...
Ihana istutusidea rönsyileville
kesän kukkasille...
=) Ihailen puutarhojen ja puistojen puita ja kukkia. Unelmoin varmasti ikuisuuksiin myös omasta puutarhasta. Unelmieni taloa en enää näe sieluni silminkään kovin hyvin. En edes sitä minkä värinen se olisi, mutta unelmieni puutarhan näen selkeästi.
Siellä kasvaisi tietenkin omenapuita. Itseoikeutettuina.
Punaista kanelia pitää olla monta puuta ja valkeaa kuulasta ainakin yksi, sekä antonovkaa hillo-omenoiksi pari kappaletta.
Keltainen ja sininen luumu seisoisivat lähellä kirsikkapuita
joita pitää olla ainakin viisi. Päärynäpuukin olisi aika mainio.
Siitä voisi päärynöiden ystäville tarjota makeita hedelmiä.
Itse en siitä siitä hedelmästä niin kovin välitä mutta puuna se on kaunis.
Appelsiini ja sitruunapuut kasvaisivat omissa suurissa ruukuissaan, syksyllä kellariin kärrättävissä...
Mustaherukkaa voisi olla pari pensasta. Mutta ei ole pakko olla...
Vadelmia ja boysenmarjoja pitää kasvaa tietenkin jossakin pihapiirissä...
Ja mansikkamaa on aivan ehdoton. Pitäähän mansikoita olla.
Pari pensasmustikkaakin olisi ihana olla olemassa.
Kukkapenkeissä kukkisivat keväisin ihan ensimmäisinä hennot lumikellot ja myöhemmin vaaleanpunaiset ja valkoiset tulppaanit sekä violetit ja valkoiset krookukset. Myöhemmin kesällä istutuksissa voisi hehkua liila kuunlilja ja pastellisävyiset sormustinkukat.
Kelloköynnös, keijunmekko ja köynnöskuusama pujottelisivat eri puolilla puutarhaa kiskoutuen ylöspäin pitkin kaikenlaisia tukia: pensaita, telineitä, seinämiä ja puita.
Katoksellisen terassin (joka tietenkin kuuluu haavepihaani) ja keskemmällä suurta puutarhaani sijaitsevan pergolan seinämillä kiipeileisi itseoikeutettuna villiviini ja oikea viinirypäle tai kaksi, kasvaisi suojatussa sopessaan lähellä kasvihuonetta, jossa tomaatit ja paprikat kilpaa kesäisin punastelisivat. Terassilla kukoistaisivat kesäisin vaaleanpunaiset pelargoniat, vaaleanpunainen verenpisara, tumman vihreä muratti ja valkoiset tuoksupielukset.
Kasvihuoneen takana perunamaan vieressä, kompostin lähistöllä kasvaisi suuria pallokurpitsoja. Niille on syksyllä mehukkaan sisuksensa lisäksi käyttöä elävinä koristeina. Talvella somistelisin pihan tuijat pikkuisin lampuin ja kasvihuoneessa palaisivat lyhdyt ja kynttilät pihan pimeyteen lumoa tuomassa...
Sellainen vihreä-roosa, ihmeellinen ruusu olisi unelmaruusupensaani... Ja tietenkin vaaleanpunaiset pensasruusut. Oikeasti tuoksuvat sellaiset. Kuin... jossakin kauan sitten nuuhkuttamani...
Violetit sarviorvokit saisivat valloittaa maata itselleen omaan tahtiinsa.
Tonttia kiertävänä aitana voisi olla orapihlajaa. Rakastan sitä, kun varpuset istuskelevat orapihlaja-aitojen sisällä ja lörpöttelevät lakkaamatta...
Portinpielissä, molemmin puolin olisi lumimarjapensaita. Niiden syysasua kovin rakastan...
Samoin kuin pallo- ja syyshortensioita, joiden pitää näkyä keittiön ikkunoista sisälle jotta voin niitä ihailla astioita pestessäni...
Uusi ihastus puutarharintamalla on
valkoinen marjakanerva, joka voisi syksystä jouluun asti könöttää oven pielessä kuistilla, seuranaan sammalta ja pienet tuiviot. Jouluksi ovikoristeeksi tulisi tietenkin mahonian oksista tehty kranssi jossa lisäksi jotakin punaista... Ja pihan puissa ja pensaissa paljon kynttilöitä lyhdyissään ja kirkkaita (ei koskaan värillisiä) lamppuja. =)
© Una Reinman
...
Onhan?
