat vaahterat.

Eivätkä nekään ole tämän kummemmat. 

Silti ihanat. Poikanikin muisti heti missä on 

yleensä kauneimmat ruskapuut, vaikka siitä 

on vuosia kun asuimme Nastolassa... 

Lahden Nastolan Villähteellä tienpenkalla 

oli myös tämä hauska Hollywood-kyltti. 

Huomasin sen ensimmäisen kerran Bottaksen 

häiden aikoihin mutta ehkä kyltillä ei ollutkaan 

mitään tekemistä sen spektaakkelin kanssa. =) 

Me vaan emme olleet ajelleet siellä 

pitkiin aikoihin... 

Romanien kansallispäivä

Tänään vietetään Romanien kansallispäivää. 

Eräät parhaimmista naapureistani olivat romaneja. 

Minulla on usein heitä ikävä.

He olivat iloisia, ystävällisiä, 

ja aina kohteliaita.
He eivät ikinä juoruilleet kenestäkään.

He kysyivät, tarvitsenko apua,
yksinhuoltaja kun olin.

He tervehtivät aina tavatessamme.
Heillä oli aina aikaa vaihtaa pari sanaa... 

Terveisiä siis Nastolaan, joka on kohta osa Lahtea. 

Toivon Teille kaikkea hyvää.