Vain elämää

 

 

Yhdeksästoista vuosittainen Miesten Viikko (6.-12.11.2023) toteutetaan jälleen isänpäivään päättyvällä viikolla marraskuussa. Vuoden 2023 teema on Yksinäinen mies.

Yksinäisyys koskettaa varmasti meitä kaikkia jossain elämänvaiheessa. Osalle se voi olla hetkittäistä, osalle taas pysyvämpiluonteista. Yksinäisyys voi olla sosiaalista, emotionaalista, seksuaalista, kaipausta läheisyyteen ja intiimiin kontaktiin tai jopa kroonista.

Yksinäinen mies ei ole välttämättä yksin. Yksinäisyyttä voi kokea osana jotain yhteisöä, parisuhteessa tai jopa isänä. Yhteys puuttuu.

Miehen yksinäisyys voi lisätä eristäytyneisyyttä ja tyytymättömyyttä. Siihen liitetyt terveysriskit ovat verrattavissa tupakointiin ja ylipainoon. Yksinäisyydellä tiedetään olevan yhteys myös suurempaan kuolleisuuteen.

Yksinäisyys on kasvava ongelma sekä yksilöille että yhteiskunnalle ja tarvitsisi ansaitsemansa huomion, riittäviä resursseja ehkäisyyn sekä toimivia käytäntöjä.

 

/Miesten Viikko 

 

#miestenviikko

 

 

 

 ********

 

 

Olisi jotenkin luontevampaa, että tämä miesten viikko  

olisi samana ajankohtana miestenpäivän kanssa, 

koska kaikki miehet eivät ole isiä... 

 

 

******** 

 

 

 

 

 

PS:

Otsikon nimiseen tv-ohjelmaan,
- tuolle laulajien "rippi"leirille,
kannattaisi ottaa mukaan
vain yhden ainoan kerran sama esiintyjä.
Annettaisi mahdollisuus
aina jollekin uudelle kasvolle.

 

 

 

 

 

 

Näkemiin koti!

Olemme keränneet muuttokuormamme 
ja muuttaneet pois 

Punaisesta Pikkutalosta

ja meillä on tilapäiskoti, joka on 
niin uusi ettei se oikeastaan 
ole vielä edes valmis vaan 
muutimme sattumalta kesken-
eräiseen taloon. 

 Pikkutalo on nyt rempattu ja korjattu 
kestämään seuraavat vuosikymmenet, 
ja meidän oli aika jatkaa matkaamme. 

Kiitos kaikille jotka olivat 
auttamassa muutossa!!! 

Päärynäpuu keväällä kukassa...

Ja nyt jo näkee että päärynöitä on tulossa... 

Talo luovutettiin lopullisesti uusille asukkaille 
viime lauantaina, kahdeksas kesäkuuta 
kello kaksitoista. 

Jostain luopuminen
on samalla
jonkin uuden alku.  

Nyt pitää jälleen totutella elämään 
keskellä vilkasta kaupunkia, 
ilman puita, pihapiiriä, aamukahvia 
ulkorappusilla, pikkuhiljaa tyhjästä
muodostuvaa puutarhaa ja rakasta terassia... 

Kaupungissa puolestaan voit helposti 
kävellä kauppaan ja muille asioille, ei 
tarvita autoa eikä välttämättä edes 
polkupyörää... 

Asustamme nyt lähellä sitä paikkaa, 
jossa kuvasin yli yhdeksän vuotta sitten 
polkupyöräni kirsikkapuiden katveessa. 
- Pyöräkin on yhä sama. ;D 

Voi, siihen aikaan blogiini tuli 
paljon ihania kommentteja... 

Keskellä kaupunkiakin toisinaan ihana
mustarastas laulaa lurittelee niin, 
että sen laulu ylittää liikenteen äänet.

 Silti tietenkin on ikävä...

Tottakai tämä oli haikea ratkaisu, 
 mutta vaikka Pikkutalo oli rakas, olin siellä 
todella yksinäinen. Missään 
muualla en ole koskaan
ollut niin yksin...  

Siksi kai kesyttelin edes 
varikset kavereikseni. 

- Varmaan ne yllättävät seuraavat 
asukkaat, kerjätessään aamukuudelta
ruokaa portailla, tai tullessaan toisinaan 
kurkkimaan sisään avoimesta ulko-ovesta.

Tosin kyllä ne äkkiä huomaavat, 
etten minä ole enää siinä talossa. 
Eivät ne taida muiden luo tulla.  

Tiedän monia joiden mielestä 
varikset eivät ole tippaakaan kiinnostavia. 
Minusta ovat. Ne ovat hyvin fiksuja 
lintuja, ja niillä on loistava muisti.

- Vaikka nimitimme kotiamme 
"Pikkutaloksi", oli siellä sentään 
yhteensä yli 100 neliötä tilaa ja pihalla 
aittarakennus varastona, joten 
omaisuutta oli paljon, jota piti 
vähentää, että mahtuisimme 
pieneen, 45 neliön kaksioon. 
  
 

Siksi myimme paljon taloon 
hankittuja/teetettyjä huonekaluja
ja tavaroita ja osan vaan yksinkertaisesti annoimme 
pois, toimitimme keräyksiin, 
tai kiikutimme paikallisen 
kirpputorin eteiseen "Ota tästä" 
-laatikkoon, jne.  


  Viimeisin esine josta luovuimme, 
oli Hanin minulle tekemä nukkekoti 
kaikkine tavaroineen ja asukkaineen, 
koska sekään ei mahtunut kaksioomme... 

- Vaihdoin sen kolmeen murukahvipurkkiin. 
Rakastan pikakahvia. Nyt minulla on 
komea rivistö Nescafé Kulta -purnukoita 
kaapissani. Kerrankin vatsalle lempeää 
lempikahviani on varalla, 
eikä aina lopussa. Ja nukkekoti pääsi 
ilahduttamaan erästä 3,5-vuotiasta 
pikkutyttöä. 

Elämä vie eteenpäin.
Se nyt on vaan näin.

 
Annoin puutarhasta (kiinteistönvälittäjän 
luvalla) muutaman häälahjaksi saamamme syyshortensiapensaan äitini kesämökin puutarhaan, 
ja pari vuotta meitä ilahduttaneet 
Hanilta saadut viiniköynnökseni. 

 

 Näenhän minä ne siellä sitten kasvamassa ja kukoistamassa!  

Yksi Hanin ihanista tädeistä halusi hieman 
raparperia jota hänelle lohkaisin 
mukaan isommasta pihan raparperi-
pläntistä. Se onkin sellaista ikivanhaa 
lajiketta, punakuorista ja maukasta.

  

Ihan kaikki muu pihaan istuttamamme 
sai jäädä seuraavien asukkaiden iloksi. Aika paljon ehdimme pihaan kaikkea näinä vuosina istuttaakin... 

Pihan perennat innostuivat 
tänä keväänä hurjaan kasvuun. 
 

Uuden tilapäiskodin parvekkeelle olen jo 
koonnut kesäkukista ja huonekasveistani 
pienen vihreän pläntin. - Tai parikin. 
Niistä ehkä kuvia joskus, nyt 
keskityn vielä tähän erosuruun...  

Uusi asuntomme ei sitten todellakaan ole 
mitenkään pysyvä koti, eli EI
kannata tässä vaiheessa onnitella 
"uudesta kodista", koska tämä 
on vain tilapäinen olopaikka.  

Emme tiedä, kuinka kauan 
tässä kohteessa majailemme. 

Puistolemmikitkin kasvoivat jo
pitkin pihamaata. 

Forget-me-not...

Kun haimme viimeisen kerran 
tavaroidenrippeitä, siivosimme loppu-
siivouksen, Hani pesi terassin 
ja odotimme sitten uutta 
asukasta noutamaan avaimiaan ja 
kohta miehet juttelivat sisätiloissa, niin itku tuli talon nurkan takana, 
kun olin pihalla puhelimen kanssa 
itsekseni ottamassa viimeisiä kuvia 
pihasta, talosta, isosta hopeapajusta...  

Alin kuva on siten ihan vihoviimeinen, 
tästä entisestä kodistamme... 

Näkemiin Pikkutalo. 

Kaikki on mahdollista

Make a Difference Day

Fortunately, we have this day 

so that each self is wiser than yesterday 

and can say that everything is just life. 

Voit muuttaa elämäsi suuntaa 

jos sinulla on siihen voimia, 

eväitä ja tahtoa.

Menneisyyttään ei voi 
enää muuttaa. 
Se juna niin meni jo. 

Tulevaisuuttaan voi sentään 

edes jollain 

lailla yrittää muokata.

Onneksi meillä on tämä päivä 

jolloin itse kukin on viisaampi kuin eilen 

ja voi todeta kaiken olevan 

vain elämää. 

Tänään on 
Tee muutos -päivä. 

Muista 
että kaikki 
on mahdollista. 
Usko vaan. 

 

Arvioi elämääsi

Estimate your life 

Sometimes it seems that did so or not 

However, it goes in the wrong direction. 

Whatever you choose 

is it someone else feels right... 

Joskus tuntuu että teki niin tai näin
 se menee kuitenkin väärinpäin. 

Mitä tahansa päätätkin 

on se jonkun muun mielestä väärin.

Silti pitää luottaa omiin vaistoihinsa. 

Joskus sitäpaitsi ei voi edes valita 

omaa reittiään maailmassa vaan 

on mentävä maailman mukana.  

Jossain vaiheessa voi pysähtyä 

ja ehkä arvioida elämäänsä 

mutta jossittelut ovat siinä 

vaiheessa 

aivan turhia.

 Jos teki jotain joskus väärin, 

voi vain koettaa antaa sen itselleen 

anteeksi ja toivoa että muutkin 

niin tekevät.

Let It Go Day!

Elämä on lyhyt.
Asioita
ei kannata märehtiä kauaa.
Unohda vanha kauna,
tora ja epäsopu.
Ota uusi asenne.
Hymyile sille,
elämälle...
Tänään on aika.
Anna ikävien ajatuksien
vihdoin
mennä unholaan.


-Una Reinman-

Tänään vietetään Anna jo olla -päivää. 

Vähän rikki

Miksi, oi miksi lehtien mainosnäytteet ovat niin tiukasti kiinni 

että lehti menee rikki jos nappaan pois ilmaisnäytteen?

Meilläpäin kuvalehdet kierrätetään ja sitten on epäreilua, 

kun seuraava lukija saa rikkinäisen lehden. 

Sitäpaitsi usein säästän omiin arkistoihini kivoja lehtiä, 

ja jos niihin tulee tällaisia risasivuja niin sekin on surkujuttu. 

Jaa niin, toisaalta, ei kai se haittaa, 

vaikka maailma ei olisikaan ihan täydellinen. 

Kukapa meistä olisi ihan eheä. 

Teetä omia postimerkkejä

Kokeilin Postin palvelua, jossa omasta valokuvasta voi teettää

ikioman postimerkin. Totta kai kukkien ystävänä teetin
ruusupostimerkkejä. :) 

Saanen ylpeänä esittää, 

tässäpä nämä nyt ovat, 

kakkosluokan ruusumerkkini. 

Postin sivulta:  

Tee omannäköisesi postimerkit, joilla kruunaat kortit ja kirjeet 

– tai anna suunnittelemasi postimerkit lahjaksi!

Voit valita haluatko 1. luokan vai 2. luokan postimerkkejä. 

Postimerkit myydään 10 kappaleen arkeissa.

Aloita lataamalla kuva omalta koneeltasi.
Voit myös valita sopivan kuvan palvelun kuvavalikoimasta
tai aiemmin lataamistasi kuvista.

Suosittelen kokeilemaan. =) 

Saat persoonallisen ja henkilökohtaisen säväyksen kirjeisiin, 

kutsuihin, kiitoskortteihin, kausikortteihin jne... 

Kerro satu -päivä

 Kerro tänään satuja. 

Tai vaikka vain yksi ainoa.

Kerro tänään satuja  

kuvaile suloisia keijuja  

anna haarniska ritareille  

luo toivoa hyville lopuille 

anna mielikuvituksen lentää 

jätä sieluun ripaus hyvää 

-Una Reinman-  

Runokuvana löydät saman tekstin täältä. 

 Jo Einstein aikoinaan on tiennyt, miten lapsista kasvaa 

hyviä aikuisia. Lasten on saatava ensin olla rauhassa lapsia.

(Valitettavasti jotkut eivät edes ymmärrä,
mitä tarkoittaa että lapsi saa olla lapsi...)

Aikuisen elämä on turhan hurjaa lapselle. 

Aikuisuuden kukin lapsi oppii 
vielä tuntemaan, aikanaan.

Siksi lapsuudesta on pidettävä kii, 

ja annettava sille aikaa.

Lapsuuden ihana viaton aika 

on suojelun arvoista.

Kilttejä tekoja

 Mikä on Sinun mielestäsi kiltti teko? 

Oven avaaminen toiselle?
Tervehtiminen? 

Lumien puhdistaminen ulko-ovelta,
missä tahansa asioitkin? 

Soitto äidille?
Kirje ystävälle? 

Naapurin auttaminen?
Lehtien ja roskapussin vienti? 

Kyläily isoäidin luona?
Annan kaverillekin suklaata? 
Parkkilapun ojentaminen toiselle kuskille,
jos lapussasi oli poislähtiessäsi vielä aikaa jäljellä?
Keräilykärryn ojentaminen kauppaan tulijalle,
kun itse olet jo menossa pois.
Hymy tuntemattomalle...

No mutta nehän ovat kaikki ihan jokapäiväistä 

ihmisten välistä kanssakäymistä.
Kilttejä tekoja pitää tehdä joka päivä.

Olisiko korvapuustien paistaminen rakkaille kiltti teko?

Kiroileva siili-kuva Milla Paloniemi

Valentinus

.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸. 

Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa antiikin Rooman Lupercalia-juhlasta jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa.

Päivä omistettiin Valentinukselle vuonna v 350. Nykyäänkin se on Valentinin nimipäivä. Valentinuksen päivän romanttiseen rakkauteen liittyvillä tavoilla ja uskomuksilla on pitkä historia etenkin Englannissa ja Ranskassa, jossa vietettiin jo 1300-luvulla ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun kaltaisia lemmenarpajaisia. Viralliseksi juhlapäiväksi Valentinuksen päivä julistettiin Englannissa vuonna 1537. 

1800-luvun alussa Valentinuksen perinne siirtyi Yhdysvaltoihin. Siitä kasvoi nopeasti suuri kansanjuhla kortteineen ja lahjoineen. Yhdysvalloissa on muun muassa tytöillä sellaisia uskomuksia, että ensimmäinen mies, joka kävelee heitä vastaan ystävänpäivänä, on Valentine, eli se heidän oikeansa. Lisäksi uskotaan, että ystävänpäivänä omenan halkaiseminen ja siementen lukumäärän laskeminen todistaa sen, kuinka monta lasta kyseinen tyttö saa. 

Suomalainen ystävänpäivä on  yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä. Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta lähtien. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. 

Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän. 



.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.  

Etelä-Euroopassa uskotaan yleisesti, 
että linnut valitsevat itselleen parin 
juuri Valentinuksen päivänä. 

.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.   

 

 

Hyvää Ystävänpäivää Sinulle!

♥

Lähde: Wikipedia

Kuka pelkää mustaa kissaa

...tai tikkaita, tai avonaisia sateenvarjoja sisätiloissa. Vakuutusyhtiöt murtavat myytin siitä että 

perjantai ja 13. päivä olisi yhtään epäonnisempi päivä kuin mitkään muutkaan päivät. 

Se on vain päivä muiden joukossa. Vain elämää.

Näin kertoo Vahinkovakuutusyhtiö If: 

”Yllätys! Perjantai 13. päivä ei tilastojemme mukaan ole vahinkotiheydeltään yhtään sen kummempi kuin mikään muukaan päivä. Joku vääräleuka on arvioinut, että kun ihmiset pelkäävät perjantai 13. päivän karmaa, he myös käyttäytyvät tavallisuudesta poiketen ja töpeksivät sen takia tavallista enemmän.

Näitä ihmiset pelkäävät epäonnenpäivänä: 

• Lentokoneen putoamista
• Banaaninkuoreen liukastumista kadulla
• Mustia kissoja
• Tikkaiden alta kulkemista
• Numeroa 13 ja sen aiheuttamaa epäonnea. Kuinka moni vältteleekään tänään   ruokakaupan kassajonoa numero 13?

• Sateenvarjon avaamista sisätiloissa, mikä tietää epäonnea kaikille lähellä oleville.

Tätä todella tapahtuu:  (kuten minä tahansa päivänä) 

• Turistit kolaroivat skoottereilla etelän lomakohteissa ilman kypärää.
• Palovaroittimien toimivuutta ei tarkisteta oikeaoppisesti. Ainoastaan se, onko paristoissa virtaa.
• Polkupyöriä varastetaan. Tämä on yleisin yksityishenkilöille tapahtuva rikos Suomessa.
• Vesivahinkoja ja tulipaloja, joiden aiheuttamia vahinkoja olisi voitu vähentää tai välttää vuoto- ja palovaroittimilla.
• Autokolareita, joissa loukkaantuu 5000–6000 suomalaista joka vuosi.
• Erilaisia tapaturmia kotona, jossa lähes kolmasosa kaikista tapaturmista sattuu. Huolto-, korjaus- ja rakennustyöt ovat tilanteita, joissa tapaturman riski on tavallista korkeampi."

 -Voisin tuohon viimeiseen kohtaa lisätä remontoinnin... 

Ainoa asia josta tänään kannattaa olla huolissaan

on ettet vaan liukastu jäisillä teillä ja pihoilla, 

ja siihenkin pulmaan on monia eri ratkaisuja... 

Halipula