Kolmas kesä saarella on tähän mennessä sujunut
jälleen leppoisasti. Mies tekee päivät etätöitään
ja minä puuhailen kaikkea muuta.
Kesään on mahtunut sattumuksia, ihastuksia
ja vähän hurmaannuksiakin.
Mustarastaat saivat viisi poikasta ja hoitivat niitä
puukatokseen rakentamassaan pesässä.
Emme edelleenkään ole liikkuneet juuri ihmisten ilmoilla,
koska koronahan ei toki ole ohi.
Pari kertaa olemme toki kahvitelleet, samoin käyneet "ulkona"
syömässä. Ensimmäisen kerran heinäkuussa kun Esikoinen oli kaverinsa kanssa meillä muutaman päivän
ja he kiitokseksi tarjosivat meille
ruuat italialaistyyppisessä paikallisessa ravintolassa.
Kiitos vielä!
Oli muuten hyvää!
Kiitos myös tästä ihanasta ruususta
joka toivottavasti jatkaa
eloaan pihassamme. <3
Punaisen kulmaoven paikassa kävimme
tässä eräänä päivänä kahvilla.
- Siellä ei ollut mitään gluteenitonta kahvin kanssa...
Täällä saarella se onkin hankalaa, gluteenittomuus...
Lähinnä pihaa on rakenneltu tänä kesänä.
Vuoden takaisia kantoja on poistettu, maata
tasattu, uutta multaa levitelty ja kasvihuone tehty...
Sekä katto terassiin, ettei aurinko niin paahtaisi...
Hani teki myös riippukeinulleni telineen. <3
Punainen riippapelargoni on ostettu
paikallisesta puutarhaliikkeestä.
Viikolla kun Hani tekee etätöitään, syömme jotain mikrossa
lämmiteltävää silloin, kun hän pystyy pitämään ruokatauon.
Tuo minihella on ihana lisä minikeittiöömme...
Olen jopa leiponut muutaman kerran ja hyvin tuo pelittää.
Viikonloppuina yleensä Hani grillailee meille.
Hän on loistava grillaaja!
Luontainen lahjakkuus!
Tässä tulossa turskaa ja perunoita yrttivoissa. <3
Tällaisella punaisella ruusullakin piha kasvoi...
Se kukki ensin kesäkuussa
ja nyt vielä elokuussakin...
En minä usein ole tässä malttanut olla...
Varsinkin kun aluksi keinu oli auringossa...
Hiljattain hoksasimme kantaa keinun telineineen
terassin katon alle, joten keinuun ei sada eikä paista. =D
Tonttimme on täynnä näitä
villejä pähkinäpensaita...
Nyt olisikin hyvä pähkinäsyksy,
jos ennättäisi ennen oravia ja lintuja
keräämään kypsät talteen.
Tämmöinen kasvihuone ilmaantui meille kesäkuussa ja
äkkiä siinä kasvoi hieman syötävää ja silmänruokaa.
Arbuuseja en onnistunut kasvattamaan, koska
jokin metsänotus käy heti syömässä kukat pois
kun ne ovat kukkineet...
Kasvihuonekurkku meinasi valloittaa vähän liikaakin
kasvihuonetta ja havaitsin olevani sille allerginen.
Olen kumille allerginen ja kurkussa on jotain samaa,
joten käsivarret kärsivät hieman aluksi kun kosketin kasvia.
Myöhemmin Hani käsitteli kurkkua ja mie kaiken muun.
Muutama hedelmäpuukin on hankittu ja
istutettu paikoilleen ja hyvin ovat lähteneet
kasvamaan.
Myös uusi nurmikko uusituille pihan alueille
on joten kuten lähtenyt. Kesä on kyllä ollut kamalan
helteinen ja rutikuiva... =(
Ei oikein kehdannut kastella kaivovedellä
nurmikkoa, ettei kaivo tyhjentynyt...
Eihän tästä maasta tai tästä saaresta voi
puhua mainitsematta
unikkopeltoja ja ruiskukkia...
Niitä pitää myös aina kuvata
kun niitä näkee jossakin...
Perhosia oli pihan villeissä, joka paikasta esiin putkahtelevissa
punalatvoissa kokolailla mahdottomasti ihan viime päiviin asti.
Nyt on parina päivänä satanut ja ilma on hiukan
(ah, onneksi)
viileämpi.
Mutta perhosia ei enää näy...
Tänä kesänä amiraaliperhonen oli runsaslukuisin.
Niitä saattoi olla
pihassa yhtä aikaa eri punalatvoissa 40 - 50 perhosta!
Ja lisäksi vielä keisarinviitat, neitoperhot, isonokkosperhoset,
nokkosperhoset, sitruuna- ja kaaliperhoset sekä
muutama suruvaippa.
Yksi niistä tuntui viihtyvän minun sormissani tai käsivarrellani
kun puuhailin pihahommia. Alkukesästä eräs häiveperhonen
oli kolmen päivän ajan kaverinani pihalla... <3
Tässä vielä kesän kolmas värivikainen keisarinviitta.
Tai uups, värimuunnos valesina siis...
Täällä värimuunnokset eivät ole "hyvin harvinaisia"
vaan ihan joka kesäinen ilmiö.
Myös neitoperhon ruskeita yksilöitä
näkyi taas kuten viime kesänäkin.
Kettuemo sai neljä poikasta.
Tässä yksi poikasista joka innostui pihistelemään
meidän ja naapurin kenkiä kuisteilta ja piilottelemaan
niitä sinne tänne.
Meillä se piilotti pihasandaalit uusien hedelmäpuiden
alle pehmeään multaan, joten löysimme ne sieltä, mutta
lähinaapurin sandaalit katosivat niin, ettei niitä ole
löytynyt enää mistään!
Välillä kettu käy raapimassa ulko-ovea
ja nuolemassa oven lasia... =D
Se tosin keksi myös syödä kaikki kuukausimansikan
kypsät marjat, joten mansikoita ei enää tule...
Ensi vuonna on keksittävä puutarhan ympärille aita.
Meillä on myös peuroja riesanamme,
edelleen. Ne ovat ehkä hieman pelänneet
Jukka-poika-peurapelättiämme.
Jo tammi-helmikuussa siemenistä istuttamani
ja tänne mukanamme roudaamamme kukat ovat
kukoistaneet kiitettävästi alun takapakin jälkeen
kun joutuivat hieman viileässä pihavarastossa olemaan
ja vähän loukkaantuivat mutta siitäpä sitten
piristyivät.
Tosin nuo vaulat houkuttelevat liikaa
pistäviä hyönteisiä, joten tämä oli eka ja viimeinen
kerta kun niitä laitoin terassille. =D
Mutta kaiken kaikkiaan, kesä on mennyt uskomattoman
nopeasti!
Kävimme kyllä heinäkuun lopulla myös
Suomessa, koska Hanilla oli
työasioita ja minun piti myös hoitaa erinäisiä
menoja.
En tiedä miksi teksti käyttäytyy hassusti,
väliin tehden isoja ja väliin pieniä kirjamia...
Menetän mielenkiintoni tähän postaukseen jos
lähden korjailemaan sitä vielä, joten laitan sen esiin tällaisena.
Tässä siis hieman välillä henkilökohtaisempaakin postausta.
Rakastan meidän vaatimatonta mökkiä.
Jos täällä ei menisi talvella vesi jäähän, niin
jäisin tänne asumaan.💗
Kun me syksymmällä lähdemme täältä
niin mun sydämeni jää tänne...
💔
