Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haaveita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haaveita. Näytä kaikki tekstit

19.12.2020

Hyvää joulua!





 


 

Tämä merkillinen vuosi on vihdoin saapunut jouluun...





Salaa sisimmässään kukin toivoo jotakin...  




 

Viimeistään aattona meillä ja muissa maissa Joulupäivänä,  kurkistellaan lahjasukkaan onko sinne saapunut mitään...

Mitä sinä muuta toivoisit, jos ei oteta lukuun sitä mitä meistä jokaikinen toivoo tällä hetkellä, eli että pandemia loppuisi.




Minä en panisi pahakseni tällaista pikkuista viliskanttia...



Tai ainakin yhtä tällaista pehmoista hassua tassuttelijaa!

Mutta tiedän ettei niitä tule joulusukkaani... 







 

 


Tärkeintä on olla vaan turvassa kaverin kainalossa...

 


 

 

 



Jos ei kaverin kainaloa ole lähettyvillä, voi tehdä olonsa muuten mukavaksi parhaaksi katsomallaan tavalla.



 

 

 








Toivotan Sinulle tässä ja nyt pandemiasta huolimatta, oikein onnellista ja hyvää  joulua!

Mutta kaikkia jouluntoivotuksiakin tärkeämpää on, että pysyt turvassa!






#staysafe







11.1.2020

Viides vuodenaika










  Hehee! Varokoon hän,
ken kanssani tänään ulkoilee!
Koska meillä ei ole lunta, jäätä, 
pakkasta eikä talvea täällä 
eteläisessä Suomessa, me 
voimmekin viettää tänään  
Astu lammikkoon ja kastele ystäväsi -päivää
-ja lätäköitähän riittää! 


 




Muistan monia talvia Päijät-Hämeessä, 
jolloin kunnon lumitalvi pakkasineen saapui vasta tammikuussa, 
samoin jääpeite järviin. 

Eli eiväthän 
tällaiset talvet ole mitään uutta. Kyllä tällainen minulle sopisi.


Mutta tällaiset talvet ovat puutarhoille ja pihoille harmillisia, koska sitten kun pakkaset saapuvat, kasvit paleltuvat ilman lumisuojaa...






Viides vuodenaika 
 
Outoa
Tämä ei ole syksyä
Eikä talvea
Kuin kaamosta
ilman lunta

Onko tämä
jokin viides vuodenaika?

Vai onko tämä unta?
Kohta on joulu
ja purjevene
soljuu sulalla järvellä



-Una Reinman 
 


Kirjoitinpa 13.12.2007 
aiheesta runosenkin.



Ehkä haaveeni omista retkiluistimista 
voi olla turhaa, koska vahvoille 
jäille pitäisi matkustaa Pohjois-Suomeen ja sielläpä olisi vielä kylmempää kuin täällä etelässä, enkä enää kestä oikein pakkasta...  





Tänään on   

Salainen ystävähän voi olla 
vaikka kesy lintu, kettu, muu metsäneläin, tai naapurin kissa joka vierailee luonasi, tms...





7.12.2019

Joululahjatoiveita = luukku 7







Mitä sinä haluaisit joululahjaksi? 

Minulla on oikeastaan 
 vain yksi toive:


Haluaisin kutoa räsymattoa,
edes pienen pätkän.

Olen pikkulikkana
kutonut itselleni
omat vaaleat räsymatot äidin kangaspuilla.
Harmi kun ne eivät
ole enää tallessa...
Nyt haluaisin kutoa taas, 
- eikä äidilläkään ole enää kangaspuita... 



-Tietenkin maailmanrauha 
ja kirsikkasuklaa 
ovat aina voimassaolevat toiveet... 






Tämäkin olisi kieltämättä kiva! ;)



Millainen sinun
lahjalistasi on? 

Mitä antaisit
muille lahjaksi? 


Anna jotain muuta 
voisi olla loistava idea. 









Tänään on  
 Hattarapäivä 

sekä  

Kansainvälinen 
siviili-ilmailun päivä. 










 



29.3.2017

Pieniä suuria haaveita






Ja hei, älkää nyt enää narisko tuosta kesäaikaan siirtymisestä! 
Jokainen tunti elämää on ihana seikkailu. 



7.1.2016

Toiveita, unelmia ja viime kesän muistelua





Ruusunmekko kutsui kertomaan millaisia toiveita, unelmia ja lupauksia me bloggaajat olemme suunnitelleet vuodelle 2016.

https://www.facebook.com/121762977864133/photos/a.201432663230497.55455.121762977864133/1210183632355390/?type=3&theater
En tee juurikaan uudenvuodenlupauksia.




Päivä kerrallaan elämällä 
ei panikoidu. =)


Toiveenani olisi että ensi kesänä pihamme olisi kaunein ikinä.


Sydämellinen kiitos avusta kaikille teille jotka täällä meitä auttamassa olette käyneet.


Pihassa ei ollut muuttaessamme muuta kuin huonokuntoisia, pitkälti yli satavuotiaita puita ja pieni keko Valamonruusuja, joiden määrä nyt on kylläkin moninkertaistunut.


Jättipuut jouduimme valitettavasti kaatamaan mutta istutimme enemmän kuin tuplasti uusia kaadettujen tilalle, samoin pensaita, pensasaitakasveja, yms. 
Hedelmäpuita on pihassa yhdeksän kappaletta. Niitäkään ei aiemmin ollut yhtään. Mansikoita on parissakin paikassa. Mansikka kasvaa hyvin tässä pitäjässä.






Kukkiakaan ei ennen ollut pihassa lainkaan. Nyt on perennoja, laidasta laitaan. Erityisrakkaita ovat nuo pionit. Sipulikukkiakin on nyt vaikka kuinka. Sipulikukkia lisäilen aina syksyllä sinne tänne. 
Erityiskiitos ystäville ja tuttaville puu- ja kasvilahjoista. 


Unelmani olisi että pihasta kasvaisi 
 oikea pieni puutarha. 

Nyt tässä on jo hyvä alku. 

En mie juur muuta nyt unelmoi.
Mitä nyt puutarhaunelmia on aina olemassa jossain sielunsopukassa.
Olin päättänyt etten tänä keväänä laita multapurnukoita minnekään mutta saapas nähdä... =D Paras kun ei koskaan sano ei koskaan...



 

Muiden blogien jutuissa haastellaan laittamaan (ainakin) kuusi kuvaa kesästä, ja minä tosi hyvämuistinen hoksasin sen vasta nyt! Tähän aikaanhan niitä kesäkuvia itse kukin kaipaakin. Voi kuvia katsellessaan samalla haaveilla...
kesästä! 


Kesäksi tietenkin kylvän myös yksivuotisia kukkia perhosten ja ihmisten iloksi niiden valmiina ostettujen kesäkukkien lisäksi, joihin marketeissa ja toreilla joka kevät sorrun...

Kukat ovat sielujen laastaria
-Una Reinman 
 
-eli ihan oma kirjoitus! =)



Ups, tulipas tekstiä ummet lammet.
kuvat ovat tämän kesäisen haasteen myötä 
kesämuistoja pullollaan. 

Ja ensi kesässähän 
se pyörii jo ajatus, 
ainakin minulla! 







13.11.2015

Pimeys




On aina yllättävää ja hiukan masentavaakin 
kun yltiövaloisan kesän jälkeen ihan tuosta vain 
- pim- iskee kaiken kattava pimeys kimppuumme.



Tietenkin kaikki seurasivat aamutaivaalla 
jonkin aikaa selkeästi rivissä näkyneitä Venusta, 
Jupiteria ja Marsia?

Siellä ne avaruudessa 
tanssivat riverdancea 
nuo kolme planeettaa...  

Mutta tässä kännykkäkuvassa 
joka on keittiön ikkunasta napattu, 
näkyvät Venus ja Mars yhtenä suurena valona,
näyttäen siltä kuin ne olisivat asettuneet päällekäin, 
huijaamaan maaplaneetalta katsojan silmiä.





Toisinaan pitää valaistua
ja hetki haaveilla kesäisiä ajatuksia
cappuccinon kanssa maalitahraisin kynsin. 

Minulle eivät todellakaan mitkään pitkät 
rakennekynnet sopisi. =D Hetihän ne katkeilisivat 
kun teen kynsilläni kaikkea mitä mieleen juolahtaa...
Istutan kasveja multaan paljain käsin,
kitken rikkaruohoja
- kyllä, vielä marraskuussakin voi kitkeä -
suljen kuuman uunin luukun,
raavin kynsillä pois maalijämiä
paikoista mihin niitä ei olisi pitänyt tulla,
avaan kansia kynsin,
riivin appelsiinilta kuoret, jne jne jne... 

Kesän rusketus alkaa jo kadota iholta. 






13.8.2015

Huikeat tähdenlennot ••••☆


•..••..

https://www.facebook.com/121762977864133/photos/a.357013524339076.93496.121762977864133/1152631544777266/?type=1&theater

Viime yönä jälleen illantorkkuna nukahdin jo aikaisin, 
mutta yhden maissa heräsin ja menin hiljaa ulko-ovelle, 
avasin sen kokonaan päästäen ihanan raikkaan ilman myös sisälle. 

Ah, ei pilven hattaraa! 
Kaikki tähdet olivat näkyvillä ja ilma oli kuin linnunmaitoa. 
Ei palellut lainkaan kun istahdin muutamaksi kymmeneksi minuutiksi 
paljain varpain ja yöpaitulissa pimeyden syleilyyn ulkoportaille.

.¸¸¸¸.•☆

Näin jo siinä pienessä ajassa neljä 
upeaa tähdenlentoa ja hymyilin itsekseni pimeässä. 
Sain esittää maailmankaikkeudelle neljä toivomusta. 

Saa nähdä, toteutuuko niistä koskaan mikään. 

Varsinkin yksi toive,
olisi minulle haikean tärkeä. 

Se liittyy erääseen turhaan 
ja sydäntäni niin satuttavaan 
joka ikinen päivä surettavaan 
mykkäkouluun, 
jonka toivoisin vihdoin loppuvan... 
 
 
Mutta jos se ei lopu, 
en voi kuin toivoa hänen olevan 
elämässään onnellinen... 


Kohta hiippailin takaisin sisälle, suljin hiljaa oven, 
etten herättäisi Hania, ja nukahdin itsekin uudelleen, 
herätäkseni kolmen maissa. 

-  Sisäinen kelloni muisti, 
että kolmen jälkeen näkyisi eniten tähdenlentoja. 

Mutta lähistöllä sijaitsevat suuret kasvihuoneet oli 
valaistu täysillä siihen mennessä, joten tähdistä ei näkynyt 
kuin pari suurinta, eikä lainkaan niitä huikeita lentäviä...

 Palasin siis jälleen takaisin levottomille unilleni. 

Neljä tähdenlentoa yöpaidan taskussa, 
oli kuitenkin toiveita herättävä saldo.  








25.1.2015

Kaukokaipuu












Kiinanruusu, Hibiscus rosa-sinensis. 



Tulppaanipuun kukkia, Liriodendron, (liljapuu). 




Sinisarja, Agapanthus.  

 

 




Pasuunakukka, Brugmansia.



Kamelia, Camellia japonica.



Aivan yhtäkkiä
tunnen sydämessäni 
kutsun tuulien lämpimien 
moninaisten tuoksujen ikävän

Merenrannan 
kultahiekkaa kaivaten
tyydyn kuviaan katsomaan 
tuon kauniin kaukaisen maan 

-Una Reinman- 






8.10.2013

Matkalaukut hankittuina vaelluskenkiä metsästämässä

 

☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆


Tämä kirppislöytötaulu joka kuvassa nojailee löytösängynpäätyyn, 
etsii omaa paikkaansa makkarin seinältä.




Lähirobbarissa oli matkalaukkuja puoleen hintaan, joten saimme kaksi laukkua yhden hinnalla. (Siellä on muutes seiskaveikkaakin jälleen kaksi hintaan 7,50€) Laukkutarjouksesta tulimme iloisiksi, ensi kevään kauan kaivattu ulkomaanmatkareissu mielessämme. Edellinen yhteinen matkalaukkumme, joka oli jo maailmaa hiukan nähnytkin, lytistyi ja liiskaantui pikku pyöristään pilalle tänne muuttaessamme muuttoautossa jonkun painavan esineen alla. 

Tuohon seuraavaan pidempään lomareissuun ollaan säästetty nyt remonttien keskellä pikkuhiljaa kolmisen vuotta. Pitänee järjestää talonvahti reissumme ajaksi asumaan taloa, luomaan pihasta lumia ja kastelemaan viherkasveja (ja todennäköisesti jopa joitakin kevään uusia multapurnukoita.)

 
Ihmeesti muutes jaksavat nuo mangoldit punaruotisine lehtineen kukoistaa jopa pikku yöpakkastenkin jäljiltä callunoiden kainalossa. Pitänee siirtää nämä pienet vasta syksyllä istutetut kaksivuotiset mangoldit avomaalle, jotta ne jatkaisivat keväällä siellä kasvuaan. Isompia, keväästä asti kasvaneita mangoldeja onkin koemielessä kasvihuoneessa kasvamassa. Meillä ei suuremmin pidetty mangoldien mausta mutta siinä kasvissa on hauska koristeellinen punavihreä lehti joka piristää ulkonäöllään vaikkapa ryytimaan tai kukkapenkin väriläiskänä.




Kirppikseltä löysin muuten jo paksun pehmeäkantisen Carlos Ruiz Zafon pokkarilöydön, Tuulen varjo, omaksi matkalukemisekseni ja jonka sujautinkin jo sinne muutoin tyhjään omaan matkalaukkuuni. Pokkarin voi sitten jättää lomakohteeseen seuraaville lukemista kaipaaville suomalaiselle. Tämän kirjailijan kaikki teokset vaikuttavat mielenkiintoisilta. Taidanpa metsästää nuo muutkin pokkareina. =)


Haninkin pitää hankkia joku mieleinen lomareissupokkari, ellei hän sitten halua jättää tuota Eben Alexanderin Totuutta taivaasta sinne hotlaan, yhä vieläkin kun Hani lukee taivaskirjaa iltalukemisekseen.

Hanin vuoksi mie tuon kirjan ostinkin, koska hän oli kuullut radiosta automatkallaan Suomessakin vierailleen aivokirurgin uskomattomasta koomaseikkailusta.

(Seuraavassa hieman spoilausta kirjasta joten älä lue
jos haluat kirjan ihan itse lukea, 
vaan hyppää talvetettavan pelargonian herkän kukan alustekstiin!) 

Itse luin kirjan jo aikaa sitten kannesta kanteen (vaikka kieltämättä se onkin aika unettavaa tekstiä) koska uskoin että siitä löytyisi vielä jotakin muutakin mutta niihin sen sanoihin oli tyytyminen. Henkilökohtaisesti en pitänyt kirjan vahvasta uskontotuputuksesta
-sepä ei ollut yllätys kirjan nimi huomioon ottaen-
mutta ne lääketieteelliset seikat olivat mielenkiintoisia.

-Senhän tiesin, että meillä kullakin ON suojelusenkeli. 



♥ 
Asiasta seinään, jotta kun yleensä sanotaan että  
-ota sitten huonot kengät jalkaasi sinne reissuun... 
Niin mie en ota! 

Mie otan mukaani hyvin jalalle sopivaiset ja tukevat kengät, joilla jaksaa vaeltaa pitkin rantoja ja rinteitä ja jotka varmasti kestävät reissun ajan ehjänä.

Edelliset vaelluskengät hankittiin nelisen vuotta sitten, mutta mie olen käyttänyt niitä siitä saakka kesä/talvikenkinäni niin nepä ovat nyt ihan hajalla. Jalkapöydän päälle on ilmaantunut risoja kohtia molempiin kenkiin. Eivät siis enää ole oikein vedenkestävät. Pitänee päivittää. Onhan tässä vielä onneksi aikaa, vaikka malttamattomana sitä lomareissua odotankin.



Vaelluskenkiä siis etsiskelen tässä... 
Jos vaikka pukki toisi?
Taitaa olla liian kaukaa haettua... =)
Saisin ne jo ennen kevätreissua
jalkaan ajettua. 



PPS: 
Vaelluskengät löytyivät joulukuussa  
eli ei tuonut pukki vaan ihan itse ostin
ja ne ovat jalassa ahkerasti 
jotta muotoutuisivat jalanmukaisiksi. 







Joko jättiläisen olisi aika herätä?

Viron katajaisella Saarenmaalla, jossa on aina asustanut sitkeitä ja vahvoja merenkävijöitä, hallitsi muinoin rohkea jättiläinen Suur-Tõll....