Hallatar haaveilija

  Suuren vaahteran alla polulla  oli taianomainen paikka  Paksukaarnainen puunrunko  liian suuri halattavaksi  turvasi koulureitin alun  ja iltapäivällä nopeasti  kotiin juostun lopun  Vaahteran alla olin turvassa  Lehtien havinassa  Rungon takana piilossa  Kaipaan toisinaan  sen puun alle  monien muiden  puiden oksia  alhaaltapäin katseltuani  Turvapaikkoja etsittyäni  - Una Reinman  #runoilijaunareinman  Onkohan se puu vielä olemassa...  Pitänee ajella ohi, käydä katsomassa niin...  Vieraat ihmiset omistavat lapsuudenkodin... 💔 #koulukiusattu #puunhalausviikko #halaapuuta #puutovatystäviä #vaahtera #rakaspuu #ilovetrees #lapsuusmuistoja #juuret #juurethämeessä #peltojenkeskellä #lapsuudenkoti 

Puut ovat elintärkeitä maapallon hyvinvoinnille. Montako puuta sinä olet istuttanut? Itse olen päässyt reiluun 20:een, mutta se on aika vähän kyllä... Siinä on mukana kaikkiin asumiini paikkoihin istuttamani puut... Kahteen asuinpaikkaan istutin kyllä kymmeniä koripajujakin aidanteiksi,  mutta ne on varmaan seuraavien asukkaiden toimesta poistettu. Joihinkin pihoihin jäi Linnunlaulupuu, joihinkin hedelmäpuita ja jonnekin jopa havupuu...  Linnunlaulupuu = Terijoensalava  Lapseni nimittivät erääseen   Tuusulalaiseen pihaan istuttamaamme puuta niin. Siitä asti olen mielessäni nimittänyt Terijoensalavia aina Linnunlaulupuiksi.    

Ajelimme eväät ja kamerat  mukanamme sinne tänne  viikonloppuna.  Luonto on heräämässä kevääseen ainakin etelässä.  Jopa marjapensaat (tämä taisi olla villi sellainen) ovat näin vihreitä.  Minulle oli kerrottu että kielotkin ovat jo kukassa eräällä seudulla, mutta eivät ne vielä kyllä olleet...  Lehdet kyllä jo ovat putkahtaneet esiin. Kukkia saamme odotella vielä kotvan.  Rakastan sammaleisia puita, sammaleista nurmikkoa ja sammaleisia kiviä...  Puut ovat jo hennoilla hiirenkorvilla...  Vaahterat jo kukkivat...  Joidenkin mielestä tämä näky on karu?  Minä rakastan tällaista  maisemaa...  Ihan vähän piti taas häntä kuunnella ja silittää ja kiittää olemassaolostaan ennen lähtöä...  Tämäkin näkymä oli taianomainen ja lumoava... Enkel...

Acer platanoides Oletko koskaan pysähtynyt  katselemaan vaahterankukkia?     ♥   Kuin kellanvihreitä pieniä taideteoksia. Nyt vaahteranlehdetkin aukeavat... Kohta tuulessa kahisevat... Todelliset vaahterametsiköt on Suomesta hävitetty pellonraivauksissa ja jäljellä on vain yksittäisiä puita ja puuryhmiä. Tästä huolimatta vaahtera on eräs tavallisimmista Suomen etelärannikon jaloista lehtipuista, ja se kestää monia muita jalopuita paremmin kuusimetsän varjostusta, varsinkin nuorena. Pohjoisempana se kasvaa paikallisena reliktipuuna aina luontaisille pohjoisrajoilleen saakka. Luonnossa tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat kuivat kallionaluslehdot ja puronvarsilehdot. Rehevöityneissä kaupunkimetsiköissä vaahtera on yleistynyt entisestään. Tämä rehevöityminen on seurausta muun muassa ihmisten lemmikkikoirien ulosteista, jotka pitkällä aikavälillä rikastuttavat maaperää. Tästä syystä monet alun perin kangasme...

Tarvitaan tuulta tai eläimiä viemään puiden  siemenet sopivalle paikalle jossa ne saavat  kasvaa ja kehittyä, jos maaperä ja ravinteet  sekä vesi ovat sopivassa suhteessa.  Vuosikymmenien kuluessa niistä kasvaa  lehti- tai havupuita  meidän kaikkien iloksi ja hyödyksi.  Ylimmässä kuvassa on vaahteran kukkia.   Alemmissa jo lehtiäkin...  Sellaisia pehmoisia ja nahkeita.  Tämä vaahtera on jo hurjan vanha,  mutta hyvin kaunis. Keväisin saamme hurmaantua yhä uudelleen  ja uudelleen kasvun ihmeestä.  Miten lehdettömiin puihin puhkeaa elämä.  Tässä omenapuun kukkaan puhkeamista.  Ja jos hyvin käy, on tarpeeksi pölyttäjiä,  on valoa, lämmintä ja kosteaa  ja sataakin silloin tällöin,  niin syksyllä saatamme saada omenia!  Pihalla on jo monen monituista  pensasta ja p...