Lapsuuteeni kuuluivat mökkiviikonloput. Varsinkin Asikkalassa sijainnut hirsinen mökki saunoineen oli meille kaikille rakas. Mökki oli omin voimin & talkoilla rakennettu. Isäpuolen piti alunperin myydä se sitten valmiina eteenpäin, mutta me kaikki sanoimme, kun kokonaisen kesän rehkimme mökkikokonaisuutta valmiiksi, ettei sitä saa myydä pois ja niin mökki jäi meille.
Se sijaitsi pienellä mutapohjaisella, kesäisin lämminvetisellä järvellä ja sinne ajettiin Vesivehmaan kentän kautta jossa mm Spede monesti lensi keksintöhärveleillään.
Järven toisella saarella asusti tiiroja ja toisella lokkeja ja kaislikkorannassa joutsenpariskunta, jotka pitivät meteliä aamuyöstä...
Juhannuksena mökin pihamaalla tuoksuivat kilpaa köynnöskuusama ja valkolehdokki. Isäpuoli oli rakentanut villiviinille pergolan mökin ovelle ja köynnös varjosti ihanasti kuistilla istujia.
Äiti teki pihaan kukkapenkkejä jotka hän sai kukoistamaan: oli juhannusruusua ja muitakin ruusuja, orvokkeja, valtavasti sinisiä lemmikkejä, metsästä pihaan siirrettyjä tulikukkia, saniaisia, sekä ne jokakesäiset daaliat.
Valtava kuusi suojasi pihaa kaikilta tuulilta ja seisoi jättiläisen tavoin katselemassa meidän touhujamme.
Me emme todellakaan saaneet lapsina ajaa mökkitietä mutta vettä kyllä kuului aina kantaa järvestä saunaan ja sitten vasta sai puuhailla omia juttujaan.
Pihaan rakennettiin tietenkin myös grillikatos, kunnon laituri ja parikin puuceetä. Toinen sen jättikuusen alle.
Keväisin ja syksyisin hanhilaumat lensivät mökin yli ja äiti kiipesi usein matalalle ja loivalle päämökin katolle ihailemaan selällään maaten niiden lentoa, varsinkin kun linnut lensivät öisin.
Voi niitä aikoja. Se mökki on myyty jo aikapäivää sitten eteenpäin. Äiti halusi sittemmin leskeksi jäätyään kuivanmaan mökin.
Kaunis rinnetonttimökki jäi seuraavalle omistajalle, joka ensi töikseen kaatoi jättikuusen, poisti täysin koko pergolan, hävitti pihasta ihan joka ikisen kukan, köynnöksen ja pensaan sekä grillikatoksen, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan...
Hän ikään kuin palautti pihan juuri sen rapisevan valkoisen rakennuspiirroksen näköiseksi yksinkertaistetuksi versioksi, jollaisen rakennusmestari isäpuoli oli aikoinaan piirtänyt kotitalomme peräkammarin työhuoneessaan ja sittemmin toteuttanut...
🏠 Onneksi myös lapseni saivat viettää kesäisiä hetkiä tällä mökillä aikanaan.
Meillä on muistoja samasta mökistä, minulla ja lapsillani.
Tämä päivä on omistettu hirsimökeille, #LogCabinDay.
Voin kertoa rakastavani yhä yhtä jyhkeää hirsimökkiä, joka sijaitsee saaressa, jossa olemme nyt viidettä kesää saaneet elää kesäelämää. Meri on muutaman sadan metrin päässä, ympärillä on metsää ja pihalla pieni puutarhan alku. Mökillä näkee villieläimiä sekä toisinaan jonkun naapurin karanneita lemmikkejä, sekä tietenkin monituisia lintuja, perhosia, yms, yms...
Syksyllä ja keväällä lintujen muuttoreitit kulkevat tämän mökin yli, joskus jopa yötaivaalla pitkin linnunrataa.
Joutsenet lentävät päivisin toisinaan niin alhaalla, että niiden siipien havinan voi hyvin kuulla...
Minulta tippuvat aina työhanskat, jos olen puuhailemassa jotain pihamaalla ja lintuparvet ja -aurat lentävät mökkipihan yli taivaalla. Pitää äkkiä kaivaa puhelin esiin ja kuvata niitä.
- Ja kyllä, olen istuttanut tähän pihaan ruusuja, pihalla on kämmeköitä mm valkolehdokkeja, on orvokkeja, tulikukkia, keväisin paljon sinisiä lemmikkejä ja villiviinit valtaavat puutarha-aitaa... Köynnöskuusamankin ostimme tänne tänä keväänä. Eli jotain samaa...
Äidin entisen kuivanmaan mökin maitokärryt ovat veljeni ansiosta meillä tällä mökillä vesikärryinä, joilla kuskaamme täysiä kastelukannuja sinne tänne, kastellaksemme kaikkea istuttamaamme, muun muassa monituisia puita...
