Erään pyöräretken kuvasatoa

Tiedäthän millaiselle apila 

tuoksuu? Kuvittele tuoksu miljoona 

kertaisena! Se on tämän niityn ansiota. 

Tämän sivun kuvat ovat heinäkuiselta 

pyöräretkeltä ja ylimmässä tosiaan 

on uhkea apilaniitty makeine tuoksuineen. 

- Tai oikeammin tässä on apilapelto, 
sillä puna-apiloita, Trifolium pratense,  
kasvatetaan tässä luultavasti reuhuksi. 

Nämä alemmat kuvat ovat apilaniityn viereisen 

tien toiselta puolen, ohra- ja pillikepellolta, 

joiden yhdessäkasvamista ihmettelimme kovin!? 

Pillike, Galeopsis, on yleensä 

maaseudulla vain rikkakasvi...

Vaikka olen kotoisin maalta, en ole 

koskaan nähnyt pillikettä näin runsaslukuisena, 
ihan kuin viljeltynä, 

eikä sen käyttötarkoitus ole vieläkään 

valjennut minulle, mutta eihän se 

oikeastaan olekaan minun ongelmani. =) 

Vai onko tässä vain niin luomu 
pelto ettei pillikettä häädetä siitä syystä? 
Ken tietää? 
 

Virran partaalla

Päivällä 
lentelee päiväperhosia 
 illalla iltaperhosia, 
yöllä yökkösiä
ja aamulla aamunkoi. ;) 

Kaikenlaiset kaunokit kukkivat hurjasti joka puolella.
Ainakin täällä Eteläisessä Suomessa.
Ovat juuri nyt kauneimmillaan.

Valitettavasti perhosia oli vähemmän kuin itikoita 
ja paarmoja, jotka hyökkäsivät kimppuun heti kun 
pysähdyin hetkeksi napatakseni kunkin kuvan... 

Jossain seudulla panostetaan siihen
esimerkiksi kilpailuilla, että
allergia- ja astmaoireita aiheuttavat pujot poistetaan
mm teiden varsilta yms, mutta ei täällä...

Tuntuu että täällä suorastaan kasvatetaan niitä.
Nämä yksilöt olivat parimetrisiä. 

Neidonkorentoja on monesti vaikea kuvata,
kun eivät pysy paikoillaan, mutta 

tämän yhden ehdin napata kuvaan kamerallani. 

Viisi vuotta sitten, tänne muuttaessamme,
tämä joki oli vapaa ja avoin. 
Nyttemmin se on paikoitellen
pahasti umpeenkasvanut
rehevöityessään hirmuisen rajusti.
Kanootilla ei enää pääsisi... 

Mm tällaista kasvaa joessa, lilluen veden pinnalla.

Pellot ulottuvat jokeen, samoin eläinten laitumet.

Löysin pitkästä aikaa pillikkeitä ja heti piti tietenkin kokeilla, 

osaanko vielä viheltää sellaisella.

Kyllä osasin. Aika vinkeä ääni olikin. =)

Sain nuo konitkin tuijottamaan kummissaan vihellykselläni.

Jokea myötäillen pääsee vaeltamaan
kävellen miltein sademetsämäisissä 

tunnelmissa rehevöityneellä polulla.

Joen rantapenkka on niin rehevää maata, että nokkosetkin
ovat kasvaneet siellä kaksimetrisiksi.
Meillä oli sortsit jaloissamme,
joten mies ryhtyi sankarikseni,
nappasi pitkän kepin käteensä ja huitoi nokkosia
kauemmaksi ja polkua leveämmäksi,
jotta ne eivät polttelisi minua.

Nokkoset olivat Hania paljon pidempiä,
minusta puhumattakaan.

Ritarini auttoi minua kulkemaan tätä
seikkailupolkua. <3

Kangaskenkäni kyllä viidakossamme kastuivat
sillä lenkillä, mutta ei se mitään.

Pietaryrtissä, yhdessä tämän ajan kukkijassa, 
 istuskeli joku haamunvaalea otus
meitä katselemassa.

Niin se kesä on taas lopuillaan. 

Kasvit ja kukat alkavat nuokkua
ja ruskettua.