Hae tästä blogista

27.6.2018

Verlan alueen nähtävyyksiä




Vuonna 1885 rakennettu koristeellinen Patruunan pytinki on arkkitehti Eduard Dippellin suunnittelema. Vuonna 1898 kartanomaista pytinkiä korotettiin tornimaisella päädyllä ja samoihin aikoihin sen ympärille tehtiin värikäs puisto ja keilarata paviljonkeineen. Pytinki rakennettiin tehtaan johtajan Gottlieb Kreidlin eli Verlan patruunan asunnoksi. Hänen jälkeensä se toimi myös konttorina ja siinä asuivat tehtaan isännöitsijät.





Minun mielestäni tämä on suorastaan linna 
eikä mikkään pytinkin 
mutta nimimakunsa kullakin. 

Noista portaista tuli mieleen se Viulunsoittaja katolla musikaalin 





Torniosan puolikaari-ikkunat olivat upeat. 
















Linnan, korjaan pytingin puisto on yhä 
kaunis ja siellä kävellessä voi aistia menneiden 
aikojen tunnelman. 










Komea aurinkokello mittaa aikaa 
yhä patruunan puistossa vaikka 
yleväniminen patruuna on jo poissa. 




 Totta kai pioneja piti myös puistossa kuvata, 
enkä ollut ainoa joka niiden 
äärellä huokaili.



Nämä tummanpunaiset pionit saattavat olla 
vanhaakin perua. 









Kaikki oli niin hyvin hoidettua, 
että omat kukkapenkkini jäävät ihan toiseksi... 







 Pieni kasvimaakin oli pihamaalla. 




Verlan puuhiomosta ja pahvitehtaasta muodostettiin 
1972 Suomen ensimmäinen tehdasmuseo.  
Museon omistaa ja sen ylläpidosta vastaa UPM. 

Museoon voi tutustua ainoastaan oppaan johdolla ja opastuksia tarjotaan kansainvälisille vieraille eri kielillä. Museokierrokselle voi ostaa lipun verkkokaupasta tai museoalueen infopisteestä.


Juhannuksena meidän tuurillamme 
ei ollut opaskierrosta lainkaan 
eikä museo ollut auki. 




Olisiko tämän kyltin rakennus ollut 
vuorotyöläisten nukkumapaikka? 

Alueella oli myös myyntipajoja joissa 
oli myynnissä hurjan kalliita käsitöitä, jne. 
Esim minipurnukka hunajaa maksoi 22 euroa 
ja puusta tehty kauha kolmisenkymmentä euroa. 

Miun budjettini ei kestänyt ostaa mitään... 
Jätän "shoppailun" rikkaammille. ;) 



Kuvasin koristeellisia tehdasrakennusten 
torneja ja viirejä, koko rakennuksen sijaan... 



 Lokit vartioivat korkeimmilla kohdilla... 






 Kaikkeen vanhaan lytätään nykyään 
vanhan leima, muuttamalla jopa sana 
wanhaksi. Siksi ihmettelimme miksi 
alkuperäinen Werla-nimi on muutettu 
kuitenkin yksinkertaisempaan muotoon? 





Tornit ja rakennukset kantavat kuitenkin 
edelleen tiilistä muurattuja 
W-koristeitaan. 

Kun vanha pahvikuivaamo paloi perustuksiaan myöten 1893, päätettiin uusi rakentaa kestävämmäksi. Eduard Dippellin suunnittelema kuivaamo muurattiin tiilistä vielä samana vuonna. Tarkkasilmäisenä arkkitehtina hän sijoitti uuden kuivaamon kirkkomaisen päädyn hallitsemaan maisemaa, kun tehdasta lähestytään Selänpään suunnasta. 














 Tämän linnunpöntön kimpussa 
on luultavasti ollut yhtä verenhimoinen 
peto eli käpytikka, kuin omien pönttöjemmekin 
kimpussa, vaikka meillä toki on peltilevytys 
lentoaukoilla. Sille on syynsä miksi se 
pelti pönttöihin kannattaa laittaa... 






Tällaista hieman punalehtistä yksinkertaista ruusua  
kasvoi monessa paikassa Verlan alueella. Samanlaista 
löysin meidän ojastamme ja siirsin pihaan kasvamaan. 



 Sauna sijaitsi tehtaan läheisyydessä 
ja tämä lokki vahti ettei kukaan mennyt laiturille. 
- Jos joku sinne rohkeni, lokki teki hyökkäyksiä ja 
rääkyi uskalikon yläpuolella pahalla äänellään.  





 Tätä matalaa sinikukkaista kasvia 
en tunnistanut... 





Hempeää vaaleanpunaista ruusua 
kasvoi myös muutamassa paikassa. 






 Bongasin myös tulikukan.



 Vuokrattavia mökkejä 
on siellä täällä... 




Erään mökin pihassa oli 
tämä yksinäisen pihakalusto. 






Ihanaa että Suomessa edes jossain 
on säilytetty hellin käsin vanhaa 
ja kaunista mennyttä maailmaamme, 
historiaamme 
ja kulttuuriamme. 








Luonnonkukkia ja aurinkolaseja



...ja herkkuja maitohorsmasta!




Nyt on tienpenkoilla oikea kissankellojen aika! 
Nämäkin on penkalta juhannuksena kuvattu. 




Kissankellot ovat niin herkänkauniita 
kuin runoja tienvarsilla ja niityillä... 









Päivänkakkaroitakin tapasin. 



 Kakkaroitakin oli sekä niityillä, 
pihoilla että teiden varsilla. 








 Kaikenlaiset ohdakkeetkin kukkivat nyt.




Myös maitohorsma kukkii 
kauniisti juurikin nyt. 



 Kipikapi metsään jos aiot kerätä 
horsmanlehtiä teeksi... 

Tai voit tehdä siitä ihanaa horsmajuomaa! 



Punainen maitohorsmajuoma

1/2 l maitohorsman kukkia
1 l vettä
  1/2 sitruunaa
 sitruunan kuoria
150 g sokeria 
0,5 tl sitruunahappoa
(saa mm viinitarvikekaupoista)
 

Kerää punaisia horsmankukkia
ja huuhtele niistä pois ötökät yms.

Kuori sitruuna perunankuorimaveitsellä
halkaise se ja ota talteen toisen puolikkaan mehu.

Laita maitohorsmankukat kulhoon,
samoin sitruunahappo,
puolikkaan sitruunan mehu
sekä sitruunan kuorisuikaleet. 

Keitä vesi ja kaada kiehuvana kukkien päälle.
Laita kansi päälle ja anna hautua 
vähintään 2 tuntia.

Siivilöi juoma kattilaan,
lisää sokeri ja kuumenna liedellä
sen verran, että sokeri sulaa.

Pullota juoma pestyihin
kuumennettuihin pulloihin.

Säilytä juoma viileässä.

Juoma sopii mm boolien pohjaksi.




Lisää maitohorsmasta 
ja horsmaherkuista täällä








 Hiirenvirnat ja hieman komeammat aitovirnat 
kiipeilevät muita kasveja pitkin korkeammalle 
nähdäkseen paremmin auringon. 





Koiranputkia juhannusreissulla tuli bongailtua 
sekä jo kukkineena että vasta kukintansa aloittaneina. 



 Koiranputket hohtavat kesäyössä 
romanttisen harsomaisina 
valonlähteinä... 




Niittyleinikit ovat tänä vuonna 
jotenkin kovin kookkaita. 
Ehkä se viime kesä antoi niille 
kerrankin tarpeeksi vettä? =) 
 




Meinasin unohtaa päivän teeman, vaikka auringosta jo 
jotain mainitsinkin! Tänään on nimittäin Aurinkolasipäivä. 
Kätevät härvelit suojaksi auringon säteitä vastaan auttavat 
mm nyt juuri vanhempien ihmisten silmiä vaivaavaan 
silmänpohjan rappeumaan jne, lisää tietoa arskoista 
tuolla vanhemmassa postauksessani



Tänään on myöskin Kansainvälinen kuurosokeuspäivä, 
sekä Helen Kellerin syntymäpäivä.



25.6.2018

Juhannusreissu




Vietimme juhannusta tällä kertaa 
Valitettavasti se ei oikein 
sovi homeallergikoille, 
vaikka näyttääkin idylliselle. 

- Vierailijoiden koiratkin ovat saaneet 
nukkua samoissa kovissa laverisängyissä, 
missä me jouduimme nukkumaan. 
Selät ja lonkat tulivat todella kipeiksi ja 
nenät menivät tukkoon, molemmilla,
eli yöt menivät tosi huonosti. 
  - Mutta päivisin paikan hyvin säilytetty 
miljöö lohdutti ja antoi voimia 
ja niinhän sitä sanotaan 
että luonto parantaa! 


Terveellisempää olisi ehkä ollut 
yöpyä pihassa teltassa. 

Tupa on pärekattoinen, 
(selvisi vasta paikanpäällä) 
1900-luvun alussa 
rakennettu yöpymispaikka tukkimiehille, 
ja juhannuksen kova tuuli kiskoi katosta 
päreitä irti. 

Mökin ensinäkymässä sain 
jonkun ihmeen haamun kurkistamaan 
tuvan ikkunasta...



 Uittotupa sijaitsee Karitsanpolulla. 
Perille ei pääse tavallisella henkilöautolla. 










Molemmista mökin ikkunoista 
näkee vettä, eli hienolla paikalla 
mökki kyllä oli. 

 





Rannassa oli tulipaikka. 
Mekin grillasimme pakolliset 
juhannusmakkarat tässä. 




Grillin savu meni joelle 
ihailemaan leppeää, tyyntä iltaa... 



Uittotupa ulkovessan luota 
kuvattuna. 




Näkymää tuvasta ulospäin. 

 


Näkymää tupaan ulko-ovelta.  




Kalliolle, kukkulalle on joku 
joskus puoliksi rakentanut tämän majan... 

PS: haamua ei enää näy... 



Verlan uittotupa sijaitsee Verlankosken niskalla 
samalla kalliolla, jolle on muinoin kivikaudella 
punamullalla maalattu 
kuuluisa Verlan kalliomaalaus.



Maalaus tosin havaittiin vasta 
yli nelisenkymmentä vuotta sitten. (?)
Nyt siitä saa aika huonosti enää selvää.
Maalauksesta erottuu jono hirviä 
sekä joitakin ihmishahmoja. 
Me bongasimme vain yhden hirven, 
kaaviokuvassa L-kirjaimella merkityn. 
(Kuvassa keskellä alareunaa, vrt kaavioon...) 








 Verlan mökit kuten koko Verlan alue 










Uittomökissä ei ole peseytymismahdollisuutta 
lainkaan, vaan sauna löytyy tehdasalueen ja voimalan 
läheisyydestä. Mökin vuokraan kuuluu onneksi 
yksi saunavuoro/vrk. 






Mökin vuokraan kuuluu myös soutuveneen 
laina, mutta virta oli niin voimakas ettemme 
halunneet sinne soutelemaan. 




Me mieluummin vaelsimme jalan 
ja ihailimme maisemia. 




Mäkärät, joita paikassa oli sankoin 
joukoin, ja hyttyset, eivät vielä tätä 
kuvaa ottaessani olleet syöneet 
jalkojani punaisille kutiaville paukuroille. 

Veriryhmäni on  O+ jota kaikki ötökät 
aina haluavat maistaa, "se veri kun sopii kaikille"...