Minilomalla

 

 

Minilomallamme Ähtärissä yövyimme 

Luoman hirvimökeissä ja kokemus oli 

mukava ja mökki niin ihana että ihastuimme 

siihen ikihyviksi. 

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna olimme jopa 

järven läheisyydessä sekä yleensäkin mökillä. 

Sellaista tilaisuutta olin koko hellekauden kaivannut... 

Nyt ei enää hotsittanut mennä uimaan. 

Kävelyllä kävimme paikan metsäpoluilla 

järven lahdelmassa 

ja kuvasimme syysnäkymiä. 

 - Mustikan- ja puolukanvarvut olivat 

tuolla komeita ja vielä vihreitä!
Meilläpäin ne nääntyivät helteeseen 

jo muutama kk sitten...

Tien päällä

Syyskuun viimeisiä päiviä sieltä täältä

 piipahtaessamme kotimaan minilomalla. 

Matkanvarren värejä ja tunnelmia... 

Vilaus maitolaituria... 

- Kuvat on näpsitty liikkuvasta autosta... 

Tämän puun pellon keskellä olen 

kuvannut joskus aiemminkin 

matkalla Jämsään... 

Kotimainen maissipelto. 

Tuurissakin käväistiin mutta se ei ollut introvertin paikka, ei! 

Ahdistava, liian suuri ja kallis paikka! 

Halusin vaan nopeasti ulos... 

(Sekin on helpommin sanottu kuin tehty...) 

Tämän luona pysähdyimme. 

Veti mietteliääksi. 

Sade itki hiljaa kiveä vasten...  

Kotimatkalla satoi. 

Välillä tie on suora 

ja välillä kihara. 

Tässä sitä suorempaa reittiä. 

Ihana kotipaikka jollakulla. 

Tykkäisin, tykkäisin... 

Totta kai introvertti tykkäisi asua 

pellon keskellä, kuin lapsuudessa... 

Tai metsän keskellä... 

Tämä näkymä on tuttu jo lapsuudesta. 

Hieman eteenpäin ja käännös oikealle ja 

sitten kaarretaan ohi vanhan koulun ja 

kohta ollaankin jo 

lapsuudenkodin pihalla... 

Siinä on vanha kouluni, viiden ala-astevuoden ajalta. 

Minun koulumatkaani meni vain pari minuuttia. 

Aikanaan poikanikin aloittivat koulunkäyntinsä 

tässä Hälvälän koulussa, Hollolassa. 

Lapsuudenkotini 

oli ja on yhä 

 tämän villiintyneeksi muuttuneen 

koivikon takana... 

Enää sinne ei ole ollut vuosiin mitään asiaa. 

Toiset perheet ovat omistaneet talon jo kauan. 
- Usein talo on silti myynnissä ja vaihtaa 

 omistajia tiuhaan. 

Ehkä se on se meidän kummitus, 

joka ajaa porukat pois talosta...  


Siitäkin olen muutes runoillut: 

Pala mennyttä 

Ensin sydän jätti lyömättä 

sitten löi kolmesti ylimääräistä
Kiinteistönvälittäjän ikkunassa
näkyi lapsuudenkoti myynnissä
Siellä se on kaukana menneisyydessä
Kipeässä hämärässä
Tavoittamattomissa
Hinta taivaisiin kivunneissa
tunteettomissa euroissa
Oli pakko tyhjää nielaista
Poispäin katsoa 

silmiä tuulettaa

Una Reinman 
28.7.2008

Tuolla puiden takana on lapsuudenkodin pihamaa... 

Puut ovat kasvaneet hurjasti pituutta 

ja peittävät talonkin kokonaan. 

Kun koulukiusattuna astuin tuolle 

pihatielle, jäivät ikävät asiat 

muualle. Olin turvassa... 

Ihan inasen näkyi pihamökkiä...  

Tuli haikea mutta onnellinen olo 

kun Hani kaarsi kotimatkalla 

tämän tien kautta.

Kotimatkan varren karjaa... 

Muu muu...

Lahtea. 

Kun ajellaan Lahdesta 

muutama minuutti eteläänpäin 

 ollaan taas maaseudulla. 

Syksy valtaa maailmaa. 

Tässä ollaan jo nykyisen kodin hoodeilla... 

Ähtäri Zoo

Kierros Ähtärissä alkaa itsensä pahasti ulosteillaan sotkeneiden jättipandojen kautta  (Miksi niitä rahareikiä edes otettiin tänne?) 

Kun niistä pääsee eroon ja eteenpäin, päästiin sinne minkä vuoksi  olin tänne saapunut: 

Näissä kuvissa seikkailee sydämeni vienyt kultapanda, 

pikkupanda, punapanda, eli kissakarhu, joka ei ole mikään panda, vaan pesukarhujen sukua!  

  

 

Kissamaiset otukset katselivat mitä ihmettä me ihmiset 

oikein töllistelemme... 

Hei sitten ihana kultis! 

Oli oikein hauska tavata! 

Kettu yritti nukkua koiranunta, 

tai siis ketununta, toinen silmä avoinna. 

Katsojien meluaminen havahdutti sen 

kokonaan valppaaksi. 

Mitähän se miettii...? 

Tahtoisi varmasti metsään juoksemaan 

vapaana...?

Eivätkö nokkoset polta tätä bambia? 

Ruskeakarhu nuuski jotakin 

antaumuksella. 

Ehkä se vainusi jonkin hauskan hajun. Oliko jollain hunajamakeisia taskussaan? 

Pian se päätti sitten hakea vihdan itselleen 

ja mutustella sen lehtiä ajankulukseen... 

Susilaumallakin oli päiväuniaika. 

Tämä yksilö on juuri menossa päikkäreille 

kaverien kanssa, selkä selkää vasten... 

Joku taitava moottorisahataiteilija 

oli tehnyt eläinpuistoon monia hienoja 

taideteoksia. 

Tässä susi ulvomassa. 

Hirvi näytti ihan myrtsiltä... 

Varpusia kylvyssä. 

Kylvyn jälkeen pitää lämmitellä auringossa.

Maamyyrät olivat piilossa lasin takana. 

Ehkä ne pelkäsivät häntä... =D 

Olipa kaunis tämä tunturipöllö!

Laulujoutsen oli niin hohtavan 
puhtaan valkoinen... 

Villisikalapsi. 

- Eikä kun porsas...

Poron sarvet olivat hieman vaiheessa...  

Kai ne uudet kasvavat jouluksi? 

Lumileopardi otti kaiken 

tyynesti. 

- Tai ehkä ne ihan koko ajan itkua parkuneet pikkulapset 

hieman kävivät sen korviin... 

  

 

 

Oli kiva päivä! 

Jättipandoista en välittänyt mutta muu oli mielenkiintoista. 

Mutta vink vink: 

Juotavaa olisi voinut ottaa 

mukaan reppuun eläinpuistoon, 

koska suuri kierros on kolmen 

kilometrin pituinen!!! 

Missään ei etukäteen tästä vinkattu!