Hae tästä blogista

31.3.2014

Peippo! Leskenlehtiä! Sinivuokkoja! Töyhtöhyyppiä!


.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.


Ensimmäiset sinivuokot kävimme bongaamassa 
Lahden Lanupuistosta. 


 En kyllä muista ikinä nähneeni näitä sinisiä ihanuuksia
jo maaliskuussa. On tämä hassu kevät. =)

Huomiseksi on kyllä sääennusteissa luvattu taas lunta... 






Lanun patsaat ovat piiloutuneet pitkin puiston mäkistä maastoa... 





Niin tuoksuu vihreä sammal
vasta sulanut
Sinisiä ihanuuksia silmät etsii
Mielenkompassi antaa suunnan
sielunkartta näyttää paikan
Kuulet korkealta kiurun kertovan
ajan aivan oikean
ja se on juuri nyt

-Una Reinman- 




30.3.2014

Meillä meni koko loppuviikko




.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.


 Murujen kanssa oli mukavaa viikonloppuna! 
Tässä heidän tuliaisina tuomansa ihana neilikkakimppu.



 Oli hauskaa avata grillikausi lettukesteillä 
käydä yhdessä kaupassa, kokkailla heidän kanssaan, 
maistella ihanaa omenapiirakkaa
ja jutella ja ja ja...

Aina aika loppuu kesken ja 
vasta lähtönsä jälkeisenä yönä mieleeni 
tulee asioita joista unohdin puhua, 
kysymyksiä jotka unohdin kysyä...



Ralliautoja ja näköjään muitakin moottoriajoneuvoja harrastuksekseen kuvaava Hani 
joskus ihmettelee, "kuinka monta kuvaa samasta kukasta täytyy ottaa." 




Vastaus voisi olla:
-Loputtomasti!


Koskaan en saa kukista kyllikseni. =) 





28.3.2014

Kevään valo






Pyykit kuivuvat jo loistavasti ulkona tuulessa ja auringossa. 
Ja miten ihana tuoksu pyykeistä tuleekaan 
kun ne illalla tuo sisätiloihin. 
Ah! 
Sitä tuoksua on ihan pakko nuuhkia 
ja nuuskutella 
oikein todenteolla sisuksiinsa. 
Kevät!










Kirkkaus iskee täydellä teholla, 
näyttää kaikki pölyiset paikat, 
pesua kaipaavat ikkunat 
ja minulle iskee migreeni. 

Soon tää suunnaton valo? 



Vaikka päivä olisi aurinkoinen
niin silti iltaisin yhä palelee. 
Miun Mamani oli neulonut minulle 
reissumme aikana tällaiset ihanat pitkät villasukat,
jotka ovat puolireisi-pituiset!

Jotenkin hänellä oli ollut tunne, 
että mie palelen...

Mie nukuinkin nämä sukat
jaloissani ne Mamaltani saatuani. 


♥ Äidit tietävät...♥ 








27.3.2014

Terassikausi avattu


.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.



Kun omassa pihassakin on kaivettu eilen kesäkalusteet esille,
nämä Funchalilaisessa katukahvilassa napsitut kuvat nyt
 päättävät reissukuvien kavalkadin.

Monien helpotukseksi. =)



Alunperin ajattelin,
että näistä kuvista voisin sitten 
kotona tervehdyttyäni katsella 
ihan rauhassa, millaista
siellä saarella oikeastaan oli.



Näin tässä nyt on käynytkin. 
Voimien hiljakseen palatessa
lievien jälkitautien välillä tökkiessä,
(ehkä tästä lähtien otan influenssarokotuksen) 
olen kuva kerrallaan 
hakenut jälkikäteen tietoa siitä 
millainen saari se oli 
ja mitä oikein olin kuumeisena kuvannut.



Koko reissu tuntuu siltä
kuin olisin vain nähnyt siitä unta.
Kuvat todistavat 
olleeni hetken siellä... 




Kiitos sinulle,
joka kuljit pätkän matkaa kanssani
ja onnellista kevääntaikaa 
sunnuntaina siirrytäänkin jo kesäaikaan. 







Madeira vaikenee
ja Una palaa arki-Suomeen. 

•.¸¸.•♥•.¸¸.•



PS: 

Reissusta vielä sen verran 
että postikortteja saarelta on tullut vihdoin Suomeen, 
miltein kaksi kuukautta siitä päivästä, 
jolloin jätimme kortit hotellin respaan...

Portugalilaiset postitoimistot eivät taida olla kovin ripeitä... =) 





26.3.2014

Palanen kaukaisen saaren kukkatulvaa

¸¸.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.¸¸


Minäkään en sentään tunne kaikkia kukkia, 
joten annoin niiden kukkia 
ja otin vaan ihastellen niistä kuvia.



Tälle löytyikin nimi: 
Kilkkaruoho eli rauniokilkka, Cymbalaria muralis










 Tätä käsittääkseni minulla on 
paikallisen kukkakaupan juurakkona 
kukkaruukussa jo kasvamassa. 

PS: Mie en taittanut tuota! 




 Tällaista keltaista matalahkoa kevätesikkomaista kukkaa 
kasvoi paljon pitkin poikin villinä. 


 Tässä oli apilamainen kukka. 


Nämä ovat ehkä jokin malva-laji?
Tätäkin kasvoi villinä miltein kaikkialla. 
Nappasin niistä siemeniä mukaani
ja nekin ovat jo multapurnukassa.



Jännityksellä odotan,
lähtevätkö taimina, juurakkoina ja siemeninä
tuomani kasvit kasvamaan.




PS:

Kirjoitimme toisena reissupäivänämme ison nipun postikortteja koti-Suomeen,
kiinnitimme niihin tarvittavat tarrapostimerkit ja kysyimme hotellin aulasta
missä olisi lähin postilaatikko. Päivystävä mieshenkilö sanoi käsi ojossa
 jotta ne lähtevät ihan vaikka niin, että annamme ne hänelle....

Kukaan ei ole saanut postikorttejaan 
ainakaan vielä tähän päivään mennessä... 



Nyt se kuuluu!


 

https://www.facebook.com/121762977864133/photos/a.201432663230497.55455.121762977864133/814170358623388/?type=1&theater
 

25.3.2014

Kuka tuntee tämän puun?


 .•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.



Ken tietää minkä niminen tämä ihastuttava puu on?



Puut kasvavat mainiolla näköalapaikalla 
josta voi ihailla merta, satamaa ja saarta. 


Niitä oli muutama kasvamassa vuorenrinteentienmutkassa, 
lähellä paikallista terveysasemaa ja apteekkia 
joissa jouduimme käymään reissullamme.





Riippui ihan vuorokaudenajasta, 
millaisena puut minulle näyttäytyivät.
Esim ylimmässä kuvassa on aamu ja 
tässä kuvassa on iltapäivä 
ja tuossa alempana on jo ilta.



Ihastuin puiden hivenen kiemuraisiin oksiin ja kasvutapaan. 





 Puut olivat täynnänsä siemenkotaterttuja, 
jotka kauempaa näyttivät punertavilta 
lähempi tarkastelu osoitti ne kuitenkin 
oranssinkeltaisiksi. 

 

Puiden alle oli tipahdellut siemeniä, 
ja yksi sellainen on jo itänyt 
miun multapurnukoissani,
joten sanokaan nyt joku, please,
mikä puu tämä on!

Muuten sitä pitää kutsua vaan
Madeirapuuksi,
niin kuin kutsuttiin yhtä tuliaissiemenistä
itänyttä ja kasvanutta monta vuotta
Mallorcapuuksi.
Ennen kuin hokasimme sen
olevan Johanneksenleipäpuu. 

.•☆´¨`☆•.


Edit 20.8.2015: Kukaan ei siis todellakaan tunne tätä puuta? 




Se oli jo poissa kun kävelin siitä ohi...




 ¸.•♥♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥♥•.¸






 ¸.•.¸¸.•.¸¸.•.¸

24.3.2014

Ollaan pilvessä!



¸¸.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.¸¸


Ajelimme katsomaan saaren kolmanneksi korkeinta kohtaa Pico do Arieiroa
ja sinne mennessä ajelimme ihan pilvessä kirjaimellisesti
koska usva peitti serpentiinitien tuon tuostakin.


Näkymät olivat mielettömät!
Seisoa nyt pilvien reunalla ja katsella
miten ne päällystävät vuoret kuin pumpuli...
Ihan uskomatonta!



Pumpulinäkymiä ilman mitään kaiteita...


Ihan kuin tie johtaisi taivaaseen...
¸¸.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.¸¸


Alaspäin ajellessamme olemme pilven sisällä jälleen,
ja ajelemme hissukseen... 



Massiivisten maasto- ja metsäpalojen tuhoa








 Hiiltyneitä puita... 



Madeiralla on usein riehunut massiivisia maastopaloja
joiden jäljet ovat yhä nähtävissä.

Näin liki tuli on tullut...


Ihmeellisesti valkokalla (huonevehka) kukki villinä noissa entisissä hiiltyneissä
maastopalopaikoissa. Sehän onkin perinteisesti surukukka. 

-Joskus tosin sitä näkee morsiuskimpuissakin...



Uusia puita ja pensaita on istutettu suojusverkkoineen laajoille alueille.


Lähikurkistus vihreän suojaverkon sisään.
Ei pääse jänikset, yms puputtajat syömään heti
nuoria taimia vaan ne saavat kehittyä vahvoiksi
omassa rauhassa ja tahdissaan.


Myös mutavyöryt ovat olleet
saaren vitsauksena.




Mutta vaikka maasto oli rutikuivaa
ja palon leviämisen vaara suuri,
näimme ja haistoimme
(savun haju satutti kipeätä kurkunpäätä)
silti useita isoja, paikallisten sytyttämiä roihunuotioita maastossa,
ja usein roihun vieressä ei ollut ketään tulta vartioimassa.