Hyvää valtakunnallista Satupäivää!
🦄🏰🪄👑📚
Satupäivänä satuja luetaan, esitetään ja käsitellään kaikenikäisten kanssa teattereissa, kirjastoissa, kirjakaupoissa, kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa, kulttuurikeskuksissa ja museoissa ympäri maan.Tämän vuoden teema on Tarinoita ja taidetta. /Lukemo.fi
Maagisten tarinoiden jakaminen on yhtä vanhaa perinnettä kuin itse aika.
Nimitys ”satu” otettiin käyttöön vuonna 1697 mutta on todennäköistä, että jotkut saduista ovat peräisin jo pronssikaudelta yli 6000 vuoden takaa.
Satuja on kerrottu suullisen perinteen välityksellä. Jokainen sukupolvi kertoi ja dramatisoi tarinoita seuraavalle sukupolvelle.
1700-luvun lopulla syntyi satujen keräilijöitä, joista tunnetuimpia olivat Charles Perrault ja Grimmin veljekset. Jotkut kirjailijat, kuten Hans Christian Andersen kirjoittivat itse omat tarinansa.
Disney-elokuvien menestys kertoo, kuinka satujen tyylilaji on edelleen suosittua. Tarinat vangitsevat sydämemme ja mielikuvituksemme.
Juhlimalla Kerro satu -päivää jatkat maagista perinnettä, ja varmistat, että satu on edelleen hyvin suuri osa elämäämme.
Ehkä yksi satujen mielenkiintoisimmista näkökohdista on, kuinka ne muuttuvat ajan myötä.
Vaikka nykyään sadut yhdistetään lastenkirjallisuuteen, saatat yllättyä kuullessasi, että monilla tämän päivän rakastetuilla tarinoilla on melko synkkä alkuperä.
1700-luvulta lähtien monia satuja sensuroitiin ja uudistettiin niin, että ne sopivat paremmin lapsille. Tarinoita on myös mukautettu ja keksitty uudelleen eri ajanjaksoille ja kulttuureille. Alkuperäisten satujen tilalle on tullut erilaisia nykyaikaisia uudelleenjulkaisuja.
"Jos haluat lastesi olevan älykkäitä, lue heille satuja. "-Albert Einstein
Einstein tunnusti mielikuvituksen tärkeyden. Satujen tarinat ovat uskomattoman arvokkaita sekä lapsille että aikuisille, kun on kyse oppimisesta maailmassa jossa elämme ja kehittävät kykyämme luovuuteen.
Psykoanalyytikot pitävät myös satuja tärkeinä. Lempikertomuksemme voivat käänteidensä, ikivanhojen teemojensa ja tuttujen hahmojensa avulla paljastaa paitsi alitajuntamme toiminnan myös kollektiivisen psyykkemme perustaa.
Kuinka juhlia Kerro satu päivää?
Kerää perheenjäsenesi yhteen ja näytelkää suosikkisatunne. Tai lukekaa satuja yhdessä. Tai laittakaa pyörimään lempisatuelokuvanne.
Jos jäi epäselväksi niin 26.2.
vietetään Kerro satu -päivää.
*******
Joko sinulla on Toivelista?
26.2. on myös Carpe Diem,
Monet ihmiset suunnittelevat huomista tai elävät tulevaisuutta varten, mutta ainoa hetki, jolloin olemme todella kiinni elämässä, on juuri nyt! Tämä on kaikki, mitä meillä todella on, ja latinalaissanat Carpe diem, ovat tärkeä muistutus tästä.
Carpe Diem -päivän perusti Yvette Francino sen jälkeen, kun hänen rakas ystävänsä Craig Dunham sai ALS-diagnoosin ja menehtyi. Craig eli haastavien olosuhteiden keskellä mutta silti hänen elämänsä inspiroi Yvettea.
Niinpä Yvette alkoi innostaa muitakin ihmisiä.
Vuosi 2014 oli merkittävä vuosi Yvettelle. Hän keräsi yli 12 000 dollaria ALS -haastellaan. Hän halusi kiinnittää enemmän huomiota ALS-tutkimukseen sekä itse elämään iloisilla kokemuksilla.
Yvette itse vietti syntymäpäiväänsä edeltävät 60 viikkoa suorittamalla 60 erilaista haastetta, jotka auttaisivat häntä tarttumaan päiviinsä.
Erityisenä henkilökohtaisena muistutuksena Yvettelle kirjaimet "CD" eivät tarkoita vain Carpe Diemiä, vaan ovat myös Craig Dunhamin nimien alkukirjaimet.
Kuinka juhlitaan Carpe Diem -päivää?
Tarkoitus on voimasanojen mukaan tämän hetken hyödyntäminen ja eläminen nykyhetkessä.
Anna inspiraation ja luovuutesi virrata, luo taidetta, tee ystävällisiä asioita muille, tai lue vain kirjaa... Mitä tahansa teetkin, se tulisi tehdä nautinnolla ja rakkaudesta toisiin ja itseesi.
Keksi omia luovia ideoitasi tai ota vinkkejä seuraavista:
Hengitä syväänPäästäksesi päivittäisestä oravanpyörästäsi edes hetkeksi, ota itsellesi oma hetkesi harjoitellaksesi hengitystä. Jopa muutaman minuutin keskittyminen johonkin niin yksinkertaiseen auttaa, koska hengittäminen voi kalibroida mielen ja kehon uudelleen. Keskittyminen syviin hengitysharjoituksiin voi toimia muistutuksena siitä, että elämää on tarkoitus elää juuri nyt.
Tee jotain tavallisesta poikkeavaa
Aja eri reittiä töihin, juo teetä kahvin sijaan, kävele puistossa lounaalla tai osta kukkakimppu työpöydällesi. Carpe Diem -päivän ei tarvitse olla mitään monimutkaista. Kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että ihmiset nauttivat ja omaksuvat hetken.
Tai katso inspiroiva elokuva. Joskus motivoidumme muiden tarinoista ja ihmisistä, jotka ovat voittaneet haasteet.
Tee toivelista
Ajatuksena on, että henkilö laatii listan kaikista asioista, jotka hän haluaa tehdä ennen kuolemaansa, kuten yrittää oppia uusi kieli tai patikoida Mt. Everestille. Ihannetapauksessa luettelo sisältää sekä pieniä että suuria kohteita - jotkut voidaan tehdä spontaanisti ja toisia, jotka vaativat suunnittelua.Niille, joilla on jo toivelista, Carpe Diem -päivä on 26.2. täydellinen hetki valita jotain toivelistasta, tehdä se ja rastia pois listalta!
Alkuperäistekstit: Days of the year
Ota kirja esiin,
uusi tai vanha, ja ihastu tai vihastu
sen päähenkilöihin ja elä tarinan mukana, koska tänään on #BookDay, eli
josta olenkin kirjoittanut
Ja hei PS, runokirjakin on kirja. =)
Tänään on siis Satujenkerrontapäivä,
josta olen kertonut aimmin mm tuolla.
Sadut ovat melko lyhyitä, juoneltaan selkeitä mielikuvituksellisia tarinoita, jotka kuvaavat ihmisten elämään ja erityisesti kasvamiseen liittyviä vaikeuksia. Tapahtumien tarkkaa aikaa ja paikkaa ei yleensä kerrota tarkasti, vaan tärkeintä on päähenkilöiden elämäntilanne.
Sadun ja myyttisen kertomuksen eli tarun erona pidetään sitä, että satuihin ei oikeasti uskottu, kun taas myyttisiin kertomuksiin uskottiin ainakin vertauskuvallisesti.
Esimerkiksi Kalevalan taustalla olevat kansanperinteelliset kertomukset eivät ole satuja, koska niitä on pidetty tosina tavalla tai toisella.
Kansansadut perustuvat suulliseen kansanperinteeseen. Kansansadut ovat tyyliltään melko yksinkertaisia, ja ne sisältävät runsaasti toistoa. Tarinat ovat usein kaavamaisia ja opettavaisia. Samat satuaiheet esiintyvät paikallisina muunnoksina eri maissa.
Kansansatujen systemaattinen kerääminen ja tutkimus saivat alkunsa 1800-luvulla, kun saksalaiset Jacob ja Wilhelm Grimm julkaisivat kansansatujen kokoelmansa.
Saduissa voidaan erotella useita lajityyppejä. Näitä ovat muun muassa eläinsadut, ihmesadut ja pilasadut.
Taidesadut poikkeavat kansansaduista monin tavoin, vaikka taidesatujen pohja onkin usein kansanperinteessä. Taidesadut ovat tunnettujen kirjailijoiden kirjoittamia, ja ne ovat usein taiteellisesti kunnianhimoisia teoksia.
Satuja ovat kertoneet myös kaikenikäiset lapset. Sadutusmenetelmän avulla saadaan talteen lasten (ja myös aikuisten) vapaata tarinan kerrontaa. Näitä satuja on Suomessa koottu jo vuodesta 1995. Lasten kertomissa saduissa mielikuvitus lentää usein vilkkaammin ja monisäikeisemmin kuin perinteisissä aikuisten saduissa. Lasten omat sadut ovat avanneet uusia näkökulmia lasten kerrontakulttuuriin. Nuorimmat sadunkertojat ovat olleet yhden vuoden ikäisiä. Nämä sadut vaihtelevat sisällöltään, muodoltaan ja kerrontatavaltaan aikuisten kertomista saduista.
Kerro satu -päivä on juurikin nyt, tänään.Mikä on sinun lempisatusi kautta aikojen?
Kerrottiinko/luettiinko se sinulle
lapsena vai luitko tarinan itse?
Jatkoa Rinsessan seikkailuun:
Niin siinä kävi että sunnuntaisena kylmänä aamuna Rinsessan kuumailmapallokin vihdoin kylmeni ja tipahti tuulenpuuskan haltuunsa nappaamana jonnekin Etelä-Suomen kevääseen. Rinsessa kopsahti kumoon maahan maltillisen hitaasti pudonneessa korissa mutta hänelle ei käynyt sen pahempaa. Vain se toinenkin liian korkeamitoitettu kengänkorko lähti irti. Rinsessa könysi itsensä pystyyn ja haukotteli sykkyrässä korissa nukkumiensa torkahtelujen jäljiltä.
Rinsessa huomasi olevansa järven rannalla mutta keskellä peltoa. Onneksi pallo laskeutui kuivalle maalle. Rinsessalle tuli mieleen, että ilmapallon omistaja ehkä ilahtuisi jos hän keräisi pallokankaan ja asettelisi sen nätisti koriin odottelemaan että Pekka jotenkin löytäisi pallonsa. Kaikki Pekka-nimiset ovat yleensä hyvin viisaita ja varmasti säätieteilijät erityisesti, joten neito toivoi että tämäkin pallo pian oikealle Pekalle saataisiin takaisin.
Rinsessa käveli multaista peltoa metsänreunaan. Sinne jossa oli kylätietäkin jo jalan alla tukevasti ja hiirenkorvaiset koivut nyökyttelivät Rinsessalle huomenia. Lintuset lauloivat ja kauempana siinteli sininen järvi aamuauringossa. Silmiä piti ihan siristellä ja laittaa käsi valon eteen että näki mistä kohtaa se aamuaurinko paistaa järven takaa. Hän jatkoi kävelyään hieman hämmentynein mielin.
-Huomenta, kuului jostakin Rinsessan lähettyviltä.
-Mistäs sinä siihen tupsahdit? Tippuuko tännään rinsessoja taevaalta?
Rinsessa kääntyi äänen suuntaan ja näki miehen parhaassa iässään kuusten takaa ilmestyneen sinisen talon portailla istuen katselevan silmät naurunrypyssä neitoa. Jotenkin Prinsessa oli kävellyt ajatuksissaan hänen pihalleen. Miehen silmät olivat siniset ja viisaat ja ääni lempeä, joten Rinsessa uskaltautui kertomaan seikkailustaan Veikoksi esittäytyneelle hieman jo harmaantuneelle miehelle, joka ei yhtään ihmetellyt neidon hassunkurista kertomusta. Nyökytteli vain hymyillen, heinänkortta suussaan mutustellen.
Mies kertoi puolestaan kuuntelevansa siinä portailla pajulinnun laulua lehdenhakumatkan jäljiltä ja odottelevansa että pannukahvi selkeentyisi pannussaan, jotta hän pääsisi lukemaan päivän lehteään kaffeen kera. Mies jutusteli tavallisesti kyllä juovansa teetä, mutta jokin oli saanut hänet tänä aamuna haluamaan kunnon pannukahvia.
-Mutta mitäs minä näitä tässä... Taidat sinäkin olla kaffeen tarpeessa, mies kysäisi portailta seisomaan nousten ja neito nyökkäsi ja nielaisi ja samassa hänen vatsansakin jo murisi kuuluvasti oman kantansa murkinan suhteen. Ah, kahvia...
Rinsessa nousi raput kauniille kuistille miehen perässä, jätti kiltisti sinne kuraantuneet ja vioittuneet kenkänsä ja pääsi sisälle lämpimään tupaan, jonka nurkassa näkyi takassa puita palamassa ja jossa tuoksui ihana kaffeentuoksu sekä jokin, ah, kuin tuvassa leijuisi jokin herkullinen muukin tuoksu joka oli jotenkin tuttu jostakin lapsuudesta... Ihan kuin pala mummolaa...
-Paistoin tuossa raparperipiirakkaa kevään ensimmäisistä aikaisista varsista. Sekoitan siihen mukaan aina mansikkaa niin maku muuntuu näin niin kuin aikamiespojan suussa makeammaksi. Kuin mammani aikoinaan leipomaksi. Maistuisikos neidille palanen sellaista piirakkaa?
Ja mikäs, maistuisihan se kurnivavatsaiselle ja jotenkin paljon nöyremmäsi tuulen pyörittelemässä pallossa muuttuneelle Rinsessalle, joka tosin tahtoi ensin päästä pesemään kasvojaan ja käsiään. Veikko ohjasi neitosen kylpyhuoneeseen jossa tämä ihasteli kaikkea puista, ruskeaa, kaunista ja miehisen yksinkertaista. Puun ja tervan tuoksua ja saunan kaunista ovea. Saunassa ritisivät kiukaan palavat puut ja sieltä tulviva lämpö houkutteli Rinsessaa luokseen. Yksin tuohon puhtaaseen tilaan jäätyään neito tunsi vaatteensa ja itsensä niin likaiseksi että pujahti salamana irti hankalista vaaterievuistaan ja hiipi saunaan, sulkien innokkaan hymyileväisenä saunan oven takanaan. Hän istui jonkun, ehkä jo mummovainaan käsinkutomalle pellavaiselle laudeliinalle ja heitti ensimmäisen kuupallisen vettä kuumille kiville kihisemään.
Ah sitä lämpöä, joka oikeasta puukiukaasta iholle ilmaantuukin hyväilemään ja hoitamaan ihosta poistuvan hien mukana kaiken synkän ja ikävän pois mielestä ja lihaksista.
Veikko kuuli neidon heittävän kiukaalle löylyä ja myhäili itsekseen. Tunsi tehneensä jo näin aamuvarhain päivän hyvän työn. Hyviä töitä hän yritti tehdä elämänsä jokaisena päivänä. Ihan pieniä sellaisia. Ihan tavallisia ja arkisia.
- Oli tyttöraasu tosiaan saunan tarpeessakin, mies mutisi ja meni vaatekaapilleen. Hän pohti käsi yhä kaapin ovinupilla, mitä tytölle kehtaisi tarjota varavaatteeksi kun ne sen raasun kuraiset juhlavetimet olivat niin sotkuisessa kunnossa ettei niistä mikään pesula enää kunnollista päälle pantavaa kudelmaa saisi aikaan.
Mies etsi pienimmät villasukat kaapistaan, nafteiksi jäänet verryttelyhousunsa sekä paksun flanellipaitansa ja otti toisesta kaapista paksun valkoisen pyyhkeen, vieden hiljaa ne kaikki kylpyhuoneen puiselle penkille, ottaen mukaansa sieltä sen surkean ja kuraisen Rinsessan vaatemytyn.
-Näistä ei varmasti enää saa muuta aikaiseksi kuin rasselia autotalliin, mies mutisi itsekseen, laittoi tosin asun muovipussiin ja kuunteli kuinka neitonen heitti jälleen hyräillen löylyä saunassa.
Veikko asetteli pannumyssyn paremmin kahvipannun päälle ja nosti raparperimansikkapiiraan uunista pirtin vankalle pöydälle. Lisäsi pöytään toisen mukin omaansa vastapäätä liinan päälle. Etsi lusikan mukiin ja lautasen piiraalle. Pöytä näytti heti erilaiselta kuin poikamiehen tavallinen pöytänäkymä.
Maidon hän nosti pöydälle ihan purkissaan. Etsi vielä pakastimesta loppurippeet vaniljajäätelöstä ja nosti ne pienessä lasikulhossa pöytään. Mitähän vielä? Kakkulapio piiraalle.
Mies lisäsi kaksi halkoa takkaan ja laittoi lasiset uuninluukut huolellisesti kiinni. Alkoi olla jo niin lämmintä ettei enää lisää puita tarvittaisikaan. Jossakin olohuoneen puolella soi hiljaa miehen mielimusiikki. Kaikki oli siistiä ja hyvin yksinkertaista. Miehellä oli talossaan vain välttämättömin. Mukavan miehisessä muodossa. Sinisiä saintpaulioita kukki keittiön ikkunalla. Kello raksutti seinällä. Keittiön ikkunasta katsoessa näkyivät äitivainaan aikanaan istuttamat violetit krookukset kukkapenkistä. Kevään ensi airueet.
Neito kuului olevan suihkussa. Kauan. Loputtomalta tuntuvan ajan. Mies istui keinutuolissa ja keinui ja mietti, miten oli aikonut kerran osallistua leikillään television Maajussille morsian ohjelmaan. Sillä erotuksella että hän itse olisi ollut se Maatilatalous-Jutan sulhasehdokas. Jokin naisenpuoli sen kauan sitten poismenneen ja karanneen sijalle olisi ollut mukava löytää. Onneksi ei ollut sentään tullut mentyä naapurien naurunaiheeksi siihen ohjelmaan, kaikkien keltaisten lööppien otsikoihin. Nyt vaan nolottaisi jos niin olisi tullut tehtyä.
Sujui se elämä näinkin. Yksinkertaisesti mutta varmasti. Joskus aika vaan kävi pitkäksi. Olisi ollut onnellista jos olisi ollut joku, joka olisi silittänyt joskus käsivarresta. Istunut vieressä saunan lauteilla ja laiturilla. Olisi tullut mukaan halkometsään. Onkireissulle ahvenia narraamaan. Syksyisin marja- ja sienimetsään. Talvella hiidellyt niitä samoja ladunjälkiä siinä perässä. Tai mikä ettei edellä. Juonut sitten samasta mukista kuumaa kaakaota tienoon korkeimmalla ja tuulisimmalla kohdalla ja murtanut taskussa eväänä ollutta suklaata hänen kanssaan palasen...
-Anteeksi kun kesti ja kiitos kovasti. Innostuin saunasta ja viihdyin sitten siellä näin kauan! Huomasin omien likaisten vaatteideni kadonneen ja näin nämä vaatteet niiden tilalla ja puin ne sitten päälleni. Kiitos,
hihkaisi kylpyhuoneen ovesta kesken Veikon mietteitä ilmestynyt saunanpuhdas neito. Rinsessan sotkuiset hiuslisäkkeet olivat nyt kylpyhuoneen roskakorissa ja suomalaisen hennot vaaleat hiukset oli sileästi kammattu taaksepäin pitkin päätä. Posket punoittivat ja silmät hehkuivat vihreinä ihan luonnostaan. Koko neito oli nyt ihan ilman keinotekoisia lisäefektejä luonnonkauniina. Päällään hänellä oli nyt se Veikolle pieneksi käynyt vihreäruudullinen flanellipaita, jalassaan mustat liian pitkät verkkarit jotka Rinsessa oli kääntänyt lahkeista kolmeen kertaan, sopivamman pituisiksi ja lattian viileyttä vastaan Veikon mamman aikanaan neulomat vanuttuneet villasukat.
Kerrassaan lumoava seireeni totta tosiaan!
Veikko hymyili autuaana kun tällainen ilo hänen kohdalleen osui ja hänen piti ihan ottaa lasit pois päästään ja pyyhkäistä kyynel silmänurkastaan. Tämä tilanne oli kuin salaisen toiveen toteutunut hetkinen. Epätodellinen ja kuitenkin ihan totta. Miten hän sen saunankin oli tullut lämpiämään laittaneeksi? Jokin etiäinen... Ja siksikö se pajulintukin niin iloisesti lirkutti, mies mietti.
-Saisinko... tyttö aloitti.
-Voisin nyt huolia sitä kahvia ja tuota ihanasti tuoksuvaa piirasta, hän varovasti ehdotti sormillaan pöytään viitaten liian pitkien hihojen lomasta. Rinsessa alkoikin kääriä hihojaan lyhemmiksi ja Veikko kiirehti tytön luo keinustuolistaan ja haavehetkistään ja nosti tuolin esiin tytölle, joka hämillään siihen istahti. Kaatoi tytölle ja itselleen pannumyssyn lämpimänä pitämää kaffetta ja työnsi piirasvatia lähemmäs ojentaen sanattomasti tytölle kakkulapion käteen. Itse hän istui vastapäätä, kaatoi omaankin kuppiinsa kaffetta, sijoitti pannun aluselleen, tuikkasi sen päälle pannumyssyn ja katseli hymyillen omaa kaffettaan sekoitellen tuota ihmeellistä neitoa.
Rinsessa otti aimo annoksen piirasta ja Veikko työnsi jo hieman sulanutta jäätelökulhoa lähemmäs. Tytön silmät havaitsivat valkoisen herkun ja hän näytti piirasannostaan nyökäten jäätelölle päin ja katsoi silmiin Veikkoa joka nyökkäsi. Sanoja ei tarvittu. Veikko nosti pari isoa lusikallista vaniljajäätelöä neidon lautaselle. Jäätelö maistui taivaalliselta velä lämpimän piiraan päällä, leikaten raparperista sen kirpeyttä vähemmäksi.
Veikkokin otti lautaselleen samoja herkkuja ja katseli salaa kun neito söi hyvällä ruokahalulla. Kaatoi kahvia tälle, kun huomasi hänen mukinsa juomapinnan huvenneen. Pieni liekki silmissään hän katseli tuota miehen silmissä suloista naisolentoa. Suloista ja kuitenkin nyttemmin niin tavattoman tavallista.
Veikko antoi haaveidensa kantaa saaden jälleen kyyneliä silmiinsä. Rinsessa vilkaisi häntä, huomasi miehen pyyhkäisevän silmiään ja pelästyi, mikä Veikolla oikein oli, jolloin mies totesi tyynesti tämän hetkisen onnellisuuden vaan saaneen silmät kyyneltymään.
Rinsessa puolestaan katseli nyt miestä mietteissään, sai omatkin silmänsä vetistymään ja tajusi, miten ensimmäistä kertaa moniin, moniin vuosiin hänellä oli nyt juuri niin hyvä olla. Hänkin oli oikeasti onnellinen. Syvä lämpö ja turvallinen olo valtasivat hänet kun hän katseli edelleen vierasta, mutta jotenkin oudosti tutun oloista miestä siinä pöydän toisella puolella puiden rätistessä kotoisesti takassa ja kysyi yhtäkkiä itsekin sanoistaan yllättyen kesken haukattavan suupalansa:
-Saisinko jäädä tähän?
Tarkoittaen jäämistä siihen elämään. Siihen taloon. Juuri tämän miehen lähelle.
Kyllähän se Veikolle sopi. Enemmän kuin hyvin. Se sopi loistavasti. Ja sinne tyyntynyt ja kesyyntynyt Rinsessa jäi, muuttaen nimensä ihan tavalliseksi Riinaksi. Oppi rakastamaan yksinkertaisia asioita, arkea, luontoa, puhtautta, terveyttä, yksinkertaisia ruokia, oman kehonsa työllä väsyttämistä, kunnon yöunia, linnunlaulua.
- Ja sitä sinisilmäistä, hyvin lempeää miestä...
- Una Reinman
