Remonttimuistoja

Remonttiajan onnellisimpia hetkiä oli Maman asunnolla käynti. 

Siellä on niin siistiä, rauhallista, kaunista ja seesteistä
kuin siellä olisi aina sunnuntai. Lohduttavasti siellä tuoksuu
aina Maman lempiparfyymi, vaikka hän itse ei olisikaan paikalla.
♥

Nämä suloiset kylpyankat näkyi ammeessa seistessä meille, jotka 

remppahikisinä menimme miltein päivittäin Maman luo pesulle. 

Nämä suihkuhetket olivat korvaamattomia monellakin tapaa.

Jotenkin se aina nollasi päivän urakan,
kun ajelimme muutaman kymmenen kilometrin matkan
iltasuihkuun ja sieltä takaisin kaupan kautta,
jotain mikroruokaa mukana ja paljon juotavaa
seuraavan päivän urakointia varten.

Sitten unta palloon ja aamulla rääkki taas jatkui.
Jokainen, joka on ollut yhtäjaksoisesti ruumiillisessa työssä
viisi viikkoa, voi kuvitella, miten olimme poikki... 

(Tässä kohtaa oli pari tylsää kuvaa kotoamme, remppatauoista
eväineen ja laastareineen ja tylsää selostusta, mutta mää
päätinkin nyt sensuroida ne ja jättää tähän juttuun 
vain tuon ihanan voimaa tuottavan kylpyankkakuvan...)

Lämmin suihku aina pitkän päivän 

päätteeksi paransi (ainakin melkein) kaikki haaverit.
♥ Kiitos Mamalle kodin lainasta.  ♥

Valamonruusujen tuoksu

Viileän kevään ja juhannuksen jälkeen nämä suorastaan purskahtivat 

aniliininpunaisiin kukkiinsa ja nostivat alakuloisetkin suupielet väkisin ylöspäin.

Tästä alun ihanasta kukoistuksesta ovat sittemmin 

rankkasateet hieman kurmoottaneet kukkia.

Tässä niitä ihan ensimmäisiä ihanuuksia. 

Tuommoinen ruusuvuori meillä on pihassamme. 

Voitte kuvitella, kuinka  

ulkona yhä tuoksuu 

ruusun tuoksu... =) 

Ihan kaikkia voikukanlehtiä yms en ole ehtinyt siivota pois, 

koska remontti on teettänyt aika ympäripyöreitä päiviä. =(

Kuvaamaan ehdin silloin tällöin kuin 

miehellä on ollut tuumaustauko siinä, 

mitä sitten tekisimme... 

`♥•.¸♥¸.•♥´

 

Vuosi sitten tein valamonruusuista ruususiirappia.
Sitä on yhä jäljellä yksi purnukallinen.
Nyt en ehtinyt keitellä siirappeja...

Pionituki

Siinä vaiheessa, kun pionit aukaisevat ihanat
suuret ja painavat kukkansa, ne tarvitsevat tukea.
Muuten esim vesisade voi katkaista kukkaoksat...

Meillä oli metallisänky yläkerrassa vieraspetinä jonkin aikaa,
mutta eipä meillä paljoakaan käynyt yövieraita,
joten purimme sängyn pois.

Minä pidin siitä kovin ja halusin sen meille omaksi pediksemme,
mutta se oli niin suuri ettei mahtunut alakerran makuuhuoneeseen.

Seuraavaksi yritimme myydä sitä mutta kukaan ei halunnut ostaa sitä.
Kolmekin ostajaehdokasta siitä tosin innostui mutta kun tuli
noutohetki, he peruivat innostuksensa.

Late uhkasi heittää sen kaatopaikan metallinkeräykseen, kunnes sain idean;  
Tein sängynpäädyistä puutarhaan rakkaille pioneilleni tukiaidan.

Pionin kukka on painava ja metallipäädyt mukavasti
tukevat suuria kukkia.

Rakastan pioneja.

Vuosi sitten meinasin tehdä pioneista hääkimppuni,
mutta ne eivät ehkä olisi kestäneet kimpunheittoa. =)

Siellä se nyt siis on, pionitukena. 

Varpusenpoikaset rakastavat laskea mäkeä sen 

loivissa muodoissa. 

Muutakin vastasyntynyttä pihamaalla:

Märkätilojen alla oli omituisesti maavarainen lattia, 

ja sitä alapohjan pölisevää hiekkaa on satoja kottikärryllisiä kuskattu ulos 

talosta, mm pihan perälle poluksi, sekä tällaiseen pihan poikki 

kulkevaan polkuun, korvaamaan siinä alunperin olleen tiilipolun, 

jonka pakkastalvet tuhosivat murusiksi. 

Edit: 

Otin sitten keväällä 2016 pois nuo. 

Olivat kuitenkin vähän hassut... =) 

Nyt ne samat päädyt odottelevat, 

huolisiko tietty ihminen ne, 

ja jos ei, niin joutuvat 

metallikeräykseen...

Edit 2:
Poissa ovat.
Pääsivät uuteen pihaan. =) 

Menneiden kesien muistoja

Vaikka ollaan sadetta paossa, 

ja ihan kaikki hengityssuojaimet on lopussa, 

emmekä nyt tällä nimenomaisella hetkellä 

pääse jatkamaan remonttia, niin silti ei me 

kauas kotoa lähdetä. 

Työvaatteet hetkeksi sivuun ja takkaan tulta,
kiskotaan villasukat jalkaan,

ettei palelisi kesken kesäkuun viileyden, 

menneitä kesiä muistellen...

Jouduimme siis remontista eräänlaiselle pakkolomalle...
Kyllä meillä olikin jo mm selkä kipeänä,
mutta jäämme jälkeen omassa suunnitelmassamme.

Onneksi huomenna ovat taas jo kaupatkin auki ja saamme
lisää hengityssuojaimia joita ilman emme voi
kaivaa maa-ainesta tuolta märkätilan
lattian alta vielä pois noin 7 pölisevää kuutiota...


Katselen telkusta Hurja remontti -ohjelmaa
ja itken, koska olen onnellinen heidän puolestaan
joita ihana ohjelmatiimi ja kokonaiset yhteisöt auttavat.

Terveisiä kielojen laaksosta

Hiljainen vesisade kastelee maailmaa perjantaiaamuna mutta mikä ihaninta, 

ei tuule yhtään! On tyyntä ja hiljaista. Kuuntelen sateenropinaa kun sadetakissani 

kitken kukkapenkkiä pihamaalla. On vaan sellainen fiilis että ne olisi nyt kitkettävä, 

vaikka hieman sataakin.

Sadetta ei sitäpaitsi ole tullut tarpeeksi. 

Meidän savinen maa huutaa paljon enemmän vettä, 

pitääkseen kaiken istutetun kukoistuksessaan. 

Joten odotan mieluusti säätiedotuksen lupaamia sunnuntain 

ja maanantain vesisateita. Sadevesitynnörit täyteen, please ja kiitos.

Rikkaruohot lähtevät paljon paremmin irti maasta kun maa on kostea. 

Kuivasta maasta, aurinkoisena päivänä, 

on joskus hankalaa kiskoa rikkojen juuria irti. 

Ne suorastaan porautuvat alustaansa. 

Eivät tahdo millään pois valtaamastaan maapläntistä. 

Lupasin edellisessä jutussani kielon kuvia, ja tässähän niitä.
Kun olin kitkenyt kukkapenkit 

ja penkkien reunukset vaelsin hakemaan kielolaaksostamme
valkoisia nuokkuvia kellokukkia ison tuoksuvan kimpullisen. 

Kun kerää kieloja kimppuun, voi samalla kuulla kuinka pienet kellot 

hiljaa ja käheästi ihan kuin yrittäisivät helähtää ilman kaikua, 

sillai ihan vaimean pehmeästi. Kif-kaf. 

Kielot menevät kesänlapsi Pikkuveikan tuliaiseksi Maman mökille, 

veikan syntymäpäivän johdosta. Samalla viemme 

hänelle mansikkakermavalkosuklaakakun.

Aina kolmastoista päivä ei ole epäonnen päivä.
Perheessäni kahdella on 13 pv jopa syntymäpäivänä,
joten se luku tuokin toisinaan paljon hyvää tullessaan. 

Karsin omia, liian pitkäksi kasvaneita ovenpieliruukkujen orvokkeja, ja niitä
kielojen sekaan lisäämällä se on ihan täydellinen kukkakimpuksi. Kukkaruukut
pitänee muutenkin siirtää kauemmaksi ovelta, koska kohta ovestamme
viskellään purkujätettä ulos ja kannetaan uutta materiaalia sisään. 

Nämä ovat ihan viimeisiä rauhallisia Nuuskamuikkusen introverttihetkisiäni
moneen viikkoon. Miehen viimeinen työpäivä on ohi ja alkaa hänen
kesälomansa, eli meidän totaalinen työleirimme.

Myös Pikkusisko oli vienyt jo aiemmin kieloja Mamalle. 

Siskon kimppu oli paljon upeampi kuin minun. =)

Mikä olisi ollut parempi tapa viettää lauantai-iltapäivää kuin seurustella lastensa, 

perheensä ja puolisonsa kanssa ihanan Maman seurana tunnelmallisen mökin 

puutarhassa jossa oli niin jo kesä. Ei kyllä mikään! 

Pikkuveikan syntymäpäivän kunniaksi päivä oli todellinen ensimmäinen kesäpäivä. 

Tunnelma oli niin ihana, ettei olisi haluttu lähteä lainkaan kotiin.





Mentiin kyllä vihdoin kuitenkin. Lämmitettiin viimeisen kerran meidän sauna,
ja huomenissa aletaan repiä eteistä, saunaa ja kylpyhuonetta...

Tulen viipyilemään seuraavissa blogikuvissani vielä
ihanassa Maman puutarhassa... 

Neulo julkisesti

Onko sinulla neuloosi?
Minulla vähän on...

Uuteen asuntoon ja uuteen elämään muuttanut fb-ystäväni
myi edukkaasti villalankavarastojaan minulle, köyhälle runoilijalle,
ja maltan tuskin odottaa että saamme märkätilaremonttimme tehtyä
että saan kaivaa ihan kaikki ihanat villalangat esiin
ja alkaa tikuttamaan niistä jotakin...


Kiitos M.<3



Suurimman osan kaikista lankavarastoistani olen tallettanut turvaan
seuraavan kuukauden ajan remppapölyltä sinne sun tänne.
No juu no on näistäkin jo parit valmiit sukat ilmestyneet
Emmerdaleja katsellessa... =)

Pitää myöntää että olen tallettanut muutaman kerän ihania
 villalankoja, puikkoja ja jopa muutaman keskeneräisen työn myös remonttiajan
evakkokeskukseemmekin, jos vaikka jossain vaiheessa pääsisin rentoutumaan
 bambupuikkoisten neuletöiden kanssa... =D



Itse en ehdi, mutta sinä voit osallistua 
sunnuntaina 14.6.2015 Neulo julkisesti -päivään. 

Missä kaikkialla olet muuten neulonut?  
Itse olen neulonut bussimatkoilla, Lahden oikeustalon käytävällä,
lentokoneessa, laivassa, junassa jne...

Klapit ovat vihdoin paremmassa paikassa

 

Kiitos vielä teille, jotka terassinrakennusblogijuttuani 

viime kesän Taloon.comin kisassa äänestitte. 

Teidän ansiostanne meillä ovat klapit nyt ihanassa
puulle tuoksuvassa Luoman puutuotteen puuvajassa. 

Oikeastaan se oli melkein 

liian nätti liiteriksi, 

mutta koska se oli liiteriksi hankittu, 

liiteri siitä myös tuli. 

Aluksi se oli huhtikuussa pihaan saapuessaan tällainen
siisti ja hyvin pakattu pino rakennusmateriaalia.

Kun olimme saaneet pihaan sorakuorman sopivaan paikkaan, 

levitelleet sen valmiiksi, ja hankkineet

perustan harkot, purimme paketin ja lajittelimme osat.

 

 

Koska meille on tulossa vajaan parin viikon päästä alkava
märkätilaremontti ja kylpyhuonekin menee uusiksi,
ei tarvinut enää suojata lattioita yms maalatessani 

siellä tulevan liiterin ovia ja ikkunanpokaa. 

Esikoinen sanoi hauskasti  

näyttävän siltä kuin orava olisi juossut maalipurkkiin 
  kylpyhuoneessa, kun valkoisia maalijälkiä 

oli näkyvillä siellä sun täällä. 

Hani vahvisti liiterin lattiaa ylimääräisillä,
alkuperäistä järeämmillä, lovetuilla lattialankuilla,
koska klapit tulevat painamaan aika lailla,
sitten kun liiteri on syksyllä täynnänsä niitä. 

 

 

 

Rakennus oli nopea pystyttää ihan kaksin.

Tuotepaketin mukana tulee selkeät ohjeet 

ja lisäksi olemme jo aiemminkin pystyttäneet 

toisen kevythirsirakennuksen pihallemme varastoksi,
joten tässä oli jo rutiiniakin mukana matkassa.

Rakennus on käsitelty sisäpuolelta katosta lattiaan 

värittömällä puunsuojalla 
ja ulkopuolelta maalattu punamultamaalilla. 

Ovet ja ikkuna ja listat
on maalattu valkoisella ulkolateksilla. 

Sokkeli on käsitelty ruskealla puuöljyllä. 

 

 

 

 

Sade kyllä yritti sotkea aikataulujamme 

ja tässä vaiheessa jouduimme peittelemään 

kaiken pressuilla ja pakenemaan sisälle. 

 

 

 

Talven jäljiltä talon lämmityksestä jääneet loput 

klapit paljastettiin esille erinäisten
pressujensa alta ja aloin kantaa niitä uuteen 

liiteriin sisään sillä aikaa kun mies
naputteli kattohuopaa paikoilleen liiterin katolla.  

 

Ah miten siistiä! 

 

 

Ei enää epämääräisiä pressuviritelmiä siellä täällä!

Vain portaat puuttuvat mutta niihinkin löytyy 

varmasti jämä-raaka-ainetta
kunhan ensin saadaan tämä sisätilojen remontti tehtyä 

ja sen vaatimat lattiakannakkeet, väliseinät yms 

on ensin rakenneltu paikoilleen.  

 

💗

Ihana kaunis liiteri.