Vilukissa villasukissa

 

Tämä aika vuodesta 

kannattaa viettää 

- jos vain mahdollista - 

villasukissa 

Niin tekee moni vilukissa 

-Una Reinman 

Käsillä pitää olla jotakin tekeillä

 

Nämä oman pään mukaan tehdyt Mariannesukat on neulottu ruusupuisilla neulepuikoilla punaisesta ja valkoisesta seiskaveikasta.

Tämän Novitalangan nimi oli Korpi, Puunrunko. 

Ostin kerän kesämökkipaikkakunnan lähikaupasta. 

Joskus pitää mennä kauas löytääkseen jotain itselleen läheistä.

Ja kerän lopuista syntyy taas jotakin tv:ta katsellessa...

 

Tämän vuoden sukkasaldo on 16 paria sukkia. 

 

 

 

 

 

 

Olen tänä vuonna erityisesti innostunut virkkaamaan kaikenlaisia torkkupeittoja. Esim kukkapeittoja...  

 

 

 

Iltaisin tv:ta katsellessani saan aikaan tällaisia kukkapalakekoja... 

Eräs ihana ystäväni  sanoi tätä kukkaa jouluruusun näköiseksi. ♥️ 

 

 

Näissä kuvissa kukkatorkkupeiton palojen paikkoja vasta suunnitteilla...♥️

Tässä eräs kookas, tummareunainen peitto isoäidinneliöistä...

 

 

Tässä puolestaan vihreäsävyinen torkkupeitto. 💚

Jotkut laittavat paljon, paljon  eri värejä isoäidinneliöihinsä. Minä virkkaan niistä hieman hillitympiä. =D 

Näissä kukkaruutupeitoissa on sitten väriä vaikka muille jakaa. =) 

Tämä marjapiirakkahassutus on tietenkin pannunalunen... 

Pannulappujakin aina tarvitaan...

 

 

PS: 

Jos ohjeita kaipailet, niin tässä jämälankaideoita sinulle /Meillä kotona 

 

 

Punainen pikkutalo valmistautuu talveen

Ensimmäiset kuvat taitavat olla 

syyskuulta, kun pelargonit olivat 

vielä ulkona terassilla. Niistä osa 

on otettu sisätiloihin talvetukseen. 

Terassin kaide on oiva paikka 

tuulettaa mattoja ja petivaatteita.

Ensimmäisen pakkasyön aamu... 

Lankaköynnökset kasvoivat kesän aikana 

karehdittavan komeiksi! 

Suorastaan valtaviksi. =D 

En ole missään muualla nähnyt 

niitä näin komeina. 

Kolme niistä jäi terassille kukkalaatikoihinsa, 

käänsin vaan laatikot niin että lankaköynnökset ovat 

terassillepäin. 

Yhden nappasin amppeliin ja nostin 

sisälle. Saapa nähdä miten se sisällä 

menestyy. 

Pelargonien tilalle istutin callunoita 

ja vihreitä talvenkestäviä kasveja. 

Kesällä komeiksi kasvaneet 

jättimuratit ovat lyhennettyinä 

laatikoissaan yhä. 

Ne kestävät ihmeen kauan hyvinä.

Tämän näköiset kolmesta kukkalaatikosta 

tuli kun ne somistettiin talvikuosiin. 

Lintujen talviruokintakin on jo aloitettu. 

Lintulaudoilla ja niiden alla käy ihana pärpättävä 

varpuslaumamme, tiaisia, järripeippoja, 

tiklejä, keltasirkkuja, vihervarpusia ja 

tietenkin varikset, harakoita ja fasaaneja... 

Entäs minä sitten? 

Mitä minä teen kun pihamaalla ei voi 

enää kupsutella ja kasvatella kukkia? 

No tietenkin neulon! Neulon ja virkkaan. 

Sukkia on syntynyt jo monta paria 

pukinkonttiin ja myyjäisiin. 

Tässä hiljattain sattui iloinen yllätys kun 

fb-tuttava jolle olin neulonut kahdet sukat.  

Ensimmäiset villasukat Posti kadotti, 

mutta toiset menivät sitten perille oikeaan osoitteeseen. 

Hän päätti kiitokseksi yllättää minut ja lähetti 

ison pinon villalankakeriä postitse. Jei! 

Tässä osa tämänhetkistä lankavarastoani. 

Joka ilta neulepuikot kolisevat ja sukkia syntyy. 

Syksyn tuntua

Aamuisin ulkona tuoksuu jo syksyltä.

Heinät ja muutkin kasvit ovat menettäneet 
värinsä ja kukkansa... 
 

Linnut laulavat jo syksyisesti ja 

ne kesän laulajat ovat joko vaienneet 

tai muuttaneet lauluaan. 

Jotkut vain harvakseltaan ääntelevät enää. 

Koivuista lipuu keltaisia lehtiä 

ja syyshortensiat aloittivat jo viime viikolla 

valmistautumisensa syksyn väritykseen. 

Iltaisin tekee jo mieli 
laittaa villasukat jalkoihin 
ja poltella kynttilöitä.  

Neuletyötkin on kaivettu jo esiin... 

Ja ps:

tänään on

Maailman hyttyspäivä.

Neulo julkisesti ja luovuta verta

 Kyllä. Tänään on maailmanlaajuinen 

Neulo julkisesti -päivä. 

Missähän minä neuloisin? 

Bussissa neulon usein. 

Nyt voisi kokeilla neuloa kahvilassa.  

Samalla tänään on

Maailman verenluovuttajien päivä. 

SPR /Veripalvelu 
Veripalvelu fb:ssa  

Luovuta verta, 
et tarvitse itse sitä kaikkea 
hyvänä päivänäsi, 
muttet voi koskaan tietää, 
milloin olet tilanteessa jossa
 tarvitsetkin verivalmisteita. 
Laita hyvä asia 
liikkeelle aina kun voit. 
Auta muita ja itseäsi.  
Ojenna kätesi. 

Italian koti

Majapaikkanamme joulureissullamme 

oli yksityisasunto Imbersagossa. 

Tuota vähän väliä muuttuvaa taivasta tuli 

paljon ikuistettua asunnon parvekkeelta. 

Parveke oli idän puolella, sopivasti 

aamuruskojen ihailijalle. 

(Kyllä minä niitä 

iltaruskojakin rakastan!) 

Taivasta 

tuota ihanaa
ja vaihtelevaista 

eivät herkkäsieluiset
lakkaa koskaan
ihailemasta

-Una Reinman- 

21.2.2008

Niin se nousee uusi päivä 

kukkuloiden rinteillekin. 

Asunnossa oli hauska vaatenaulakko, 

tehtynä vanhoista kenkien lesteistä. 

Hauska idea.  

PS: 

Myös lapsuudenkotini vanhoista aitoista 

löytyi sen talon asukkaiden lestejä. 

Joka talossa oli omat lestinsä, joiden 

perusteella suutari kävi kerran 

vuodessa tekemässä perheelle 

kengät. Rikkaissa taloissa hän 

kävi varmaan muutamankin kerran 

vuodessa, asuen sen ajan taloissa. 

Äiti-mamani keräsi aikoinaan kaikkea 

aitoista, ja isäpuoli siirrätti keskemmälle 

pihaa yhden aitan josta tehtiin kotimuseo, 

jossa oli kaikkea mitä ennen vanhaan 
elämiseen tarvittiin... 

Asunnon omistaja, 

ihana äidillinen Betty oli 

meitä vastassa tulopäivänämme. 

Hän oli meitä varten hankkinut 

asuntoon komean Panettonen, 

kuohuviiniä ja jääkaappiin 

maitoa, mehua ja kaikkea 
muuta mahdollista löytyisi 
kaapeista. 

Mikäpä oli seuraavana aamuna 

herätä vieraanvaraisessa asunnossa. 
Ihan kuin olisi kotona ollut. 

Piti minunkin tuon verran 

maistaa italialaista joulupullaa. 

Se riittikin. 

Sain jopa suuni 

tulehtuneeksi. Auts!

 =( Crohn suuttui 

tosissaan ja kolme - neljä päivää oli 

sitten suusta saakka sisukset kipeänä.  

Oli hieman hassua, 
miten italialaisasunnossa 

ihan kaikki oli peräisin ikeasta.  

Kalusteet, astiat, liinavaatteet. 

Nuo ikean tummat kalusteet oli 

tosi vaikea pitää puhtaana... Mietin 

miten lapsiperheissä jotkut ikean 

tummat keittiökalusteet ovatkaan 
hankalat... 

Huh. 
Mutta kukin tyylillään...

Kaupasta löytyi kyllä

onneksi kaikkea gluteenitontakin. 

Isoimmissa marketeissa oli 

oikea gluteeniton taivas. 

Paljon mm sellaisia Schärin ihania 
tuotteita joita ei saa lainkaan Suomesta! 

Napsinkin kuvia niistä, 

jotta voin näyttää lähikauppiaalle 

ja anoa niitä myytiin mutta ei se 

kuulemma niin mene, vaan liikkeessä 

myydään, mitä niiden kokoelmissa 

kuuluukin myydä. 

Olisi pitänyt olla 

toinen matkalaukku jossa olisin 

tuonut kotiin näitä ihanuuksia.  
Jaa niin, paitsi että matkakassani 
oli mitätön. Yritin kyllä ennen 
reissua säästää rahaa mutta niitä
minun rahojani tarvittiin koko 
ajan jonnekin muualle... 

Teimme ruuat itse majapaikassamme. 

Tässä mm on jouluruokamme. =) 

Betty oli varustanut asuntonsa mm 

lapsiperheitä varten kaikenlaisilla 

kivoilla peleillä yms. 

Hani leikillään taivasteli kun otin 

Bettyn puuvärit esille ja aloin 

värittämään tästä kirjasta yhtä kuvaa: 

-Et kai sä nyt lasten värityskirjaa 

väritä? Mitä lapsetkin siihen sanoo? 

Koetin uskotella tämän olevan aikuisille 

ja näytin miten monet vierailijat olivat 

jopa signeeranneet omat työnsä, iän kera. =D
-No meinaatko signeerata omasi, 
mies kysyi. En signeerannut. 

Moniulotteisen kuvan värittäminen oli 

hauskaa puuhaa sadepäivänä.  

Olenkin oman värityskirjani unohtanut 

kaapin perukoille. Pitääkin ottaa 

se taas terotettujen kynien kera esille, 
sadepäivien varalle.

Paikallisessa kahvilabaarissa sai hyvää 

cappuccinoa. Keksi tuli kaupan päälle. 

Näitä lisukekeksejä kerääntyi 

sitten Hanin taskuun monesta eri paikasta.

Turistit Suomesta 

villasukkineen 

todellisuudeksi muuttuneessa 

ikeakuvastossa. =D  

Hyvä muuten on aina ottaa 

ulkomaille villasukat mukaan 

sillä kivilattiat ovat talvella 

todella kylmät.