Koivu on jotenkin niin isänmaallinen puu.
Seisoo suorassa tuulessa ja tuiskussa...
Kurkiakin bongasimme matkan varrelta,
läheltä Kantelejärveä.
Fasaanikukko oli hyvässä lihassa...
Nämä ovat Kantelejärven kaisloja.
Yhtää joutsenta ei siellä tällä kertaa ollut.
Joskus niitä on sillä pienellä jävellä
kymmenittäin. Ehkä olivat jo olleet
ja kotipaikoilleen lentäneet?
Kaisloja kovassa tuulessa.
Kohta alkaa sataa lunta.
Tuuli oli niin hyytävä että kävelen jo poispäin järveltä
sormet ihan jäässä...
Kuvaan huvikseni Kantelejärven veneitä.
Tässä punainen sellainen...
Ja puinen sellainen.
Aika romanttinen!
Lumisade on jo ihan tuolla taustalla tulossa...
Lumisade lähenee...
Tuuli yltyy...
Tuuli ja sade ovat vieneet
värin tästä tönöstä.
Tuollaisia lumihelmirykelmiä satoi taivaalta,
kuin Esikoisen takin hihalla näkyy.
Sähkölangalla istuskeli Tuulihaukka.
Taisi tykästyä tuuleen?
Uhkea kuusi
vei hetkeksi
huomioni.
Lähikoskella kuohui vesi ryskyen yli äyräiden.
Terijoensalava ihan upoksissa kevättulvassa.
Noukin paikalta hauskan kaarnanpalan.
Laitan sen meidän puutarhaamme somisteeksi.
Esikoinen valmistuu ihan pian eräoppaaksi
ja hän oli meidän seuranamme
etsimässä kivoja luontokohteita.
Niinpä poikkesimme katsomaan Askolan
hiidenkirnuja. Niitä on n 20 eri kokoista aikalailla
jyrkässä kallion rinteessä jonne ei ole asiaa
jos on liikuntarajoitteinen.
Jokaisella hiidenkirnulla on nimi.
Tässä yksi Kolmosista. Taitaa olla juuri Kattila.
Jotkut kirnut olivat hurjankin suuria,
ja tosi syviä, ja nyt vielä ihan täynnä
jäätynyttä vettä.
Kallioita vasten lepäävien sammalten
alta valui koristeellisesti vettä ja jäätä.
Sammal on suloista.
Jos jaksoi kaikki jyrkät portaat, pääsi alas Porvoonjoen
varrelle jossa voi vaeltaa kanootilla, paistella makkaraa,
keitellä pannukahvit ja kiivetä hiidenkirnuille.
Kuva ei kerro jyrkkyyskulmaa.
Metsä odottaa lehtiä puihinsa.
Kallion vänkkyrämännyt ojentelivat oksiaan
kohti etelää.
Hyvässä seurassa annos luontoa
on vieläkin nautittavampi.
Kymmenet jäkälän eri versiot ovat mielenkiintoisia.
Mäntsälän Shellin kohdilla oli pellolla 34 laulujoutsenta ja
muitakin lintusia ansaitulla levolla. Voi minkä matkan ne aina
tekevätkään kun saapuvat tänne palelemaan...
Tuolla Shellillä on aina pakko päästä käymään kahvilla,
kun siellä on niin hyvä kahvi ja munkit.
Erään talon portille oli joku ihana taiteellinen sielu
kerännyt tällaisen keväisen pääsiäisnäyttelyn.
Minä haluaisin kovasti tutustua tuon kaiken
esille laittaneeseen taiteelliseen ihmiseen!
Ihana näkymä!
Hän on luottavaisesti laittanut esille
varsin upeita ja arvokkaitakin teoksia.
Niinpä minäkin luottavaisesti kuvasin tätä satumaailmaa
ihan ilman lupaa ja esittelen herttaisia teoksia
teille lukijoillenikin.
Älä tyydy valtavirran totuuksiin ja tapoihin vaan
käytä mielikuvitustasi.
Ihana! Tuollaisen sammalpedin
vanhasta metallisängystä olisin muutama
vuosi sitten tehnyt meidänkin pihaan
mutta Hani toppuutteli. =)
Tässä sellainen nyt oli
ja ilokseni sain sitä ihailla.
Kiitos.
Tämä piha oli ihana.
Töyhtöhyyppiä on täällä päin parvina
mutta parvesta on minun kamerallani paha
ottaa kuvia joten tässä yksi vain.
Samoin täällä on peippoja näkynyt parvina joissa
mukana mm viherpeippoja.
Siitäkin parvesta oli vaikeaa napata kuvia.
Kuvissani näkyy vain punaisia peipon masuja. =)
Kotimatkan varrella tuoksui savu.
Joku oli laittanut pihasaunan lämpiämään.