Joulua ihailemassa

 

 

 

 

Tämä joulukuusi on vanha perinne! 

Viron ensimmäinen joulukuusi
seisoi Tallinnassa, vanhan kaupungin
Raatihuoneen torilla jo vuonna 1441,
eli 580 vuotta sitten! 

Samalla paikalla se koristaa pihaa
jouluisin yhä vieläkin, joulumarkkinoiden 

keskipisteenä.  

 

Aivan samalla lailla komeaa joulukuusta 

on voinut katsella jouluna raatihuoneen 

pylväiden välistä jo pian 600 vuoden ajan! 

Tämän joulun kuusi oli sopusuhtainen, 

valtava, tuuhea ja upea kaikkine valoineen 

ja koristeineen, kuten voit alla olevista 

kuvista päätellä: 

 

"Tallinnan raatihuone on Pohjois-Euroopan vanhin ja ainut säilynyt goottilaistyylinen raatihuone. Rakennuksen tarina ulottuu 1200-luvulle ja nykyisen muotonsa se sai vuonna 1404. 

Kaupunkia johdettiin raatihuoneesta noin 700 vuotta. 

Nykyäänkin raatihuone toimii kaupungin historiallisena edustusrakennuksena, jossa järjestetään juhlavastaanottoja ja konsertteja. 

Raatihuone on vierailijoille avoinna kellarista ullakolle heinä-elokuussa. Upeat goottilaiset holvit ja arvokkaat taideteokset heijastelevat entisen hansakaupungin rikkautta ja ideaaleja." 

/Visit Estonia 

Myös lapset on huomioitu joulutorilla. 

Joulutorilla oli myynnissä mm käsitöitä, glögiä,
makkaraa hapankaalilla sekä joulukuusia.

Kaikkea kannattaa olla myynnissä vielä joulun jälkeenkin
koska ortodoksit viettävät omaa juhlaansa tammikuun puolella. 

Joulutori on paikoillaan aina 2.1.2022 saakka. 

Mekin olimme torilla vasta 27.12.2021 palatessamme 

pikavisiitiltä kesäkodilta, josta piti hävittää 

näin talviaikaan herhiläisten pesät räystäiltä.

Lisää vanhan kaupungin kauniita taloja ja
ihastuksen kohteita.

Rakastan näitä vanhoja taloja! 

Kaikkialta maailmasta saapuu matkailijoita ihailemaan Tallinnaa, Pohjois-Euroopan parhaiten säilynyttä keskiaikaista kaupunkia, josta löytyy goottilaisia torneja, kiemurtelevia mukulakivikatuja ja lumoavaa arkkitehtuuria.

Kun vietät päivän aidossa keskiaikaisessa ympäristössä, ymmärrät pian, miksi niin monet matkailijat ovat kuvailleet Tallinnan vanhaakaupunkia mystiseksi, lumoavaksi ja jopa riippuvuutta aiheuttavaksi.  

Toisin kuin monet muut eurooppalaiset pääkaupungit, Tallinna on onnistunut säilyttämään keskiajalta ja hansakaudelta periytyvän rakenteensa. Kaupungista löytyy alkuperäisiä mukulakivikatuja, niiden varrelta keskiaikaisia kirkkoja ja mahtavien kauppiaiden taloja sekä useita keskiajalta peräisin olevia varastorakennuksia. 

Tämän harvinaisen hyvin säilyneen keskiaikaisen kaupunkikokonaisuuden ansiosta Tallinnan vanha kaupunki on vuodesta 1997 lähtien myös osa UNESCOn maailmanperintöluetteloa. 

Tiesitkö että 1900-luvun alkupuolelle saakka Tallinnan virallinen nimi oli Reval. /Visit Estonia

Sinne jäi talven ihmemaa ja joulutori kuusineen
vanhan kaupungin muurien sisäpuolelle.

Myös Vapauden aukiolla oli koristeluja.

***********

Alemmat kuvat ovat kesäkodin pääkaupungista
Kuressaaresta, jossa oli oma ihana talvinen joulumaa
ja markkinatori
rakennettuna puhtaan valkoiseen lumeen. 

Saarenmaalla oli enemmän lunta kuin talvikodilla,
Keravalla!

PS: Enemmän kuvia Instagram-tililläni... 

Pian ollaankin jo heinäkuussa

 

 

 

 Unikkopeltojen ihana punaisuus ilahduttaa teitä pitkin ajellessa niin, että on pakko toisinaan pysähtyä kuvaamaan. Näissä kuvissa on kyseessä viljapellot joiden reunuksilla kasvoi unikkoa, mutta on täällä silmäin ilona ihan oikeita unikkopeltojakin. Joskus unikon seurana kasvaa mm hernettä.

 

Kyläkauppatie on näin kaunis.

Merta tietenkin pitää välillä käydä ihailemassa, mutta talviturkkia ei ole kadotettu vieläkään. Meri on tuon ruovikon takana. Vettä on pitkälti vain 30 cm ja pitää kahlata kauas, että pääsisi uimaan.

Perhoskausikin on jo meneillään...

Muiden puutarhoja on tullut ihailtua, kun omaa ei vielä ole olemassa...

Lilium marthagonin eli varjoliljan tosin kuvasin ojasta. Sepä olikin puutarhakarkulainen. Ihana penkkojen siistijä ei ollut sitä niittänyt. 

Omassa pihassa kasvaa mm villiä karhunvadelmaa... 

Tässä sinisessä pellossa kasvaa Viron kansalliskukkaa, ruiskaunokkia. 

 

Virossa kasvaa 39 erilaista kämmekkää ja Saarenmaallakin niitä on 36 erilaista... Meidän pihassakin kasvaa muutamia. Ainakin neljää erilaista, näin äkkiä tarkasteltuna. Erään kukinta jo meni ja erään kukintaa odotellaan. Kämmekät ovat koko Virossa rauhoitettuja.

Oman pihan kukkia ovat mm nämä punasävyiset orvokit. 

 

Pelargonejahan tietenkin pitää aina kesäisin olla!

Kuressaaren piispanlinnan linnakissaa Kaktustakin olemme toistamiseen käyneet katsomassa, mutta tällä kertaa se oli kiukkuinen ja yritti jopa purra. Selkeästi punkit kiusasivat sitä ja se yritti peruuttaa itsensä jalkani päälle että punkit siirtyisivät minuun...

Tässä muutamia Kuressaaren kaupunginpuiston ihanalle tuoksuvaisia ruusuja. Ihan kuin lapsuudenkodin vaaleanpunainen ruusupensas navetansillan kupeessa, josta joskus nipistin ruusun vesilasiin omaan huoneeseeni tuoksumaan...

 

Taimikaupoissakin olen käynyt kuolaamassa, mutta vielä ei voi ostaa mitään kun ei ole niille paikkaa. Pitää ensin mm polttaa kaadettujen puiden risut pois... Helteellä niitä ei todellakaan polteta keskellä pihaa. Pitänee siis odotella syksyä tai peräti talvea niiden kanssa. Seuraavaksi pitää raivata pois pähkinäpuiden versot, ja aidata ns puutarha-alue, hirvien ja peurojen vuoksi, sitten vasta sinne alueelle voi istuttaa hedelmäpuita tehdä kukkapenkkejä, kasvimaata ja rakentaa kasvihuoneen... 

Huoh. 

Se haave siirtynee ensi kesään,
mutta onpa jotakin mitä odottaa.

Muhun saarellakin käväisimme, bongasimme (ohimennen) Sikke Sumarin B&B-paikka NamiNamasten ja Saarenmaan valssin syntymäpaikan. Valssi on tehty runoon, joka kertoo talkootansseista, ei suinkaan mistään juhannustansseista, vaikka jotkut tuntuvat niin luulevan. 

Juhannus oli ja meni. Sekä virolaisten että suomalaisten. Minun oikea nilkkani tulehtui ihmeellisesti ja Kuressaaren sairaalakin tuli tutuksi. Ensin epäiltiin punkin puremasta tullutta borrelioosia, onhan minussa ollut kiinni jo 7 punkkia! Niitä täällä riittää! Hanissa on ollut kiinni jo 10 punkkia! 

Mutta olen luultavasti sitten kovastikin allerginen kumille, eli en voi  enää varmaan pitää kumisaappaita...! Niiden käyttöaika kohdallani tuli teknisen tiensä päähän. Esikoinen suosittelikin minua hankkimaan kokomuoviset kevytsaappaat. Kortisonivoidetta ja antihistamiinia kehiin... Ja pitää vältellä kumisia esineitä.

Kävimme katsomassa Pyhän Jaakobin kirkkoa, jonka alttarilla oli ihanasti pioninkukkia, saarnastuolissa taivaansininen katto, jossa lentelee valkoinen kyyhkynen ja kynttilät reippaasti puupenkkien päädyissä kiinni... 

Paikallisia makeita mansikoita on tullut maiskuteltua. Tässä niitä gluteenittomien lettujen kera. Niiden paisto grillissä oli muutes melkein liian kuumaa puuhaa helteellä...