Kirsikankukissa lunta

Tänään satoi lunta ja räntää Keravalla. 

Menin katsomaan kameran läpi miten kirsikankukat suhtautuvat lumipeittoonsa... 

No, nehän lumettuivat... Kylmä lumi tuskin tekee niille hyvää, mutta hetken kaikki oli kaunista...  

Niin meinasivat lumettua kamera ja puhelinkin joilla kuvasin vanhoja kirsikkapuita, joita kiipeilijät ovat ilkeästi jossain puiden elämänvaiheessa runnelleet... 

Täällä eteläisessä Suomessa on nähty niin vähän lunta että en voinut olla ihailematta tätä nyt toukokuussa satanutta...

Sirkushevosetkin olivat näin lumisia...

Kirjosiepot ovat täällä! 

Kirjosieppokoiras näytti hieman myrtyneeltä...  Tyttösiepot ovat vielä jossain matkalla tänne... Eikä kesämökkiäkään täältä ruuhka-Suomesta hevillä löydy...

- Mekin etsimme, vink, vink! 

Olisiko kellään vuokrata heinäkuussa vaatimatonta ja edullista mökkiä? 

Mustarastasuros yritti tosin häätää sen pois kirsikkapuiden alta ja oksilta sekä toisen mustiksenkin se ajoi pois ja sitten lauloi minulle... 

Kirsikankukat valloittavat

 Rakastan kirsikoita ja kirsikkapuita!

 Hanami tarkoittaa Japanissa  kirsikkapuunkukkien katselua.

Suomessa tätä kirsikankukka-aikaa 

ei tarvitse kutsua sillä nimellä 

kuin jossain muussa maassa. 

Ei se Suomessa ole mikään hanami.

Meillä tämä on kevään ihme. 

Katso! 

Kirsikkapuut kukkivat! 

Varsinkin koristekirsikat!  

Ihaile siis ja innostu! 

 

Olen niin odottanut tätä aikaa kuvatakseni ja ihaillakseni näitä ihania kukkapuita ja nyt ihailenkin Keravan kirsikkapuita täydestä sydämestäni. 💖

Nämä Sirkushevosten lähellä sijaitsevat kirsikkapuut ovat tuttuja jo reilun 10 vuoden takaa ajalta, kun asuimme täällä edellisen kerran.

 

 

Valitettavasti Keravan Sirkushevosten lähellä olevat kirsikkapuut 

ovat pahoin vahingoittuneita koska niissä on kiipeilty. =( 

 

Kenen ihmeen mieleen tulee kiipeillä 

hentoisessa kirsikkapuussa? 

Ihanien puiden oksia on murjoontunut 

ja puunhaaroja on haljennut... =(  

Tässäkin kaupungissa on ihan erikseen kiipeilytelineitä leikkipaikoilla, 

joissa jälkikasvu voisi kiipeillä. 

 

Tai he voisivat mennä metsään ja kiipeillä 

vankassa kunnon metsäpuussa. 

 

Ei kirsikoissa, kiitos!

Lopuksi yllätykseksi västäräkki joka tepasteli tänään pihamaalla.

Nämä loput kirsikkapuut on kuvattu jo 2.5.2020 
kun kukinta alkoi siellä täällä Keravaa...  

Ja täällä ylläriksi suloinen violetti kyyhkynen, joka piilotteli männyssä. 

 

Pesääkö mieli sinne?

En tiedä...

Ehkä. 

Kyyhkysten pesänrakennustaito on kyllä aika olematonta. 

Ihme että niiden pesät edes pysyvät tuulessa puiden oksilla kun niiden pesä on kuin joku olisi vaan nostanut risuja puun oksalle. =) 

Taas valkeata joulua...

Mielessäin ootan minä vaan... 

Mutta mustan kai saan...? 

Etelä-Suomeen ei lumipeite kerinnyt 

jouluksi, ainakin mitä sääennusteisiin 

on luottaminen...  

Eiväthän ne ennusteet oikeassa aina ole, mutta nyt taitavat olla.  

Talvi tulee etelään nyt taas hieman myöhemmin. 

Onhan se muutamana aiempanakin vuonna saapunut vasta tammikuussa. 

Keravalla on näin tummaa ja pimeää... 
Mutta me introvertit tykkäämme vaeltaa pimeässä. =D 

Parvekkeella on toisinaan 
tämän näköistä. 

Hani osti minulle suloisen jouluruusun 

Pirilän kukkatalosta, Tuusulasta.

- Ajattelin että jospa sieltä ostettuna jouluruusussa ei olisi ötököitä, joita niissä aina on...

Siinä oli paljon nuppuja, jotka kuitenkin valitettavasti alkoivat pian tipahdella... 

Kukat muuttuivat heti auettuaan vihreiksi. 

Oli jännää, etteivät ne pysyneet valkoisina? 

Inhotuksekseni huomasin tällä kertaa kirvojen sijaan, joita tavallisesti aina jouluruusuissa on, kukan mullassa valkoista seittiä joka peitti joitakin muita ötököitä ja niin jouluruusu joutui pian parvekkeelle. 

En halunnut että sen seittiötökät siirtyisivät 

ihanaan vuoden vanhaan huonekuuseeni. 

Myös viimeinen Barcelonamurattini joutui parvekkeelle koska se vilisi samoja inhottavia ötököitä joita kaikkiin parvekekasveihin tuli kesällä. Ihmeen korkealle ne ötökät ilmavirtojen myötä vaelsivat. Nyt minulla ei ole enää yhtään alkua tai purkkitainta tuosta häämatkalla mukaani nappaamastani jättimuratista. 

Pitänee käydä Espanjassa...

(Kokeilin ensin tuhota ötököitä 

ötökkäpuikoilla, sekä tästä 

että myös jouluruususta, mutta ötökät 

tuntuivat vaan piristyneen!)

 

Miehellä oli kyllä Espanjaan taas työmatka viime viikolla mutta hän ei muistanut napata matkalaukkuun muutamaa oksaa paikallisesta jättimuratista. Hmmm, se on itse haettava ensi kerralla kun ja jos pääsen itsekin mukaan. Muratti kestikin viitisen vuotta, 

mutta nyt se tuskin parvekkeella pakkasöitä kestää...

Nyt meillä on surkean helle- ja ötökkäkesän jäljiltä sisätiloissa vain kolme viherkasvia: huonekuusi, orkidea sekä jukkapalmu jonka ostin entiseen kotiin juuri ennen kuin se koti laitettiin myyntiin. 

Lempipaikkani kotona on 

sohvannurkka, neulepuikot 

käsissä... 

Tässä syntyy tyttären toiveesta 

hänelle harmaat sukat. En 

voinut tietenkään ihan kokonaan 

harmaita neuloa, piti hieman väriäkin laittaa mukaan, ihan silkasta ilosta. =)

 

Maailmalle on lähtenyt 

kaikenlaisia neulottuja juttuja. 

Mm tuonne Joulupuu-keräykseen... 

Jotain maailmalle lähteneitä... 

Meillä on muuten miltei kaikki joulukoristeet vieläkin varastossa. Tämä on niin pikkuruinen asunto että tuntuu turhalta kantaa tänne joulukoristeitakaan... 

Kaupoissa ihailen joulukkia. 

 

Tämän paikallisen kukkakaupan ikkunoita käyn aina kurkkimassa kun siitä ohi kuljen...

Keravan joulunavausmarkkinoilta joulukuusikuva.

Tai pihtahan se...

Kuustakaan meille ei mahdu. 

Mutta ihailen ja nuuskuttelen niitä muualla. 

Keravan iltahämärää... 

Keravalaisia kirsikkapuita 

jouluvalaistuksessaan... 

Keravan torilla on 

tällainen komea joulukuusi.