Koulukiusatun turvapaikka

 

Suuren vaahteran alla polulla 

oli taianomainen paikka 

Paksukaarnainen puunrunko 

liian suuri halattavaksi 

turvasi koulureitin alun 

ja iltapäivällä nopeasti 

kotiin juostun lopun 

Vaahteran alla olin turvassa 

Lehtien havinassa 

Rungon takana piilossa 

Kaipaan toisinaan 

sen puun alle 

monien muiden 

puiden oksia 

alhaaltapäin katseltuani 

Turvapaikkoja etsittyäni 

- Una Reinman 

#runoilijaunareinman 

Onkohan se puu vielä olemassa... 

Pitänee ajella ohi, käydä katsomassa niin... 

Vieraat ihmiset omistavat lapsuudenkodin... 💔

#koulukiusattu #puunhalausviikko #halaapuuta

#puutovatystäviä #vaahtera

#rakaspuu #ilovetrees

#lapsuusmuistoja #juuret #juurethämeessä

#peltojenkeskellä #lapsuudenkoti 

Rakkaat puut

Puut ovat elintärkeitä maapallon hyvinvoinnille.

Montako puuta sinä olet istuttanut?

Itse olen päässyt reiluun 20:een, mutta se on aika vähän kyllä...

Siinä on mukana kaikkiin asumiini paikkoihin istuttamani puut...

Kahteen asuinpaikkaan istutin kyllä kymmeniä koripajujakin aidanteiksi,  mutta ne on varmaan seuraavien asukkaiden toimesta poistettu.

Joihinkin pihoihin jäi Linnunlaulupuu, joihinkin hedelmäpuita ja jonnekin jopa havupuu... 

Linnunlaulupuu = Terijoensalava 

Lapseni nimittivät erääseen   Tuusulalaiseen pihaan istuttamaamme puuta niin. Siitä asti olen mielessäni nimittänyt Terijoensalavia aina Linnunlaulupuiksi.

 

 

Automatkalla jossain Etelä-Suomessa...

Ajelimme eväät ja kamerat  mukanamme sinne tänne 

viikonloppuna. 

Luonto on heräämässä kevääseen ainakin etelässä. 

Jopa marjapensaat (tämä taisi olla villi sellainen) ovat näin vihreitä. 

Minulle oli kerrottu että kielotkin ovat jo kukassa eräällä seudulla, mutta eivät ne vielä kyllä olleet... 

Lehdet kyllä jo ovat putkahtaneet esiin. Kukkia saamme odotella vielä kotvan. 

Rakastan sammaleisia puita, sammaleista nurmikkoa ja sammaleisia kiviä... 

Puut ovat jo hennoilla hiirenkorvilla... 

Vaahterat jo kukkivat... 

Joidenkin mielestä tämä näky on karu? 

Minä rakastan tällaista  maisemaa... 

Ihan vähän piti taas häntä kuunnella ja silittää ja kiittää olemassaolostaan ennen lähtöä... 

Tämäkin näkymä oli taianomainen ja lumoava...

Enkelipalloja ilmaantui esiin... 

Eikä ihmekään tuossa taikapaikassa...

Valkovuokkojen aikaan on tietenkin otettava kaikki niistä irti. 

-Sillai kuvaannollisesti. 

Kyllä ne maahan jäivät mutta kuvata niitä piti... =D

Valkovuokot ovat herkän kauniita keväisessä maisemassa. 

Muiden mielestä karut, minun mielestäni kauniit puut teiden varsilla piti myös ikuistaa...

Kurvasimme Mustion linnan pihaan mutta siellä tuuli niin kylmästi että vierailu jäi tällä kertaa lyhyeksi. Me olemme jo laittaneet toppatakit varastoon ja kesätakeilla ei tarennut... 

Onneksi minulla on kuvia edelliseltä reissulta sieltä, mm täällä blogissa... 

On niin pikkuruinen asunto että sekin tekee lisätilaa kun vie kausivaatteet varastoon... 

Ylemmässä ja tässä kuvassa kukkii siis ruttojuuri Mustion pihassa. 

Ruttojuuri tekee komeat lehdet jotka ovat joskus korkeampia kuin mie... 

Se kukkii näin aikaisin keväällä aika huomaamattomin kukin. 

Minusta nekin ovat kauniita.

Eväitä söimme autossa tämän vesistön rannalla...

Vedessä oli ainakin puoli kiloa auringonkiloa... 

Nämä ovat tuulilasin läpi klikattuja otoksia ohi vilahtavista puista... 

Eräs komea tammi...

Tämä aika kookas peura kaverinsa kanssa pysäytti automme hetkeksi... 

Tällaisia kurkia seisoskeli eräällä pellolla... 

Vaahtera

Acer platanoides

Oletko koskaan pysähtynyt 

katselemaan vaahterankukkia?  

  ♥  

Kuin kellanvihreitä pieniä taideteoksia.

Nyt vaahteranlehdetkin aukeavat...

Kohta tuulessa kahisevat...

Todelliset vaahterametsiköt on Suomesta hävitetty pellonraivauksissa ja jäljellä on vain yksittäisiä puita ja puuryhmiä. Tästä huolimatta vaahtera on eräs tavallisimmista Suomen etelärannikon jaloista lehtipuista, ja se kestää monia muita jalopuita paremmin kuusimetsän varjostusta, varsinkin nuorena. Pohjoisempana se kasvaa paikallisena reliktipuuna aina luontaisille pohjoisrajoilleen saakka. Luonnossa tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat kuivat kallionaluslehdot ja puronvarsilehdot. Rehevöityneissä kaupunkimetsiköissä vaahtera on yleistynyt entisestään. Tämä rehevöityminen on seurausta muun muassa ihmisten lemmikkikoirien ulosteista, jotka pitkällä aikavälillä rikastuttavat maaperää. Tästä syystä monet alun perin kangasmetsät ovat muuttumassa reheviksi lehdoiksi kaupungeissa. Vaahtera leviää Etelä-Suomessa helposti luontoon puutarhoista ja katupuiden siemenistä. (Wikipedia)

Vaahtera ei ole vaativa kasvualustan suhteen, mutta se ei viihdy niukkaravinteisessa eikä märässä maassa. Menestyäkseen hyvin metsävaahtera vaatii ravinteikkaan ja mielellään kalkkipitoisen maan. Luontaisesti metsävaahtera kasvaa tuoreissa tai kuivahkoissa lehdoissa sekä tuoreissa ja runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lisäksi kiviset, jopa louhikkoiset kallionalukset ja puronvarsirinteet. Se pitää alueista, joilla on joki tai vesistö leudontamassa ilmaa. Se viihtyykin erityisesti meren läheisyydessä. Kylmillä savimailla metsävaahtera ei viihdy. (Wikipedia)

Olen aina rakastanut vaahteranlehtiä. 

Toisinsanoen, koko puuta!

  ♥  

  ♥  

♥

Miten pienestä kaikki alkaa

Tarvitaan tuulta tai eläimiä viemään puiden 

siemenet sopivalle paikalle jossa ne saavat 

kasvaa ja kehittyä, jos maaperä ja ravinteet 

sekä vesi ovat sopivassa suhteessa. 

Vuosikymmenien kuluessa niistä kasvaa 

lehti- tai havupuita 

meidän kaikkien iloksi ja hyödyksi. 

Ylimmässä kuvassa on vaahteran kukkia. 

 Alemmissa jo lehtiäkin... 

Sellaisia pehmoisia ja nahkeita. 

Tämä vaahtera on jo hurjan vanha, 

mutta hyvin kaunis.

Keväisin saamme hurmaantua yhä uudelleen 

ja uudelleen kasvun ihmeestä. 

Miten lehdettömiin puihin puhkeaa elämä. 

Tässä omenapuun kukkaan puhkeamista. 

Ja jos hyvin käy, on tarpeeksi pölyttäjiä, 

on valoa, lämmintä ja kosteaa 

ja sataakin silloin tällöin, 

niin syksyllä saatamme saada omenia! 

Pihalla on jo monen monituista 

pensasta ja puuta joita saamme ihailla.

Päärynäpuumme innostui kukkimaan 

ensimmäistä kertaa ikinä. 

Se on istutettu pihaamme jo 

kesällä 2011...

 Saapa nähdä tuleeko 

puuhun yhtään päärynää...