Sururunoja

 

Kävi niin

sinut menetin

Luulen jotenkin

kuitenkin

kantavani

sinua mukanani

lopun elämäni

- Una Reinman

♡ 

Minulla on aina ikävä heitä 

toiseen ulottuvuuteen menneitä 

Tänään sytytän heille kynttilöitä 

katsellen lepattavia liekkejä 

miettien kanssaan vietettyjä 

kaikkia hyviä hetkiä 

hymyillen hellästi 

kipeänhaikeille muistoilleni 

- Una Reinman 

♡ 

Sitä ei koskaan 

etukäteen tiedä 

kauanko sielun 

täytyy surra 

Suru tekee 

sydämeen reikiä 

Eikä sydän ole enää 

koskaan eheä

Jokainen uusi päivä 

on sille lääkettä 

Huomaat reikien 

olevan jo arpia 

Uusi suru 

avaa arpikudosta 

Tekee sieluun 

muutosta

Sitä ei koskaan 

etukäteen tiedä 

loppuuko kipu 

milloinkaan 

mutta arpia 

ja muistojaan 

oppii kyllä 

varovasti kantamaan 

- Una Reinman 

♡ 

Mitä surevalle sanoisi 

Miten sen kertoisi 

että suru muuttaa muotoaan 

Vähä vähältä muokkautuu 

Uuteen asuun pukeutuu 

Tänään suru on musta 

huomenna harmaan sävyjä 

mutta jo ensi kesänä 

se mukana kulkee 

kenties sinisenä   

Silti mustia raitoja  

silloinkin 

voi tuntea siinä aaltoina 

yhä tuskaisina 

- Una Reinman 

  

♡ 

Jos rakkaasi 

lepää liian kaukana  

laita kaipaavan 

kynttilä palamaan 

hänelle pihallesi 

parvekkeellesi 

ikkunallesi 

tai pöydällesi 

Hän näkee sen 

kyllä sieltäkin 

 

- Una Reinman

 ♡

Suru

Älä koskaan väheksy surevan tunteita. 

Joskus suru ei iske heti vaan vasta viiveellä. Joskus suru lamaannuttaa salamana eikä siitä meinaa toipua edes vuosien kuluttua. Joskus suru on rankkaa ja joskus lempeää. Toisia suru kasvattaa ja opettaa. Toiset se masentaa. Joku ei halua puhua lainkaan surustaan. Joku toinen taas haluaisi puhua siitä loputtomiin... 

Jokainen suree omalla tavallaan. 


Tänään on Surutietoisuuspäivä #GriefAwarenessDay

Mitä surevalle sanoisi?

Olen niin sanaton

Ojennan käteni

kättäsi silitän

Kurkkua tukahduttaa
Oma itkunikaan 
ei ole kaukana

Mitä surevalle sanoisi
Miten sen kertoisi
että suru muuttaa muotoaan
Vähä vähältä muokkautuu
Uuteen asuun pukeutuu

Tänään suru on musta
huomenna harmaan sävyjä
mutta jo ensi kesänä
se mukana kulkee
kenties sinisenä
Silti mustia raitoja  
silloinkin
voi tuntea siinä aaltoina
yhä tuskaisina

Onko sanoja minulla 
silloinkaan
Onko niitä milloinkaan
Vain möykky nielussani
voin kuunnella
Voin olla tässä
sinulle läsnä

-Una Reinman

 18.10.2007

Kauanko sielun täytyy surra?

Sitä ei koskaan
etukäteen tiedä
kauanko
sielun täytyy surra

Suru tekee
sydämeen reikiä 
eikä sydän
ole enää 
koskaan eheä

Jokainen uusi päivä
on sille lääkettä
Huomaat reikien
olevan jo arpia

Uusi suru
avaa arpikudosta
Tekee sieluun
muutosta

Sitä ei koskaan
etukäteen tiedä
loppuuko kipu
milloinkaan

Mutta arpia
ja muistojaan
oppii 
kyllä varovasti
kantamaan


-Una Reinman
-2008

♥

♥

♥

Surua silmissä

 

 

❤❤❤
Muistokirjoitus: 

Satu, 
olit avarakatseinen,
objektiivinen ja viisas nainen. 

Luulen että sinulla oli aina hallussasi
ikioma 
kaiken käsikirja,
ennen kuin käsitteenä
sellainen keksittiinkään.

Vaikka tietotaitosi oli mahtava
tahdoit silti jatkuvasti opiskella uutta
Tiedonjanosi oli loputonta.

Me subjektiivisen ajattelutavan omaavat
saimme monesti vaivihkaa heittää menemään
omat suppeat päätelmämme,
jääden salaisesti ihailemaan sanojasi  
ja ajattelemaan asioita avoimemmin,
pyöreämmin,
ilman kantteja ja sakaroita.

Sinä uskoit hyvää kaikista meistä,
jotka elämä heitti hetkeksi
samaa matkaa kanssasi kulkemaan. 

Et antanut pikkuasioiden vaivata
elämääsi. Elämä itse oli sinulle
laajempi käsite kuin moni meistä
pystyy käsittämäänkään.

Vakavat sairaudetkaan eivät
lannistaneet askeleitasi,
vaan selätit ne
tähän viimeiseen asti
päättäväisyydelläsi
ja energisyydelläsi.

Ihmisyydessä, viisaudessa
ja puolueettomuudessa en
ikinä pysty samaan.
Uskon ettei kyllä
ihan helpolla kukaan muukaan,
paitsi ehkä joku lapsistasi
joka omaa samoja
ihmeellisiä geenejäsi. 

Suo anteeksi Satu,
sinä olisit ansainnut kuulla
nämä sanat jo eläessäsi
mutta emme tienneet
että aika ei riitä...

Kiitos sinulle ystävyydestäsi.

 Voimia perheellesi.
Poissaolosi on oleva heille aivan
sanoinkuvaamaton aukko elämässä.

Olit maanläheinen tuki niin monelle
jo täällä maan päällä.
Siellä pilvien päälläkin
sinua jo odotettiin
ja nyt
olet oikea enkeli.

En unohda
sinua ikinä.


 ❤

Satu Krokvik, 
Viipaleita-blogin kirjoittaja, 
ystäväni noin 15 vuoden ajalta
nukkui pois lauantaina
05.12.2015

 sairauden aiheuttamien 

komplikaatioiden
uuvuttamana. 

Taivaalla on uusi tähti

 

Yksi uusi tähti 

syttyi iltataivaalle 

koillis itään 

Hän pois lähti 

Kukaan ei olisi 

voinut tehdä mitään 

- Una Reinman 

♡