Katsellaan tänä yönä tähdenlentoja

Tänään on Asteroidipäivä

ja siten samalla Tähdenlentojen yö. 

Jaa niin, ja mm 

Sosiaalisen median päiväkin on tänään. 

Verlan alueen nähtävyyksiä

Vuonna 1885 rakennettu koristeellinen Patruunan pytinki on arkkitehti Eduard Dippellin suunnittelema. Vuonna 1898 kartanomaista pytinkiä korotettiin tornimaisella päädyllä ja samoihin aikoihin sen ympärille tehtiin värikäs puisto ja keilarata paviljonkeineen. Pytinki rakennettiin tehtaan johtajan Gottlieb Kreidlin eli Verlan patruunan asunnoksi. Hänen jälkeensä se toimi myös konttorina ja siinä asuivat tehtaan isännöitsijät.

 Teksti: Verlan alue

Minun mielestäni tämä on suorastaan linna 

eikä mikkään pytinkin 

mutta nimimakunsa kullakin. 

Noista portaista tuli mieleen se Viulunsoittaja katolla musikaalin 

laulu jossa yhdet portaat veis ylöspäin ja yhdet toisi alaspäin... 

Torniosan puolikaari-ikkunat olivat upeat. 

Linnan, korjaan pytingin puisto on yhä 

kaunis ja siellä kävellessä voi aistia menneiden 

aikojen tunnelman. 

Komea aurinkokello mittaa aikaa 

yhä patruunan puistossa vaikka 

yleväniminen patruuna on jo poissa. 

 Totta kai pioneja piti myös puistossa kuvata, 

enkä ollut ainoa joka niiden 

äärellä huokaili.

Nämä tummanpunaiset pionit saattavat olla 

vanhaakin perua. 

Kaikki oli niin hyvin hoidettua, 

että omat kukkapenkkini jäävät ihan toiseksi... 

 Pieni kasvimaakin oli pihamaalla. 

Verlan puuhiomosta ja pahvitehtaasta muodostettiin 

1972 Suomen ensimmäinen tehdasmuseo.  

Museon omistaa ja sen ylläpidosta vastaa UPM. 

Museoon voi tutustua ainoastaan oppaan johdolla ja opastuksia tarjotaan kansainvälisille vieraille eri kielillä. Museokierrokselle voi ostaa lipun verkkokaupasta tai museoalueen infopisteestä.

  Teksti: Verlan alue

Juhannuksena meidän tuurillamme 

ei ollut opaskierrosta lainkaan 

eikä museo ollut auki. 

Olisiko tämän kyltin rakennus ollut 

vuorotyöläisten nukkumapaikka? 

Alueella oli myös myyntipajoja joissa 
oli myynnissä hurjan kalliita käsitöitä, jne. 
Esim minipurnukka hunajaa maksoi 22 euroa 
ja puusta tehty kauha kolmisenkymmentä euroa. 

Miun budjettini ei kestänyt ostaa mitään... 
Jätän "shoppailun" rikkaammille. ;) 

Kuvasin koristeellisia tehdasrakennusten 

torneja ja viirejä, koko rakennuksen sijaan... 

 Lokit vartioivat korkeimmilla kohdilla... 

 Kaikkeen vanhaan lytätään nykyään 

vanhan leima, muuttamalla jopa sana 

wanhaksi. Siksi ihmettelimme miksi 

alkuperäinen Werla-nimi on muutettu 

kuitenkin yksinkertaisempaan muotoon? 

Tornit ja rakennukset kantavat kuitenkin 

edelleen tiilistä muurattuja 

W-koristeitaan. 

Kun vanha pahvikuivaamo paloi perustuksiaan myöten 1893, päätettiin uusi rakentaa kestävämmäksi. Eduard Dippellin suunnittelema kuivaamo muurattiin tiilistä vielä samana vuonna. Tarkkasilmäisenä arkkitehtina hän sijoitti uuden kuivaamon kirkkomaisen päädyn hallitsemaan maisemaa, kun tehdasta lähestytään Selänpään suunnasta. 

 Teksti: Verlan alue 

 Tämän linnunpöntön kimpussa 

on luultavasti ollut yhtä verenhimoinen 

peto eli käpytikka, kuin omien pönttöjemmekin 

kimpussa, vaikka meillä toki on peltilevytys 

lentoaukoilla. Sille on syynsä miksi se 

pelti pönttöihin kannattaa laittaa... 

Tällaista hieman punalehtistä yksinkertaista ruusua  

kasvoi monessa paikassa Verlan alueella. Samanlaista 

löysin meidän ojastamme ja siirsin pihaan kasvamaan. 

 Sauna sijaitsi tehtaan läheisyydessä 

ja tämä lokki vahti ettei kukaan mennyt laiturille. 

- Jos joku sinne rohkeni, lokki teki hyökkäyksiä ja 

rääkyi uskalikon yläpuolella pahalla äänellään.  

 Tätä matalaa sinikukkaista kasvia 

en tunnistanut... 

Hempeää vaaleanpunaista ruusua 

kasvoi myös muutamassa paikassa. 

 Bongasin myös tulikukan.

 Vuokrattavia mökkejä 

on siellä täällä... 

Erään mökin pihassa oli 

tämä yksinäisen pihakalusto. 

Ihanaa että Suomessa edes jossain 

on säilytetty hellin käsin vanhaa 

ja kaunista mennyttä maailmaamme, 

historiaamme 

ja kulttuuriamme. 

Luonnonkukkia ja aurinkolaseja

...ja herkkuja maitohorsmasta!

Nyt on tienpenkoilla oikea kissankellojen aika! 
Nämäkin on penkalta juhannuksena kuvattu. 

Kissankellot ovat niin herkänkauniita 
kuin runoja tienvarsilla ja niityillä... 

Päivänkakkaroitakin tapasin. 

 Kakkaroitakin oli sekä niityillä, 
pihoilla että teiden varsilla. 

 Kaikenlaiset ohdakkeetkin kukkivat nyt.

Myös maitohorsma kukkii 
kauniisti juurikin nyt. 

 Kipikapi metsään jos aiot kerätä 
horsmanlehtiä teeksi... 

Tai voit tehdä siitä ihanaa horsmajuomaa! 

Punainen maitohorsmajuoma

1/2 l maitohorsman kukkia

1 l vettä

  1/2 sitruunaa

 sitruunan kuoria

150 g sokeria 

0,5 tl sitruunahappoa

(saa mm viinitarvikekaupoista)

 

Kerää punaisia horsmankukkia

ja huuhtele niistä pois ötökät yms.

Kuori sitruuna perunankuorimaveitsellä

halkaise se ja ota talteen toisen puolikkaan mehu.

Laita maitohorsmankukat kulhoon,

samoin sitruunahappo,

puolikkaan sitruunan mehu

sekä sitruunan kuorisuikaleet. 

Keitä vesi ja kaada kiehuvana kukkien päälle.

Laita kansi päälle ja anna hautua 

vähintään 2 tuntia.

Siivilöi juoma kattilaan,

lisää sokeri ja kuumenna liedellä

sen verran, että sokeri sulaa.

Pullota juoma pestyihin

kuumennettuihin pulloihin.

Säilytä juoma viileässä.

Juoma sopii mm boolien pohjaksi.

Lisää maitohorsmasta 
ja horsmaherkuista täällä. 

 Hiirenvirnat ja hieman komeammat aitovirnat 
kiipeilevät muita kasveja pitkin korkeammalle 
nähdäkseen paremmin auringon. 

Koiranputkia juhannusreissulla tuli bongailtua 

sekä jo kukkineena että vasta kukintansa aloittaneina. 

 Koiranputket hohtavat kesäyössä 
romanttisen harsomaisina 
valonlähteinä... 

Niittyleinikit ovat tänä vuonna 
jotenkin kovin kookkaita. 
Ehkä se viime kesä antoi niille 
kerrankin tarpeeksi vettä? =) 
 

Meinasin unohtaa päivän teeman, vaikka auringosta jo 

jotain mainitsinkin! Tänään on nimittäin Aurinkolasipäivä. 

Kätevät härvelit suojaksi auringon säteitä vastaan auttavat 

mm nyt juuri vanhempien ihmisten silmiä vaivaavaan 
silmänpohjan rappeumaan jne, lisää tietoa arskoista 

tuolla vanhemmassa postauksessani. 



Tänään on myöskin Kansainvälinen kuurosokeuspäivä, 
sekä Helen Kellerin syntymäpäivä.

Juhannusreissu

Vietimme juhannusta tällä kertaa 

Verlan uittotuvalla.

Valitettavasti se ei oikein 

sovi homeallergikoille, 

vaikka näyttääkin idylliselle. 

- Vierailijoiden koiratkin ovat saaneet 

nukkua samoissa kovissa laverisängyissä, 

missä me jouduimme nukkumaan. 

Selät ja lonkat tulivat todella kipeiksi ja 

nenät menivät tukkoon, molemmilla,

eli yöt menivät tosi huonosti. 

  - Mutta päivisin paikan hyvin säilytetty 

miljöö lohdutti ja antoi voimia 

ja niinhän sitä sanotaan 

että luonto parantaa! 

Terveellisempää olisi ehkä ollut 

yöpyä pihassa teltassa. 

Tupa on pärekattoinen, 

(selvisi vasta paikanpäällä) 

1900-luvun alussa 

rakennettu yöpymispaikka tukkimiehille, 

ja juhannuksen kova tuuli kiskoi katosta 

päreitä irti. 

Mökin ensinäkymässä sain 

jonkun ihmeen haamun kurkistamaan 

tuvan ikkunasta...

 Uittotupa sijaitsee Karitsanpolulla. 

Perille ei pääse tavallisella henkilöautolla. 

Molemmista mökin ikkunoista 

näkee vettä, eli hienolla paikalla 

mökki kyllä oli. 

 

Rannassa oli tulipaikka. 

Mekin grillasimme pakolliset 

juhannusmakkarat tässä. 

Grillin savu meni joelle 

ihailemaan leppeää, tyyntä iltaa... 

Uittotupa ulkovessan luota 

kuvattuna. 

Näkymää tuvasta ulospäin. 

 

Näkymää tupaan ulko-ovelta.  

Kalliolle, kukkulalle on joku 

joskus puoliksi rakentanut tämän majan... 

PS: haamua ei enää näy... 

Verlan uittotupa sijaitsee Verlankosken niskalla 

samalla kalliolla, jolle on muinoin kivikaudella 

punamullalla maalattu 

kuuluisa Verlan kalliomaalaus.

Maalaus tosin havaittiin vasta 

yli nelisenkymmentä vuotta sitten. (?)

Nyt siitä saa aika huonosti enää selvää.

Maalauksesta erottuu jono hirviä 

sekä joitakin ihmishahmoja. 

Me bongasimme vain yhden hirven, 

kaaviokuvassa L-kirjaimella merkityn. 

(Kuvassa keskellä alareunaa, vrt kaavioon...) 

 Verlan mökit kuten koko Verlan alue 

kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. 

Uittomökissä ei ole peseytymismahdollisuutta 

lainkaan, vaan sauna löytyy tehdasalueen ja voimalan 

läheisyydestä. Mökin vuokraan kuuluu onneksi 

yksi saunavuoro/vrk. 

Mökin vuokraan kuuluu myös soutuveneen 

laina, mutta virta oli niin voimakas ettemme 

halunneet sinne soutelemaan. 

Me mieluummin vaelsimme jalan 

ja ihailimme maisemia. 

Mäkärät, joita paikassa oli sankoin 

joukoin, ja hyttyset, eivät vielä tätä 

kuvaa ottaessani olleet syöneet 

jalkojani punaisille kutiaville paukuroille. 

Veriryhmäni on  O+ jota kaikki ötökät 

aina haluavat maistaa, "se veri kun sopii kaikille"...