Koti kuoriutuu esiin

Nyt iso tavaravuori olohuoneesta on miltei muutamaa esinettä lukuunottamatta 

poissa ja esineet löytäneet jälleen parin kuukauden tauon jälkeen oman 

paikkansa yläkerrasta, jonka remontti alkaa olla lopuillaan. 

Tuntuu tosi hyvältä kun jälleen pääsee kunnolla siivoamaan 

ja saa kodin jälleen asuttavan näköiseksi 

eikä miksikään työmaaparakiksi. 

Tartosta pääsiäisenä ostettu kattolamppukin pääsi vihdoin 

sille paikalle jolle olimme sen suunnitelleet laittavamme.

Nyt voi jo ruveta miettimään sisustamista. 

Seinällä oleva kunnostettu renginkaappi 

löytyi pihalla ennen sijainneesta, sittemmin 

puretusta rakennuksesta. 

Silloin aina kun kesäisin on näitä remontteja ollut, 

on koko talon elämä mennyt hiukan niin kuin sekaisin...

On jotenkin ihastuttavaa, että olohuoneen toisesta 

ikkunasta näkyy nykyään omenapuu. 

Keväällä ikkunasta katsoja voi hurmaantua 

sen sievistä kukkasista ja syksyllä omenoista.

Tänään 

tässä 
ja nyt 

Keittiökuvan olen napannut kun odotin liinan alla

jäähtyvän mustikkapiiraan kanssa äitiäni kahville.

Edelleen huhuilen, tietääkö joku 

voiko rosteripinnan maalata? 

Kumpikaan meistä ei pidä 

rosterisista pinnoista... 

Hääpäiviä

Tämän päivän teema: Piristä yksinäisiä, 

voisi tuoda yksinäisen luo ystäviä.
-Jos vaikka yhdenkin ainoan...
Pidän peukkuja että niin tapahtuisi
kaikille yksinäisille.

Meidän hääpäivästämme on tänään
kaksi vuotta. Vietämme siis
Pumpulihäitä,
- jos muistamme... =)
Yhteensä kuitenkin olemme
nyt olleet yhdessä
marraskuussa 15 vuotta.

Emme viime vuonnakaan muistaneet
viettää erikseen ensimmäistä hääpäiväämme,
vaan kahdestaan rehkien remontoimme viisi
pitkää, tauotonta viikkoa pitkiä päiviä
märkätila- ja eteisremonttiamme. 

Tänä vuonna viimeistelemme nyt
viimeinkin tätä taloa...
- Niitä kuvia saatte
kyllä ihan kohta...

Yläkerta on siinä vaiheessa
että siellä viimeisiä listoja
Hani laittelee jo paikoilleen.


Tässä häävuosipäivien nimiä: 

1 Paperihäät
2 Pumpulihäät
3 Nahkahäät
4 Keramiikkahäät
5 Puuhäät
6 Sokerihäät
7 Villahäät
7 ½ Messinkihäät
8 Kumi/Pronssihäät
9 Pellavahäät
10 Tinahäät
11 Teräshäät
12 Silkkihäät
12 ½ Kuparihäät
13 Pitsihäät
14 Norsunluuhäät
15 Kristallihäät
20 Pronssi/Posliinihäät
25 Hopeahäät
30 Helmihäät
35 Korallihäät
40 Rubiinihäät
45 Safiirihäät
50 Kultahäät
55 Smaragdihäät
60 Timanttihäät
65 Kruununtimanttihäät
70 Rautahäät
80/75 Briljanttihäät 




PS: Ei kukaan piristänyt 
tätä yksinäistä tänään, 
mutta ehkä sitten huomenna... 


Häävuosipäivänimilista: 
Naimakaupat.com 

Viimeinen pioni maljakossa

Nämä ihanuudet, mun aarteeni, alkoivat tänä kesänä kukkia todella aikaisin! 

Mutta nyt niiden kukinta-aika on auttamattomasti päättynyt ja viimeinen 

kukka on poimittu maljakkoon, pois sateen jaloista.  

Taustalla äiti-Mamani ruusukankaalla uudelleen 

päällystämä vanha nojatuoli. Pöytä on Hanin tekemä.

 Tällaisesta näkymästä pionirakkaus joka kesä alkaa: 

ensin on palleroita ja sitten jättimäisiä kukintoja. 

 Tämä vaaleanpunainen Sarah Bernhardt -pioni 

tuoksuukin lisäksi aivan ihastuttavalle. 

Hurmaavammalle je lempeämmälle 

kuin miltei kaikki hajuvedet joita 

olen nuuhkinut.

 Ja niin pallerot aukeavat 

ja kaikki hetkessä hurmaavat... 

Pari ensimmäistä auennutta 

yksilöä juomalasissa 

aulan portaikossa... 

...olohuoneessa... 

Kesäkuun lopulla sade 

kaatoi pioninkukat kohti maata. Niinpä 

suoritin pelastusoperaation ja keräsin niitä turvaan

valtaisan sylillisen ja noin suuren maljakon puuttuessa 

maljakkokokoelmistani laitoin kukat ämpäriin, 

joka tuli kukista likipitäen täyteen. 

Nostin kukkuraisen kukkaämpärin terassin pöydälle 

jossa se houkutteli luokseen kaikkia 

lentäviä hyönteisiä. 

Toivoin kamalasti että joku 

piipahtaisi kyläilemään 

ja näkisi tuon mahtavan 

sylillisen pioneja... 

Unelma puutarhasta säilyy aina. 

Vaikka en saakaan puutarhaa mukaani 

seuraavaan kotiimme, tuo kirpputorilta 

löytämäni peltipurkki lähtee kyllä kanssamme.  

10 kpl pionipenkki jää ilahduttamaan 

tänne jotakuta muuta... 

Unikon ja vuorikaunokin liitto

Kaupungeista tulee hiljaisia suurina juhlapyhinä. 

Väki pakenee mökeille tai sukulaisten hoteisiin... 

Silloin kaupungissa on ihana rauha.

Silloin, ja ainoastaan silloin,
voi jopa kaupungissa nukkua pitkään. 

Vaikka postaukseni kertovat "päijäthämäläisestä kunnasta" ja osittain

vaikuttavat maalaismaisilta, on paikka jossa asumme kuitenkin ihan 

ihka oikea kaupunki ja asuinalueemme lähinnä lähiö.

Silti asumme luonnon keskellä.

Ehkä kuvistani ja tarinoistani 

kuultaa läpi se mitä itse arvostan; luonto, 

yksinkertainen elämä ja luonnonmukaisuus.

Taloremonttimme on edistynyt (viimein) siihen vaiheeseen 

että vain listashow on jäljellä, muutamien maalattavien 

kohteiden lisäksi. Loppusilausta siis.

Taas olisi paikka yhdelle apukäsiparille auki... 

Kun maalattu lattia kuivuu, 

on hyvä hetki lähteä 

vaikkapa 

ihailemaan autiopihaa 

ja sen kasveja. 

Hieman pitää 
aina koskettaa 

noita vanhoja 

vänkkyräisiä omenapuita. 

Mietin aina häntä, 

joka joskus on nyt autioon pihaan 

istuttanut nuo puut...

Unikoiden ja 
vuorikaunokkien, 
sekä känkkyräisten 
omenapuiden myötä 

voi keskikesän juhla 
alkaa. 

Olkoon se sellainen 

kuin odotitkin.

Tänään
on Juhannusaaton lisäksi

Keijukaispäivä 
sekä  
Käy uimassa -päivä. 

Kesäkukkia kiitokseksi ja pyöräkolari

Hain torilta pyörineni tällaisen komean begonian joka meni 

peräkärrykiitokseksi Mamalleni ja Pikkuveljelle, 

jotka auttoivat tämän talon viimeisen 

pienjäteasemakuorman pois talon pihasta.

Jei! Kiitos ihanat!
 

He raivasivat kanssani laminaatti- ja muovimattokuorman 

pois ja niin oli kärry taas vapaa 

matkustamaan omaan pihaansa.  

Viimeinen käsittelemätön huone saa uuden ilmeen 

tässä talossa. Kuvia sitten myöhemmin... =)

Kukka on sellaista punaista joka sopii hyvin 

Maman pienen punaisen kesäkodin seinustalle. 

************************

PS: kirjoitettu pari pv myöhemmin:

Kävin postissa ja kaupassa pyörälläni ja siellä oli
IHANA sää! Tuuli kamalasti vastaan mennessä
ja tukka meni silmille vaikka sen piti olla kii... =)
Nauratti kun toisilla oli toppatakkia ja pipoa... ! =D
Minua ei ainakaan palellut pyöräillessani. =D

Kotimatkalla, kotiportilla kaaduin
kyllä sitten pyörälläni mukkelismakkelis,
selässäni reppu täynnä tavaraa ja pyörän
kyydissä yksi mattorulla ja kaksi postipakettia...
Auts. Kyllä minunkin on hommattava
sellainen elämäni eka pyöräilykypärä.
Selvisin mustelmilla ja
parilla laastarilla
tällä kertaa...

Mutta tuulinen sää on hieno. =D 

Sisällä se tuntuu pelottavalta kun 
puutalon nurkat nitisee, 
mutta ulkona 
- ah - 
miten raikasta!

Valamonruusujen tuoksu

Viileän kevään ja juhannuksen jälkeen nämä suorastaan purskahtivat 

aniliininpunaisiin kukkiinsa ja nostivat alakuloisetkin suupielet väkisin ylöspäin.

Tästä alun ihanasta kukoistuksesta ovat sittemmin 

rankkasateet hieman kurmoottaneet kukkia.

Tässä niitä ihan ensimmäisiä ihanuuksia. 

Tuommoinen ruusuvuori meillä on pihassamme. 

Voitte kuvitella, kuinka  

ulkona yhä tuoksuu 

ruusun tuoksu... =) 

Ihan kaikkia voikukanlehtiä yms en ole ehtinyt siivota pois, 

koska remontti on teettänyt aika ympäripyöreitä päiviä. =(

Kuvaamaan ehdin silloin tällöin kuin 

miehellä on ollut tuumaustauko siinä, 

mitä sitten tekisimme... 

`♥•.¸♥¸.•♥´

 

Vuosi sitten tein valamonruusuista ruususiirappia.
Sitä on yhä jäljellä yksi purnukallinen.
Nyt en ehtinyt keitellä siirappeja...