Lohtua kirppikseltä

Löysin kirpputorilta kiinnostavan kirppispöydän, jossa oli tavaroita, 

jotka olisin voinut kaikki ostaa, mutta olin määritellyt itselleni 10 euron ylärajan. 

Oikeastaan olin mennyt tällä kertaa kirppikselle aikomuksenani ostaa kangasta. 

Joko uutta, jos jollain sellaista on myynnissä tai sitten jonkin vaatteen tai vaatteita, 

joista saisin kangasta askarteluideaani.

Kirpputorilla oli kuitenkin aivan liikaa ihmisiä miun makuuni, jolloin minusta tuntuu ruuhkassa 

että pyörryn, en saa happea ja joudun paniikkiin ja miun pitää lähteä äkkiä ulos. 

Sama tunne iskee joskus tavaratalon meluisessa kassajonossa tai vaikkapa kirkossa jne

epämukavuusalueilla, suljetuissa paikoissa, joissa on liikaa melua ja ihmisiä.

Niinpä ihailin oikeastaan vain sitä yhtä pöytää, ja silittelin muutamia esineitä, 

ja viimein valitsin itselleni kirjan, joka näytti lukemattomalta ja uudelta, 

sekä lintujenruokintalaudan, joka niin ikään oli uusi, Plantagenista ostettu 

ja vielä osaksi paketissa. Oi, uusi kirja muutamalla eurolla on onni. 

Miksi sitten ostaa lintujenruokintalauta, 

kun metsäkin on kaadettu? 

Lintujenruokintalauta, uusi sellainen tähän pihaan, on lohdutusta pikkulinnuille, 

jotka menettivät kotipaikkansa ja pesäpuunsa pikkumetsän tuhoamisen myötä. 

Sillä onneksi pihasta kuuluu vielä lintujen ääntä.

Jätin taas tällekin myyjälle kiitoskortin laitettavaksi 

kuittien joukkoon, näistä kivoista löydöistä, 

jotka pelastivat päiväni.

Lintulauta on jo paikoillaan pihalla, 

ja sen ovat löytäneet pikkuiset ystäväni. 

Kirja on jo aloitettu ja odottaa minua luokseen 

sohvalla...

Kansainvälinen Nallepäivä

Tänään on sellainen päivä. 

Nallet kehiin. =)

Hän, kuvassa,
on eräs kirpparilta pelastamani
pesemäni ja adoptoimani nallukka. 

Koetin vaihtaa söpön sivupohjan...

Mutta se tökki niin pahasti sivullani 

että se oli pakko poistaa... =( 

Yksi kirppislöytönalleni huolehtikoon 

siis yksinään söpöilystä!

Nallekarhu

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Löytö eiliseltä kirppiskäynniltä. 

Viimeksi tuossa lahtelaisessa osoitteessa on ollut muistaakseni kallis huonekaluliike, 

jossa oli aivan liikaa henkilökuntaa. Nyt siinä on jonkin aikaa sijainnut kirppis, 

jossa emme olleet vielä koskaan käyneet.

Uskaltauduin sitten miekin Hanin kanssa eilen kurkistamaan mitä siellä paikassa 

nyt onkaan myynnissä. Joihinkin vanhoihin second hand store-paikkoihin en voi edes 

mennä sisälle koska jo ovella iskee vastaan niin kova homeenhaju etten voi hengittää. 

Silloin ei voi kuin laittaa sen oven kiinni ja jatkaa matkaansa. Tuollakin paikassa 

kävi nenuun joidenkin pöytien kohdilla. Sellaiset kohdat ohitan äkkiä. 

Reagointini voi johtua homeen lisäksi myös pölystä tai eläinhilseestä tms...

Tämä minulle juuri sopivan hintainen yhden euron nallukka on nuuskuteltu, 

eikä se käynyt henkeeni joten tässä se nyt odottelee kylpyhuoneen pyykkikorissa 

kylpyvuoroaan, päästäkseen sitten puhtaana toisten kirppiksiltä keräämieni 

pehmonallukoiden luo. 

Muuta en kirppispaikasta löytänyt. 

Tai... oli siellä myynnissä mm joitain kiinnostavia viherkasveja, 

mutta ne oli ylihinnoiteltu.

Lauantainen kassajono oli kamalan pitkä yhdelle ainoalle kassalle... 

- Mutta nalle oli pelastettava! =)

Kirppislöytöjä päivityksinä...

♥

Ihana valkoinen kannu löytyi taasen, vaikka niitä on jo aikamoisen paljon, 

vaan eihän lisä pahaa tee, eihän?

Olen siirtynyt jossain vaiheessa pikkukannuista 

himpunverran isompiin.

Uusi parin euron kannu sai seurakseen 

kimpun kuivattuja jouluisia ruusuja, 

ja pääsi kaapin päälle toisen samanmoisen 

kirppiskannun kaveriksi.  

 ♥ 

♥

Nämä kuusi ihan upouutta lautasta löysin yhteensä kympillä 

paikalliselta kirppikseltä. 

Mukavan kokoiset ruokalautasiksi 

-ja pesun jälkeen kukkalautaset pääsivät käyttöön. ♥

♥

Lisää kukkia, 

eli somat, kapeahkot vitosen kirppisverhot 

odottelevat pestyinä ja silitettyinä kaapissa kesää.

En ole vielä miettinyt, mihin ikkunaan ne pääsevät 

mutta jossakin ne pian jotakin ikkunaa meillä koristavat.

♥

Tässä yhdet kirppislöytöhousut muokkautuivat 

sortseiksi, kun ei sitä tiedä 

koska sellaisille tulee käyttöä... =) 

♥

Väärä maa!

Late täytti vuosia viime viikolla, mutta

oli työmatkalla ruotsissa silloin.

Lauantai häneltä meni kotimaassa pakkasessa autojen

pakokaasussa pilkkihaalareissa, kuvaten koko päivän, mutta sunnuntaina saimme istahtaa

oikein auringon

ikkunan takaa kurkistellessa

kahvipöytään. 

Kakkuna oli kerrankin jotain kaupasta 

ostettua, eli Vuohelan Herkun muhkea gluteeniton kääretorttu, 

jonka päällystin laktoosittomalla kermavaahdolla,

somistaen koko komeuden vadelmasydämillä. 

Oli siinä hänen palassaan yksi kynttiläkin jota 

puhaltaessaan Late sanoi toivovansa, 

että "muutettais ruotsiin!"😦

Hui kamalaa tuota miestä! 

Ihan helkkarin väärä maa!!! 

Onneksi toiveet kakun kynttilöitä puhaltaessa eivät 

toteudu, jos ne sanoo ääneen! Huh!  

Nyt, kun joulu on jo virallisesti ohi, 

oli aika laittaakin jotain valkoista, jotain vanhaa, 

jotain romanttista ja kevyttä kotia somistamaan.

Pitsihelmat hulmuavat lämpöpatterista nousevassa 

lämmössä herttaisesti. 

Sivuverhoina on edelleen pussilakanoista 

ompelemani verhot ja niiden taustalla ns 

talvivuorina vanhat valkoiset 

käytöstä poistetut lakanat, 

jotta lämmin pysyisi sisällä 

ja kylmyys ikkunan ulkopuolella.  
 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Sormet alkavat olla jo tointuneet joulusta 

ja olenkin aloitellut uusia neuleita ja 

virkkuutöitä.

♥ ♥

Kynttilärintamalla sellaista uutuutta, 

että ekaa kertaa eläissäni minulla on tuollaista 

koristehiekkaa ja vieläpä vaaleanpunaisena.

-Kiltti joulupukki toi. =) 

 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸ 

Aamulla 21.1.2014: 

Kun tässä näitä meidän talonkin asioita kerran on, 

niin kerrottakoon että jälleen meillä on sitten taas vesiputkikin jäässä. 

-Tällä kertaa keittiöön ei tule vettä... =(

Pieni Joulu

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Tänään oli Älä osta mitään-päivä, niinpä näissä pikkukuusissa on lopulta käytetty 

tallessa olleita koristuksia, kirjan sivuista leikeltyjä sydämiä sekä joskus Tiimarin alelaarissa 

olleita valkoisia lintuja, ja siinä se.

Tai siinähän ne.
 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Meillä kun ei koskaan tiedä, tuleeko meille joulukuusta lainkaan, 

päätin hiukan etuilla tässä asiassa
ja hain metsikkömme ojasta nämä ikään kuin ylimääräiset pikkukkuuset
tuomaan metsän vihreää tuoksua tupaan.


Sitäpaitsi kuusenjalka meni rikki viime
keväänä kun se jäätyi pahasti kiinni maahan,
kun joku (köh köh) vei viime joulun kuusen ulos
ja koetti sitten kevään tullen irrottaa jäistä jalkaa
jäisestä maasta huonolla tuloksella...

`♥•.¸¸.•♥´

Kokeilin pikku kuusiin ensin kaikenlaisia
erilaisia itsetehtyjä koristuksia  

à la vanhan kirjan sivu...
 
`♥•.¸¸.•♥´

On jotenkin sielulle ja silmille rauhoittavaa, 

ettei ympärillä ole kamalasti muovia ja välkettä. 

Joskus yksinkertaisin vaihtoehto riittää.

`♥•.¸¸.•♥´

Päädyin kuitenkin sitten tosiaan näihin. 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Nämä kaksi pikku kuusipuuta pääsivät ikkunalle kahdestaan. 

Välttämättä ne eivät miun silmissäni tarvitsisi mitään erityisiä koristeita 

koska puu on aina kaunis ihan sinälläänkin.

Lisäilin sitten niihinkin näitä 

muutaman vuoden ikäisiä paperisydämiä.

♥ 

Tässä yksi pikkupuu poseeraamassa. 

Kirpputorilta hiljattain tekemäni kaunis löytö, 

venäläistyylinen ruusukuvioinen huivi, 
on pesty ja silitetty 

ja nyt se pääsi joulupöytäliinaksi. 

Keittiön ikkunalla...

♥  
Pikkukuusia on siksi niin monta 
että jokainen Murunen saa oman 
pienen kuusen itselleen. 
 ♥

Joulunaika voi alkaa. 

Mitään suursiivouksia ei tarvitse. 

Eiköhän se,
että siivoaa sitä mukaa kun näkee pölyä tai roskia, 

riitä jokaisessa taloudessa.

Ei saa tehdä siivouksesta itselleen stressiä...

 Siivotaan sitten joulun jälkeen niitä neulasia yms...

Porot juoruilee...

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸
 
Hassutelkaa tässä kuussa.
Antautukaa lapsenmielisyyden valtaan
ja päästäkää sisäinen jouluaskartelijaminänne 
villisti valloilleen.

`♥•.¸¸.•♥´

    

Tähän väliin hieman tikutusta...

Jostain syystä kännykkä muuntaa värit... 

Nämä olivat oikeasti ei violetit 

vaan vanhan roosan väriset rannekkaat 

ja ne ovat lähteneet jo postin mukana uuteen kotiinsa 

rakkaan blogiystävän luokse.

Elsa. 

Ei mikkään ruma sellainen vaan ihan kaunis Elsa. 

Näistäkin on sittemmin aloitettu jo sukkien varsia.

Hileestä tulee pipo. 

Sekin on jo aluillaan. 

Anne Geddesiä vaaleanpunaisena. Alakuvassa enemmän oikeaa väriä 

aloitetussa rannekkaassa jotka menevät aikanaan 

eräälle toiselle rakkaalle blogiystävälle.

Kun laitat lankakerän 

juoksemaan jossain kulhossa, 

pysyy neuletyö puhtaana. 

Kulho sohvan viereen ja 

ei kun tikuttamaan. =) 

Kirppislöytösänky puolillaan neuleita... 

Kameran salama tekee siis tuon tumman reunuksen 

kuvien alaosiin, eli lähinnä olevat miestensukat ovat kyllä oikeasti 

ihan uudenkarheat ja puhtoiset. =) 

Kotonassa sydänhämärässä

Lahtelaisesta kirpputorista löytynytlyhty.


 Hämärissä mie ihailen 
huojuvaista sydäntä
joka lyhdyn palaessa 
heijastuu
rapatulle seinälle. 

Sydänhämärä.

♥

Tämä aarre löytyi nastolalaiselta kirpputorilta: Laura Ashleyn tapettia kokonainen avaamaton rulla, jonka hinta oli kaksi euroa! Nappasin rullan heti kainalooni ettei se katoa jonkun toisen asiakkaan ostoskorin mukana. Mietin innoissani, miten tapetista saisi lahjapaketteihin aivan ihania käärepapereita! Ja miten edullisesti! Ja miten vahvaa tapetti onkaan lahjapaperiin verrattuna!

 
Mutta, kun kotona avasin muovit rullan päältä, ihastuin tapetin kuvioihin sekä hienostuneisiin beigen ja miellyttävän liki turkoosinsinisen sävyihin helmiäiseen vivahtavalla munankuoren valkoisella pohjalla enemmän ja enemmän ooohlalaa... eikä aikaakaan kun jo mallailin tapettirullaa sinne tänne seinälle pikkutalossamme.

Kyllä sillä jonkun pienenpienen ikkunallisen päätyseinän tai oviseinämän tms 

voisi ihan takuulla tapetoida! 

Etsiessäni ihan pientä seinää kiipeilin tapettirullan kanssa ylös...

ja kohta alas, pitkin kelluvia portaitamme... 

Tuohon portaiden puoliväliin syntyi muutes kuin itsekseen 

paikka muutamille kirjoille. 

Maman kutomat räsymatot luovat kotiimme 
lämpöistä tunnelmaa.

Maustekakun tuoksukin on kodikkuutta. =)

Mama antoi minulle tämän näppärän keveän lehtikassin jolla voi kevyesti viedä isomman määrän lehtiä kompostiin kuin mitä ikinä kottikärryillä saisin kuljetettua. On kyllä hyvä jättää sinne nurmikolle edes vähän niitä puidenlehtiä ravinteeksi nurmikolle ja puille itselleenkin, ajamalla vaikkapa vielä ruohonleikkurilla lehdet tohjoksi ja tulee samalla se viimeinen (luultavasti) nurmikonleikkuu tältä kesältä suoritettua.

Eihän sitä tiedä, vaikka vielä joulukuussa saisi leikata nurmikkoa niin kuin muutamana vuonna...

Koskaan kun ei tiedä, koska se talvi oikeasti tulee.
Mie eilen juuri leikkasin nurmikon matalaksi ja tein samalla sitä lehtijätettä nurmelle sen hyväksi. Nurmikosta tulee myös ilmastoidumpi kun jättää lehtiä nurmelle, tai lehtisilppua, sillä madot haistavat nuo aarteet ja käyvät maan alta vetämässä lehtiä pinnan alle, tehden siinä samalla ilmastointikanavia nurmikkoon. Keväällä nurmi kuivuukin sitten nopeasti.

 Kesäinen kynttilälyhty puoliksi täynnä sadevettä. 

Pitänee napata se pois ennen suurempia yöpakkasia, 

mutta kun olen nähnyt tiaisten juovan siitä, 

en ole vielä sitä raaskinut laittaa kesätavaroiden varastoon. 

Kylmät säät ajavat pieniä öttimönkiäisiä tämänkin pikkutalon lämpöön ja olemme jo pyydystäneet monta hiirtä, päästäisen jne rouskuttelemasta juuri remontoitua taloa. Ilkeetä.

Tässä eräänäkin päivänä havaitsin kuinka hiiri kipitti yläkerran työkalukomeroon, ja se komero sijaitsee tietokonepöydän lähellä. En uskaltanut juuri selkääni kääntää komerolle siirrellessäni kamerastani kuvia tietokoneelle.

Seuraavana iltana mies oli tässä koneella ja huomasi yhtäkkiä hiiren hakeneen vaan pokkana juuston hiirenloukusta jonka olimme komeron ovelle asettaneet. Hiiri tosin pelästyi ihan kamalasti miehen karjaisua ja pudotti paetessaan juuston... Hiiri tuijotti Hania taskulampun valokiilassa komerosta työkalulaatikoiden takaa ja hetken he mittelivät toisiaan katseellaan, Daavid ja Goljat, kunnes hiiri päätti mennä piiloon laatikoiden taa.
Hani viritti loukun uudelleen, juusto nyt tiukemmin paikoilleen asennettuna ja parin tunnin päästä kun katselimme alakerrassa Rillit huurussa-sarjaa, kuului yläkerrasta loukun ikävä läimähdys eikä hiiri sillä kertaa saanut juustoa ajoissa irti loukusta... 

Yhtenä päivänä kun olin pihatienvarressa jossain hommissani, pysähtyi tiellä vanhempi kävelylenkillä ollut pariskunta ja rouva tokaisi:
-Onkos teiltä kadonnut kissa? Sellainen musta jolla on valkoista leuan alla? 
-Ei ole meidän kissa, mutta huolisin kyllä sellaisen, vastailin heille ja he lupasivat ottaa sen kiinni ja tuoda meille.
-Tosi hienosti olette saaneet paikkoja kuntoon tässä tontilla, he lisäilivät lähtiäisikseen...
-Oi, kiitos, kiitos, minä siihen sitten hämilläni. Vielä kun saatais tuo katastrofialue pois pihasta. Se entisen piharakennuksen raunio yms. Jospa keväällä...? 

Usein on käynyt niin, että vaikka me emme tunne tällä seudulla ketään niin meidät puolestaan tunnetaan (varmaan ohikulkijat tunnistavat) ja joskus tätä kolmen vuoden taloremonttiakin jopa ruokakaupan kassajonossa meille kehutaan. Se lämmittää mieltä tietenkin. <3

Tuntuu mukavalta kun joku huomaa, että ollaan hikoiltu tässä tämän kaiken kanssa.
Muistelen hymyillen myös Esikois-Jaken sanoja. Hän tokaisi tässä jokin aika sitten sisällä kämppäämme silmäiltyään, jotta jos hän joskus ostaisi omakotitalon, niin sen pitäisi olla juuri tällainen, tyylikäs.

Ihana poikarakas. <3 

Ei meillä oikeastaan ole tyylikästä sanan varsinaisessa mielessä, muuta kuin ehkä nuo Hanin suunnittelemat ja kokoamat kelluvat sisäportaat. Kaikki muu on vaan korjattu, ehjätty ja kunnosteltu kodiksi. Ehkä ihan vähän jopa kodikkaaksi. Mutta makuja on niin monia. Ei tämä kaikkiin kolahda.
Mutta mie rakastan tätä pikkutaloa. <3

Matkalaukut hankittuina vaelluskenkiä metsästämässä

 

☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆

♥

Tämä kirppislöytötaulu joka kuvassa nojailee löytösängynpäätyyn, 

etsii omaa paikkaansa makkarin seinältä.

Lähirobbarissa oli matkalaukkuja puoleen hintaan, joten saimme kaksi laukkua yhden hinnalla. (Siellä on muutes seiskaveikkaakin jälleen kaksi hintaan 7,50€) Laukkutarjouksesta tulimme iloisiksi, ensi kevään kauan kaivattu ulkomaanmatkareissu mielessämme. Edellinen yhteinen matkalaukkumme, joka oli jo maailmaa hiukan nähnytkin, lytistyi ja liiskaantui pikku pyöristään pilalle tänne muuttaessamme muuttoautossa jonkun painavan esineen alla. 

Tuohon seuraavaan pidempään lomareissuun ollaan säästetty nyt remonttien keskellä pikkuhiljaa kolmisen vuotta. Pitänee järjestää talonvahti reissumme ajaksi asumaan taloa, luomaan pihasta lumia ja kastelemaan viherkasveja (ja todennäköisesti jopa joitakin kevään uusia multapurnukoita.)

 ♥

Ihmeesti muutes jaksavat nuo mangoldit punaruotisine lehtineen kukoistaa jopa pikku yöpakkastenkin jäljiltä callunoiden kainalossa. Pitänee siirtää nämä pienet vasta syksyllä istutetut kaksivuotiset mangoldit avomaalle, jotta ne jatkaisivat keväällä siellä kasvuaan. Isompia, keväästä asti kasvaneita mangoldeja onkin koemielessä kasvihuoneessa kasvamassa. Meillä ei suuremmin pidetty mangoldien mausta mutta siinä kasvissa on hauska koristeellinen punavihreä lehti joka piristää ulkonäöllään vaikkapa ryytimaan tai kukkapenkin väriläiskänä.

Kirppikseltä löysin muuten jo paksun pehmeäkantisen Carlos Ruiz Zafon pokkarilöydön, Tuulen varjo, omaksi matkalukemisekseni ja jonka sujautinkin jo sinne muutoin tyhjään omaan matkalaukkuuni. Pokkarin voi sitten jättää lomakohteeseen seuraaville lukemista kaipaaville suomalaiselle. Tämän kirjailijan kaikki teokset vaikuttavat mielenkiintoisilta. Taidanpa metsästää nuo muutkin pokkareina. =)

Haninkin pitää hankkia joku mieleinen lomareissupokkari, ellei hän sitten halua jättää tuota Eben Alexanderin Totuutta taivaasta sinne hotlaan, yhä vieläkin kun Hani lukee taivaskirjaa iltalukemisekseen.

Hanin vuoksi mie tuon kirjan ostinkin, koska hän oli kuullut radiosta automatkallaan Suomessakin vierailleen aivokirurgin uskomattomasta koomaseikkailusta.

(Seuraavassa hieman spoilausta kirjasta joten älä lue, 

jos haluat kirjan ihan itse lukea, 

vaan hyppää talvetettavan pelargonian herkän kukan alustekstiin!) 

Itse luin kirjan jo aikaa sitten kannesta kanteen (vaikka kieltämättä se onkin aika unettavaa tekstiä) koska uskoin että siitä löytyisi vielä jotakin muutakin mutta niihin sen sanoihin oli tyytyminen. Henkilökohtaisesti en pitänyt kirjan vahvasta uskontotuputuksesta
-sepä ei ollut yllätys kirjan nimi huomioon ottaen-
mutta ne lääketieteelliset seikat olivat mielenkiintoisia.

-Senhän tiesin, että meillä kullakin ON suojelusenkeli. 

♥ 

Asiasta seinään, jotta kun yleensä sanotaan että  

-ota sitten huonot kengät jalkaasi sinne reissuun... 

Niin mie en ota! 

Mie otan mukaani hyvin jalalle sopivaiset ja tukevat kengät, joilla jaksaa vaeltaa pitkin rantoja ja rinteitä ja jotka varmasti kestävät reissun ajan ehjänä.

Edelliset vaelluskengät hankittiin nelisen vuotta sitten, mutta mie olen käyttänyt niitä siitä saakka kesä/talvikenkinäni niin nepä ovat nyt ihan hajalla. Jalkapöydän päälle on ilmaantunut risoja kohtia molempiin kenkiin. Eivät siis enää ole oikein vedenkestävät. Pitänee päivittää. Onhan tässä vielä onneksi aikaa, vaikka malttamattomana sitä lomareissua odotankin.

Vaelluskenkiä siis etsiskelen tässä... 

Jos vaikka pukki toisi?
Taitaa olla liian kaukaa haettua... =)
Saisin ne jo ennen kevätreissua
jalkaan ajettua. 

☆

PPS: 

Vaelluskengät löytyivät joulukuussa  

eli ei tuonut pukki vaan ihan itse ostin

ja ne ovat jalassa ahkerasti 

jotta muotoutuisivat jalanmukaisiksi. 

☆

Nukahtelu suotavaa

Tämä päivä on ihan sallittua olla vaan, 

sillä päivän teemana on Laiskottelu.

Kuvituksena joskus Keravalla asuessamme kierrätyskirpikseltä
löytämäni suloiset itsepainetut tyynyliinat.

♥ 

Kirppisreissuja

Joulun kirppislöytö...

Alakuvanlainen sokerisirotin oli aikoinaan hollolan mummolla aina keittiönpöydällä. 

Ihmettelin lapsena miten purnukka oikein osaakaan jakaa jokaiselle samanlaisen annoksen sokeria. 

Nyt nähdessäni tällaisen pienemmän version sirottimesta, 80 cnt hintaan,
päätin ostaa sellaisen omaksi. Vanhojen aikojen kunniaksi. 

Nyt se pestynä ja sokerilla täytettynä odottelee käyttäjiä. 

Tietty olisin voinut täyttää sen kanelisokeriseoksella 

jolloin sille olisi ollut varmasti enemmänkin käyttöä 

tässä riisipuuron ystävien talossa. =)

Jäätelökauhakaan ei meillä ollut. Se maksoi kirppiksellä kokonaisen euron. =) 

Sellainen lienee jonkun opiskelijan mukaan laitettu jossain vaiheessa. 

Joulureissulla mietin koko ajan että meiltä puuttuu omenapora ja että sellainen on ehdottomasti saatava. Noh, sellainen löytyi. Pestessäni sen sitten kotona ja etsiessäni sille sopivaa paikkaa, huomasin meillä roikkuvan sellaisen jo ennestään keittiön riippuvissa työkaluissa.
Se oli ollut liian lähellä jotta olisin sen huomioinut. 

Esikoinen naureskelikin miulle, 

että saadaan Hanin kanssa 

nyt kilpaa porata omenoista keskuksia. 

Hyvä idea.

Sellainen tanskalaisen maajussin omenasorvi olisi hauska... 

Siitä vaan sitten kuivaamaan omppupalasia ja talvella natustelemaan 

kuivattuja omppuja mielin määrin. 

Omenarenkaiden säilytystä varten varmaankin pitäisi olla sellaisia 

ihania isoja vanhoja Riihimäen lasin tölkkejä... 

Sitten pitäisi rakentaa ruokavarasto tai lisähyllyjä keittiöön...!

Huoh, ehkä en nyt juuri tarvitsekaan oikeasti omenasorvia.

Onhan meillä ne kaksi omenaporaa. 

Eikä meidän omenapuutkaan vielä anna satoa, joten ei hätiä. 

Ehdin hyvin lasipurnukoita kirppiksiltä etsiä. =)

Joskus ostan vaan ihan kannatuksen vuoksi jotakin pientä, jotta kirppispöydän pitäjä saisi pari euroa myymistään tuotteista. Niistä pienistäkin ostoista kun kertyy sitten isompia summia. 

Muistan kun itse olen joskus kirppispöytää pitänyt, 

kuinka ilahtunut olin, kun jotain meni kaupaksi.

Niin, tuolla lähikirppiksellä viimeksi poiketessamme huomasimme kovasti luistimia ja monoja myynnissä, monessa pöydässä. Moni niitä siellä sovittelikin jalkoihinsa ja lastensa kinttuihin ja kassan kautta kävi monen onnellisen uuden monojen tai luistimien omistajan tie. Miekin katselin syrjäsilmällä olisiko miun jalkani kokoisia luistimia missään myynnissä. Monotkin olisi kivat. Niin kuin suksetkin. En olekaan hiihtänyt enkä luistellut sitten kouluaikojen.

Kun tulimme ulos autollemme, huomasimme naisen, joka kantoi mukanaan 

lasten suksia sekä vanhanaikaisia kainalosauvoja...

Oli sitten varautunut jo etukäteen, 

jotta niin siinä kuitenkin sitten käy? =)

Kun itse tekee niin tulee sellainen ku sattuu tulemaan...

Aamunkasteisia luonnonkukkia, koiranputkea ja lupiinia lähitehtaan villiniityltä
ja kieloja ohikulkevan ojan reunamilta, 

sekaan pari ostoruusua ja voilà 

tuoksuvat kukkasomisteet ovat valmiita. 

-Ennen juhlavieraiden saapumista 

pitänee muistaa siivota pois 

ikkunalaudalle karisseet 

kukkien terälehdet...

Tiimarin lasisesta alelaarin kynttiläjalasta 

ja Hanin inhoamista perintölasilautasista 

voi liimata kuumaliimalla jalallisen tarjoiluvadin, 

Made by Hani...

Tarjolla murosydänpipareita 

Lemon curd-täytteellä...
Oli toki tarjolla salaattia, pullaa, suklaarahkakakkua

sekä Maman herkullista mahtavaa voileipäkakkuakin. 

Ruusukuvioiset kirppislöytökupit pääsivät kahvipöytään...

Koska takapihalla aina tuulee, 

virkkasin pienet pussukat pöytäliinapainoiksi

ja täytin ne pestyillä pikkukivillä, 

ja tuhosin niihin muutaman verhonnipsun 

eikä tuuli enää heitellyt pöytäliinoja... 

Sahapukista ja vanhasta, nurkista löytyneestä 

puisesta levystä Hani ruuvasi korkeahkon baari/tarjoilupöydän 

takapihalle, mutta kylmä sää ja ajoittainen tihkusade estivät 

loppujen lopuksi sinä päivänä ulkona oleilun
sekä kahvin ja kakkujen ulkonasyömisen...

Onneksi Pikkutaloon mahtui jotenkin
sisätiloihinkin. 

Illalla oli jo näin tyyntä ja tunnelmallista ulkosallakin, 

kuin ihan kiusaksi. 

Kirpputorilöytöpitsiverhot heiluivat keveästi 

lahjaksi saadussa juhlakatoksessa... =)

Lisää kuvia toisessa blogissa... =)