Korvapuustipäivä

A Cinnamon Bun 

Korvapuustipäivä 
on täällä taas tänään!  

Onko mikään kodikkaampaa 
kuin se, miten jo ovelle tulvii ihana 
pullantuoksu saapuessasi kotiin! 

Korvapuustihan on tietenkin 
se kanelilla, sokerilla 
ja voilla täytetty leivonnainen. 

Korvapuusteja leivotaan löysähköstä, 
 kardemummalla (mmmmmm...) maustetusta, 

 hiivalla kohotetusta taikinasta, 
joka kaulitaan ohuehkoksi levyksi, 

voidellaan huoneenlämpöisellä voilla, 
jonka päälle sirotellaan kanelia ja sokeria. 
(Ja minä ripottelen niihin vielä vaniljasokeriakin.) 
Jotkut laittavat väliin esim omenasosetta, mutta 
ei se enää ole silloin korvapuusti vaan 
jotain aivan muuta. =) 

Levy rullataan rullaksi, joka leikataan 
kolmiomaisiksi viipaleiksi, jotka nostetaan 
pellille ja painetaan esim veitsellä pullan kapeimman 
osan keskelle. Näin korvapuustin korvamainen 
rakenne tulee esiin paistuessaan.
 Tämän jälkeen korvapuustit kohotetaan pyyhkeen 
alla, vedottomassa paikassa, voidellaan kananmunalla, 

ripotellaan päälle sokeria ja paistetaan uunissa. 

 Ripottelusokeri voi ihan hyvin olla 
myös hienoa sokeria, ei ole mikään pakko 
olla raesokeria! 
Raesokerit vaan tipahtelee lattialle.. ;D

Suomessa korvapuustit usein 

nautitaan lämpimänä, 
kylmän maidon kanssa. 

Ylimmässä kuvassa  

olevat kauniit korvapuustit 

ovat Myllärin.fi-sivulta. 

Ihanan täydelliset ja vähän niin kuin 

- todellakin -
korvan muotoiset puustiset!

Tänään on myöskin Eläinten päivä. 

Tänään alkaa myös Eläinten viikko (4-10/10) 

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY sekä Animalia 

järjestävät vuosittain Eläinten viikon aikana 
erilaisia tapahtumia sekä muun muassa 
jakavat materiaalia kouluille. 

Gordoban eläinpuisto

Iltapäivä oli 

- kuten kuvista näyy -

sangen elämyksellinen. 

Olinkin viimeksi ollut 
eläintarhassa nelivuotiaana. =) 

Paras eläinkokemus oli jaguaari. 

Se tuli lasin taa kun painoin kämmeneni lasiin. 

Se ikäänkuin puski kättäni kuin kissa. 

Emo ja pentu leikkivät.

Naakka väisti isoa karhua viime tingassa...

Tämä nalle vaan nukkui...

Isolle possulle maistui uni...

Pienemmät possut olivat hyvin nälkäisiä. 

Tämä haukka koetti etsiä pakokeinoa...

Seeprojen raitoja rivissä...

Bambien palloja...

Voinks mää nojata suhun? 

Oisko tää emu? 

Ja tää ois strutsi? 

Mangustit olivat tosi säikkyjä.

Kohtalokkaan värinen joutsen. 

Ii-ha-haa! 

Tämän luota kannatti siirtyä kauas 
ennen kuin se sylkäisee. 

Olin lapsena sanonut 
flamingoja nähdessäni äidille: 
-Katso äiti! 
Noilla linnuilla on vaan yksi jalka!"

Mikä siinä olikin mutta minun
lähinnä kävi sääliksi näitä eläimiä...
Yksinäinen norsu vain seisoi apaattisena,
tutkien ikiomaa läjäänsä, susi vaelsi
rauhattomana tarhassaan niin etten saanut siitä
edes kuvaa, mangustit kurkkivat ikkunoistaan
missä ne ihmiset ovat joita ne pakoilivat,
emuilla ja strutseilla oli kaljuja läikkiä
höyhenpuvuissaan, jaguaari kärsi
yksinäisyydestä jne...

Ainoa onnellinen taisi olla
tuo iso musta sika.
Se vaan nukkui.
Oli se välillä syönytkin.

Hämäläisen tien näkymiä

Kun meillä täällä maaseudulla ajelee 

ja räpsii kännykkäkuvia auton ikkunasta,

- tietenkin apukuskin paikalla istuessaan - 

niin mitä näkymiä sieltä jää muistoksi?

Tietenkin ihania sänkipeltoja, 

joista tulee lapsuus mieleen... 

Late-lampaita Järvelän suuntaan ajellessa...  

Samoin sukunsa mustia lampaita... 

Nautaeläimiä myöskin... 

Sekä muutamia hevosia lähellä
orimattilaa... 

Hivenen ruskaa, mutta ei paljoa, 

koska täälläpäin ei sellaista tänä 

vuonna ole. Ainakaan kunnollista. 

Sitähän sanotaan että kunnon 

ruskaa on vasta pakkasella...

Meillä puut vain kellastuvat,
tai ruskettuvat ja heitävät lehtensä pois. 
Ehkä täällä on ollut liian sateista
ja kosteaa, koska ruskapuut kuulemma
syntyvät parhaiten kuivalle seudulle. 

Tällaisia kauniita metsämaisemia...

Tätä tietä olen kuvannut
muutes viime kevättalvellakin.  

Komeita kallioleikkauksia... 

Lahden Nastolassa on tämän seudun 

kauneimmat vaahterat.

Eivätkä nekään ole tämän kummemmat. 

Silti ihanat. Poikanikin muisti heti missä on 

yleensä kauneimmat ruskapuut, vaikka siitä 

on vuosia kun asuimme Nastolassa... 

Lahden Nastolan Villähteellä tienpenkalla 

oli myös tämä hauska Hollywood-kyltti. 

Huomasin sen ensimmäisen kerran Bottaksen 

häiden aikoihin mutta ehkä kyltillä ei ollutkaan 

mitään tekemistä sen spektaakkelin kanssa. =) 

Me vaan emme olleet ajelleet siellä 

pitkiin aikoihin... 

Kuvia reissuilta



Anonyymit papukaijat, Barcelona 2015.

Kun ulkona on kurja ilma ja olo on flunssainen, iskee kaukokaipuu. Kurkistelin vanhoja reissukuviani ja päättelin mieluiten kuvaavani kukkia ja eläimiä sekä patsaita, taloja ja maisemia.  Yleensä välttelen kuvaamasta ihmisiä, koska en itsekään haluaisi päätyä tietämättäni jonkun kuvaamana nettiin...

Saarenmaan villit unikot.

Kissa Saarenmaalta.

Sinisarja Madeiralta 2014.

Pasuunakukka hotellin pihalla, kevät 2014 Madeira.

Kamelian kukka, Monten puutarha, Madeira 2014.

Orkidea, Monten puutarha, Madeira 2014.

Monten puutarhan eräs patsas Madeiralla 2014.

Kuvat ovat loistavia muistoja... 

Katukuvassa Funchal, Madeira, 2014.

 Näkyy näissäkin ihmisistä vähän,
mutta toivottavasti kuvat eivät ole kovin tunnistettavia. 

Barcelona, kevät 2015.

Parc de la Ciutadella, Barcelona, kevät 2015.

Tibidabo, Barcelona, kevät 2015.

Punasarja eli kliivia, Barcelona, kevät 2015.

Kattohaikaroita, Turba, Viro.

Ihana talo, Mallorca, syksy 2010.

Välimeren rantaa, Mallorca, syksy 2010.

Haapsalun piispanlinna, Viro, 2013.

Villi hortensia levadan varrella, Madeira 2014.

Riikinkukko, Monten puutarha, Madeira, 2014.

Jokin haukka Madeiralla 2014.

Fatiman Neitsyt Maria, Madeira, 2014.

Mallorca, syksy 2010, hotellin ravintola. 

Mitä Sinä kuvaat mieluiten?