Kiitos kansallisrunoilijalle

 

 

 

Tänään on kansallisrunoilijamme J.L.Runebergin
syntymäpäivä, jonka kunniaksi syömme mm torttuja, 

kakkuja yms, jotka liitetään tähän mieheen tai ainakin 

hänen Fredrika-vaimoonsa. 

 

Voisimmehan me heidän kunniakseen vaikkapa laulaa lurauttaa tällaisen, päivänsankarimme aikoinaan kirjoittaman laulun, jonka kymmenes säkeistö on minulle erityisesti mieluinen.

- Oletko muuten tiennyt, että Maamme-laulussa 

on oikeasti 11 säkeistöä?

 

 

 

Maamme

 

 

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,

soi, sana kultainen!

Ei laaksoa, ei kukkulaa,

ei vettä rantaa rakkaampaa,

kuin kotimaa tää pohjoinen,

maa kallis isien!

 

On maamme köyhä, siksi jää,

jos kultaa kaivannet

Sen vieras kyllä hylkäjää,

mut meille kallein maa on tää,

sen salot, saaret, manteret,

ne meist on kultaiset.

 

Ovatpa meille rakkahat

koskemme kuohuineen,

ikuisten honkain huminat,

täht'yömme, kesät kirkkahat,

kaikk'kuvineen ja lauluineen

mi painui sydämeen.

 

Täss auroin, miekoin, miettehin

isämme sotivat,

kun päivä piili pilvihin

tai loisti onnen paistehin,

täss Suomen kansan vaikeimmat

he vaivat kokivat.

 

Tään kansan taistelut ken voi

ne kertoella, ken?

Kun sota laaksoissamme soi,

ja halla näläntuskan toi,

ken mittasi sen hurmehen

ja kärsimykset sen?

 

Täss on sen veri virrannut

hyväksi meidänkin,

täss iloaan on nauttinut

ja murheitansa huokaillut

se kansa, jolle muinaisin

kuormamme pantihin.

 

Tääll' olo meill on verraton

ja kaikki suotuisaa,

vaikk onni mikä tulkohon,

maa isänmaa se meillä on.

Mi maailmass on armaampaa

ja mikä kalliimpaa?

 

Ja tässä, täss' on tämä maa,

sen näkee silmämme.

me kättä voimme ojentaa

ja vettä rantaa osoittaa

ja sanoa: kas tuoss' on se,

maa armas isäimme.

 

Jos loistoon meitä saatettais

vaikk' kultapilvihin,

mis itkien ei huoattais,

vaan tärkein riemun sielu sais,

ois tähän köyhään kotihin

halumme kuitenkin.

 

Totuuden, runon kotimaa

maa tuhatjärvinen

miss' elämämme suojan saa,

sa muistojen, sa toivon maa,

ain ollos, onnees tyytyen,

vapaa ja iloinen.

 

Sun kukoistukses kuorestaan

kerrankin puhkeaa,

viel lempemme saa nousemaan

sun toivos, riemus loistossaan,

ja kerran, laulus synnyinmaa

korkeemman kaiun saa.

 

 

 

Sanat:  Johan Ludvig Runeberg

Sävel:  Fredrik Pacius

 

 

 

 

 

 

 Samaa aihetta aiemmilta vuosilta: 

 

Runoilijankakkua Runebergin ystäville 

 

Runebergin synttärikahveilla   

Runeberginkin takana oli nainen

( Melkein samoja sanoja on taas käytetty yhdessä uudessa julkaisussa...) 

 

 

Torttukuva on vuosien takaa 

  Punaisen Pikkutalon ajoilta... 

 

Tänä vuonna en raaskinut ostaa gluteenittomina, enkä jaksanut tehdä itse, mutta muistan kyllä miltä tuokin maistuu. 

 

 

Lippu salkoon kauniin kielemme kunniaksi

 

 

Yleensä henkilön kunniaksi liputetaan tämän syntymäpäivänä, mutta tässä tapauksessa juhlitaankin Mikael Agricolan elämää hänen  kuolinpäivänään, koska hänen tarkka syntymäaikansa ei ole tiedossa. Juhlikaamme sitä, että hän on elänyt ja työtä yli 6000 vuotta vanhan kielemme vuoksi tehnyt! 

 

Tänään vietetään Mikael Agricolan,

sekä suomen kielen päivää.

 

Mikael Agricola loi suomen kirjakielen, muun muassa kirjoittamalla ihan ensimmäisen Aapiskirjan, Abckirian, vuonna1543 ja suomentamalla Uuden testamentin, Se Wsi Testamenti, vuonna 1548. 

 

Agricola-leivos 

Pohja: 
200 g kaurakeksejä
90 g voita


Puolukkamousse: 
1 dl maitoa
1 dl kermaa
3/4 dl sokeria
3 kpl keltuaisia
3 kpl liivatetta
2,5 dl puolukkasurvosta
2 dl kermavaahtoa


Puolukkakiille: 
1 dl vettä
1 dl sokeria
1 rkl tärkkelyssiirappia/hunajaa
2,5 dl puolukkasurvosta
2 kpl liivatetta


Pohja: 
Jauha keksit ja sulatettu voi kauhalla 

tai tehosekoittimessa. Painele murut 

kakkumuotin pohjalle.


Mousse: 

 
Laita liivate likoamaan kylmään veteen. Kuumenna maito, 

kerma ja sokeri kattilassa kiehuvaksi. Lisää kuumaa seosta 

vähän kerrallaan keltuaisten joukkoon. Kaada keltuaisseos 

takaisin kattilaan ja kuumenna varovasti 82-asteiseksi 

(kunnes on vähän saostunut). Vältä seoksen keittämistä, 

muuten tulee siitä rakeinen. Kaada seos siivilän läpi toiseen 

astiaan. Lisää kuumaan seokseen valutetut liivatteet. 

Anna seoksen jäähtyä. Lisää siihen puolukkasurvos ja 

kääntele nuolijalla varovasti pehmeä kermavaahto moussen 

joukkoon. Kaada mousse kakkuvuokaan ja anna asettua 

jääkaapissa muutama tunti.


Kiille: 

 
Liota liivatteet kylmässä vedessä noin 20 min. Keitä vesi, 

sokeri ja tärkkelyssiirappi. Anna seoksen jäähtyä noin 

50-asteiseksi. Lisää valutettu liivate ja varmista, että se 

liukenee lämpimään nesteeseen. Lisää puolukkasurvos. 

Lisää kiille varovasti kakun päälle. Laita kakku jääkaappiin 

hyytymään. Koristele punaherukoilla, puolukoilla tai karpaloilla.


Kuva ja ohje: Pipliaseura, joiden sivuilla myös vegaaninen ohje.

 

 

 

 

9. huhtikuuta on myös
Elias Lönnrotin päivä. 

 

Kansallisrunoilijamme syntymästä
on jo 217 vuotta!

Lönnrot kiinnostui opiskeluaikoinaan suomen kielestä ja suomalaisesta runoudesta. Hän tekikin useita runonkeräysmatkoja, joilla keräsi aineistoa runonlaulajilta. Näin Lönnrot kokosi runoista tuntemamme Kalevalan sekä Kantelettaren, joihin hän kirjoitti myös omia runojaan.

Lönnrot oli monitoimimies; lääkäri, suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja, suomen kielen uudistaja, useiden sanakirjojen toimittaja ja ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden kustantaja sekä toimittaja. 

Hän julkaisi terveys- ja tiedejulkaisuja 

ja toimi uransa aikana muun muassa Kajaanin piirilääkärinä sekä Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston toisena suomen kielen professorina.

 

 

PS: 

Muista nostaa tänään lippu salkoon kauniin kielemme kunniaksi! 

 ********