Näytetään tekstit, joissa on tunniste isoäidinneliö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste isoäidinneliö. Näytä kaikki tekstit

16.2.2021

Kupilka ja sen kaveri



 

 


 

.¸¸.•💚•.¸¸.•💚•.¸¸.•💚•.¸¸. 

Taitaa tuo mies minua suuresti rakastaa! 

💚

Olin ihan ymmälläni, kun Hani pyysi minut katsomaan suunnitelmaansa.

Hän on vapaa-aikoinaan suunnitellut mökkipihalle yllätyksekseni kasvihuonetta.

💚

Kun pääsemme taas mökille, alkaa  kasvihuoneen kokoaminen...

Kasvihuone on niin suuri, että sinne mahtuu kaksikin immeistä puuhailemaan kasvien kanssa. 

💚

- Ja meille kasvihuone on nimenomaan kasvihuone

 

Sinne EI viedä kynttiläkruunuja, pöytiä ja tuoleja... Ne mainoskuvien kruunukynttilät kyllä vääntyvät luokille siinä kuumuudessa!

Kasvihuoneessahan työskennellään aikaisin aamulla sekä illalla, kun on jo viileämpää. Jos päivä on helteinen, kasvaria toki tuuletetaan, ettei lämpö nouse kasveille sietämättömäksi. Ei siellä istuskella helteellä kirjaa lukemassa tai perheen kanssa kahvia juomassa... ;D

💚

Tähänkin kasvariin tulee tietenkin tuuletussysteemi, mutta kerron siitä lisää sitten joskus, kun kasvihuone on paikoillaan mökkimme pihassa. 




Kasvaria ja mökkipihaa varten olen tilannut jo hieman siemeniäkin.  

Saamme taas aloittaa alusta operaation: Tyhjästä pihasta puutarhaksi, niin kuin Punaisessa Pikkutalossa asuessamme, jossa minulla viimeksi oli myös kasvihuone... 

 

💚💚💚💚

 Kukkien siemeniä on kesäkukkina ja perennoina ja jos kerran on kasvari, siinä tulee kasvattaa kaikkea kivaa syötävää. Tai ainakin voi kokeilla kaikkea mielenkiintoista ja todeta itse, voiko niitä kasvattaa.  

Tähän mennessä idätykseen on päätynyt vain keijunmekkoja, koska herkkiä taimia on hankalaa sitten keväämmällä kuljettaa muuttokuormassa pienessä autossa mökille... 

Idätän sitten mökillä. Napsin jo kammasta piikkejä ja odotan, että pääsemme mökille. Miten siitä tulikin yhdessä kesässä niin rakas paikka?!

 

💚💚💚

 




Mietin,
kuinka 💚 omenapuu on siellä talvehtinut, se pihan ihka ensimmäinen...

Mietin myös,
ovatko reilut sata pihaan syksyllä istuttamaani 💚 narsissinsipulia ok ja kukkivatko ne varmasti...








Mitäs muuta? 

Noh, koska villa tekee käsieni ihon nykyään ihan kamalaksi, 
käytin kaikki lankakorissa olleet lopputipat sukkatalkoovillalangoista ja virkkasin vielä yhden isoäidinneliötorkkupeiton...
Neuloin vuonna 2020 noin 30 paria villasukkia. (Ihan tavallinen määrä siis!) Niistä suurin osa lähti hoitajille ja vanhainkoteihin jouluiloiksi, parit marketin joulukeräykseen ja loput Murusilleni joululahjoiksi.


Loppulangat torkkupeittovirkkauksen aluksi...

💚

 
 
💚 
 
Torkkupeitto loppulanganpätkistä on valmiina. 
Lähtee varmaan mökkikuorman mukaan sekin....


 

 💚

Olen haaveillut 

ja kirjoittanut kirjaani. 

Ja taas haaveillut. 

Ja vähän sureksinutkin. 

 

Elämää ei voi elää ilman huolia ja murheita... 

Lisäksi on asioita, joille en vaan voi mitään.

 

 



Kuulaina pakkaspäivinä otan säästä kaiken hyödyn ja tuuletan petivaatteitamme. Rakastan ulkonatuuletettuja mattoja, peittoja, pyykkejä jne. Varmaan nämä kaupunkilaiset naapurimme ihmettelevät tapojani, mutta miehän olen maalta...

💚 




 

Ostin Hanille tammikuussa synttärilahjaksi Kupilkan

💚  💚

Ostin samanlaisen, mutta punasävyisen myös itselleni. Kulkekoot ne nyt retkillä mukanamme ja tarjoilkoot termarikahvimme. 

 

Kupilka on hauska sana!
Se on karjalankieltä ja tarkoittanee lempimukia. Sellaiset näistä kyllä tulikin.


- Tai siis emme me koskaan termariin kahvia laita, vaan aina pelkkää kuumaa vettä. Kahvi on sitten mukana pikakahvina ja maitoa pienessä purnukassa. 

Jos termariin laittaa kahvia, se pinttyy väkisin ja kahvin haju jää pysyvästi pulloon. Ellei sinulla ole sitten ihan erikseen kahvitermos... Ja erikseen ruokatermos... Ja tee-termos... Eikä minun vatsani sitäpaitsi kestäisi Hanin pannukahvia! Se on kauheaa! Ihan liian vahvaa ja vatsaakääntävää. 

 

Hanikin on nyt etätyöskentelyaikoinaan juonut kanssani purkkikaupalla pikakahvia. Se ei korvenna vatsaa. Nyt pikakahvia menee ihan purnukkatolkulla! =D 

 💚 💚 

 

Kupilkoja on testattu 

jo eräänä aurinkoisena talvipäivänä.

 

 








15.11.2020

Käsillä pitää olla jotakin tekeillä

 



Nämä oman pään mukaan tehdyt Mariannesukat on neulottu ruusupuisilla neulepuikoilla punaisesta ja valkoisesta seiskaveikasta.



Tämän Novitalangan nimi oli Korpi, Puunrunko. 

Ostin kerän kesämökkipaikkakunnan lähikaupasta. 

Joskus pitää mennä kauas löytääkseen jotain itselleen läheistä.




Ja kerän lopuista syntyy taas jotakin tv:ta katsellessa...

 

Tämän vuoden sukkasaldo on 16 paria sukkia. 

 

 

 




 

 

 

Olen tänä vuonna erityisesti innostunut virkkaamaan kaikenlaisia torkkupeittoja. Esim kukkapeittoja...  

 

 

 
Iltaisin tv:ta katsellessani saan aikaan tällaisia kukkapalakekoja... 
Eräs ihana ystäväni  sanoi tätä kukkaa jouluruusun näköiseksi. ♥️ 
 


 


Näissä kuvissa kukkatorkkupeiton palojen paikkoja vasta suunnitteilla...♥️



Tässä eräs kookas, tummareunainen peitto isoäidinneliöistä...

 

 


Tässä puolestaan vihreäsävyinen torkkupeitto. 💚



Jotkut laittavat paljon, paljon  eri värejä isoäidinneliöihinsä. Minä virkkaan niistä hieman hillitympiä. =D 



Näissä kukkaruutupeitoissa on sitten väriä vaikka muille jakaa. =) 




Tämä marjapiirakkahassutus on tietenkin pannunalunen... 



Pannulappujakin aina tarvitaan...

 

 

PS: 

Jos ohjeita kaipailet, niin tässä jämälankaideoita sinulle /Meillä kotona 

 

 





23.3.2020

Isoädinneliöitä lohtupeitoksi







Virkkaaminen on rentouttavaa, koukuttavaa ja lohduttavaa ajanvietettä. 
Niinpä sain taas päähäni ryhtyä joululahjasukkien loppulangoista tekemään torkkupeittoa isoäidinneliöistä. No juu, valkoista seiskaveikkaa tosin on pitänyt jo monta kerää ostaa lisää lähikaupasta.

Muina lankoina Myhome ja Sockilanka. 

Tällä kertaa teen vaalean lohtupeiton. Tummapohjaisia olen jo tehnytkin ja lahjoittanut ne maailmalle, sekä muutaman vauvapeiton. Tämä lohtupeite jää kyllä ihan itselleni.  
  



Idean sain aikoinaan  Dinglejen Emmerdale-tv-sarjan kodista, ja on niitä isoäidinneliöpeittoja siinä sarjassa varmaan muissakin kodeissa. Voin kuvitella että näyttelijät itse ovat virkanneet neliöitä ja peittoja kuvaustauoillaan. Seuraavaksi teen tuollaisen jättineliön, jossa pikkuneliöt reunoilla... =D  

Ne ovat niin lohduttavan kodikkaita torkkupeittoja. 

Nyt me kaikki tarvitsemme kaiken mahdollisen lohdun. 





Paloja on valmiina tähän lohtuun 190 kappaletta. 




Paloissa on mukana mm Suomi-neliö, Espanja-neliö, Italia-neliö ja koko maailma on kyllä ollut mielessäni... =(


Voi näitä aikoja... 



Lohtupeitto valmistui 1.4.2020.
Mitäs minä sitten tekisin... 



PS:

Jos olet unohtanut miten Isoäidinneliö virkataan, niin tässä olisi loistava Suuri Käsityö -lehden video oppaaksesi. 












Joko jättiläisen olisi aika herätä?

Viron katajaisella Saarenmaalla, jossa on aina asustanut sitkeitä ja vahvoja merenkävijöitä, hallitsi muinoin rohkea jättiläinen Suur-Tõll....