Rauhoita sisimpäsi kaipuu

Sinä onnellinen jolla on piha tai puutarha, voit tänään harrastaa 

Puutarhassa meditoinnin päivää.

#GardenMeditationDay

On vielä suloisempaa, jos joku jakaa meditointihetken  kanssasi. 

Ja mitä enemmän kumppaneita pihalla sen parempi. 

Yksi kevään kohokohta pihan ja kasvihuoneen omistajilla on suunnitella mitä kivaa  laittaa kasvamaan  kesän ajaksi... 

Tietenkin yksinkin voi kaikkea ihailla ja nuuhkia, ai niin ja meditoida... 

Ummmm.... 

Minulla on ikävä entistä pihaamme... 

Minun kaipuuni ei rauhoitu.

Yritän lohduttaa sisimpääni 

ihailemalla kaikkea kaunista muiden pihoilla ja puutarhoissa, puistoissa ja metsissä... 

Ommmmmmm... 

Kukkia kimpuissa

Hani antoi minulle yhdistetyn syntymäpäivä/ Naistenpäiväkimpun, joka on yhä hengissä ja kukoistaa, avaten lisää kukkia ja lajeja ihailtavakseni näin reilun viikon päästä siitä kun se saapui olohuoneemme  pöydälle. 

Tällainen kimppu ilahduttaa aina, saati sitten maaliskuussa. 

Kimppu on aivan ihastuttava! 

Vaaleasävyisessä kimpussa on viisi ihanaa vaalean rosan väristä ruusua.

Rakastan kimpussa mukana olevaa Morsiusharsoa eli Gypsophilaa tosi paljon!

Yritin sitä kasvia kertaalleen juurakoista kasvattaa aikoinaan Punaisen Pikkutalon pihalle, mutta näin omin silmin, miten se muuten niin mukava orava meni ja kaivoi ne juurakot esiin, vieden ne mennessään... 

Se oli kai valitettavasti oravan suurta herkkua... =( 

Näin kävi myös terassilla, jonka kukkaruukun mullasta orava kaivoi aarteeni pois ja juoksi juurakko suussaan karkuun ja minä perässä, jääden toiseksi.

Harmi. Olisin halunnut näitä minikukkia ihailla ihan omassa pihassa ja terassilla...

Orava toi myöhemmin syksyllä ulkoportaiden kaiteeseen kuivuneen herkkutatin... 

Äitini ehdotti että se sieni on varmaan minulle lahjaksi oravalta. Hih.

No juu, juu. Tiedän. Kurre keräsi vaan talvivarastoaan. 

Kimpussa on myös krysanteemeja sekä muutama neilikka nuppuisena, joiden kukka ei ole vielä auennut niin paljoa, että näkisin minkä värisiä ne ovatkaan... 

Kimpussa on muutama komea oksa myös Inka- eli Prinsessaliljaa. 

Liljatkin ovat avautuneet nyt viikon aikana kotona.

Kimppuun kuuluu myös aluksi herkästi nupullaan olleita vaaleanpunaisia ja komeita värililjoja. Nyt niiden nuput ovat melkein kaikki auki. Niistäkin tulee Pikkutalon kukkapenkit mieleen... 

En voi olla pohtimatta, miten siellä saattavat kukkia jo ensimmäiset kevään kukkaset, koska sekin piha kuuluu  vähälumiseen alueeseen... 

Miksi mielessään joskus jääkin elämään niihin paikkoihin joista on joutunut muuttamaan pois...? 

Huokaus...

Olen sittemmin yhdistänyt ensimmäisen kimpun liljat ja poikieni viime sunnuntaina lahjakseni tuomat punaiset tulppaanit samaan maljakkoon ja ruusut, neilikat, morsiusharsot ja krysanteemit omaansa.

Niinpä meillä on nyt punaisten ja vaaleiden kukkien maljakot... 

Kukkia ei ole koskaan liikaa! Tai ainakaan minulle ei ole vielä koskaan sellaista tilannetta sattunut, että olisi ollut... =D 

Ensimmäistä kimppua kuvatessani minulle kävi pieni haaverikin... 

Kiipesin tuolille ja kuvasin pöydän päältä kukkia ja tuo hieman oikealla näkyvä tuoli pöytäliinoineen häiritsi minua, joten siirsin sen takaoikealle ja jatkoin kuvaamista sekä kameralla että kännykällä. 

Kun olin saanut mielestäni sopivasti kuvia, peruutin takaoikealle, kamera oikeassa kädessäni ja puhelin vasemmassa,  suoraan sen sinne siirtämäni tuolin selkänojan päälle...! 

No... tuoli kaatui, minä kaaduin, minä kiljuin ja minuun sattui mutta sain pidettyä kameran ja kännykän käsissäni... 

Auts, auts... Kyyneliä ja mustelmia siitä silti tuli.

Miten minä niin unohdinkin sen sivuun siirtämäni tuolin... 

No. Näitä sattuu...

Mutta kukat on ihania.

Ne toivat kevään meille. 

Ja hei, olenhan itse sanonut jotta  

Kukat ovat sielujen laastaria 

Una Reinman 

Oravaperheen puuhia

Oravaäiti kahden villin ja uteliaan poikasensa 

kanssa seikkailemassa Pikkutalon pihalla. 

Poikasten harmaa turkki alkaa jo 

muuntua kesäisen punaruskeaksi... 

Kaikkeen piti tutustua...  

Täältä näkee kauas! 

Hmmm... Maalia. 

Tuoksuu oudolta. 

Sitä ei kai kannata syödä. 

Mutta maistoin jo grillipeittoa ja 

terassin pöytäliinaa... 

Hopeapajussa oli hauskaa leikkiä 

riehakasta kuurupiiloa, kaikki 

kynnet rapisten... 

...kunnes kirjosieppokoiras sekä 

varpunen, jotka kumpikin pesivät pihan 

puissa, alkoivat jahdata oravanpoikia 

kauemmas pesäpöntöistään... 

Oravanpoikaset jahdattiin kuuseen, 

ihan kirjaimellisesti. 

Varpunen jäi vieläpä päivystämään, 

että oravat varmasti jäivät tuonne... 

************************

Teemapäivissä on tänään 

mm Venäjän kielen päivä. 

Lumivallien suojassa

Aurinkoisena päivänä on ilmassa 
jo ihan kevään tuntua. 

Jääpuikot räystäillä, auringon valo 
ja pihalla räpättävät varpuset 
saavat sen ihanan tunteen aikaan. 

Lumi suojaa, lumi eristää... 

Ennenvanhaankin rintamamiestalojen 

seinämille nostettiin pakkaslunta melkein 

ikkunoiden alareunoihin saakka, 

ja talo pysyi siten lämpimämpänä 

ja vedottomana talvipakkasten ajan. 

Joskus vanha konsti on parempi 

kuin pussillinen uusia, kalliita 

ja sähkökäyttöisiä... 

Jossain vaiheessa pitää poistaa katoilta 

ylimääräistä lumikuormaa. 

Pakkasella tuo ei vielä paina hirveästi 

mutta kun suojasäät saapuvat 

niin lumi alkaa olla painavaa. 

Siksi sitä ennen pitää pudotella 

lumet alas. 

Ensin niitä pitää kuitenkin ihailla ja 

kuvata, kun talot ovat kuin 

Tohtori Zivagon elokuvasta... 

Olen kotona... <3 

Ja kävin terassilla kahvilla... 

Lisää amarylliksiä

Jos pihan valonauhat ovat 

palamassa, keittiöön näkyy 

näin mukava näky ikkunasta. 

Ja mitäpä ikkunalla onkaan?! 

Lisää amarylliksiä! 

Vaikka ne on ruukutettu samaan aikaan, 

ne kasvavat kuitenkin kukin omaa 

tahtiaan. Kuka vikkelästi, kuka 

hieman hitaammalla vauhdilla. 

Näytän sitten millaiset kukat 
nämä tekivät, kun niin tapahtuu... =) 

PS: 
Tänään on Unohda uudenvuodenlupauksesi 
päivä sekä Köysiratapäivä.