Vaikka kesää jo odotankin, näyttää
tämä asuinseutu todella talviselta.
Suorastaan sellaiselta, miltä jouluisin pitäisi
maailman näyttää.
Valtteri myräkkä toi lunta tienoot täyteen.
Ohessa lumisia kuvia Tuusulanjärven rantatieltä,
Keravalta, hieman Järvenpäästä ja taitaa olla
Sipoostakin...
Omenapiirakka kuuluu jotenkin tiiviisti syksyyn. Selittyy tietenkin omenasadoilla joita ihanista omppupuista omista pihoista saadaan... Meillä kun nyt ei ole enää omia omenapuita niin fiilistellään ihan osto-omenilla. Ja niiden tuoksulla. Kaneli ja omena sopivat hyvin yhteen ja kahvit siihen päälle...
Syksyn ensimmäinen vaahteranlehti oli varmaan tämän näköinen jo elokuussa...
Vielä on hieman jäljellä Punaisen Pikkutalon pihan omenista tehtyjä hilloja.
Juuri hiljattain niitä purnukoita annoin vielä poikasillekin, että voivat lettujen tai puuron kanssa syödä vielä lisäaineettomia omenahilloja kotonaan...
Näissä muissa kuvissa on Keravaa kävelylenkeillä ja omasta ikkunast kuvattuina...
Tämä radanvarsi oli kesällä hetken kaunis!Tässä alla kuvia samasta alueesta kesällä, kun pietaryrtit ja saunakukat kukoistivat:
Tämä suurenhko kukkaniitty oli oikea perhosparatiisi!
Mutta pian heinäkuussa koko kukkaisalue niitettiin, ja jäljelle jätettiin valtavat alueet joilla kasvoi pelkkää pujoa, astmaatikon kauhistuksia. Pujoa on siellä täällä Keravalla ihan kamalasti. =(
Ja sitten palataan syksyyn...
Viimeisiä vaahteranlehtiä...
Keravanjokea...
Se näyttää aivan kaakaolta, johon on kaadettu liian vähän maitoa...
Keravanjokea kesällä...
Keravan kartanon maisemia kesällä...
Ja nyt ne lehdetkin sitten lähtivät...
Keravan Prisman katolta kuvasin kännykällä tämän näkymän marraskuun toisena sunnuntaiaamuna, kun olimme lähdössä eväiden kanssa sunnuntairetkelle...
Kurkistelin vähän tämän kevään, kesän ja syksyn (omasta mielestäni) kauneimpia kuviani.
Kauneus on tietty katsojan silmissä...Voin hyvin muistaa sen hetken sekä tunnelman, kun näitä kuvia olen ollut näpsimässä.
Kuvakavalkadissa sekaisin Saarenmaan ja Keravan ympäristön tunnelmia...
On siellä Evoa ja Lohjaakin...
Ensi sunnuntaiyönä kelloja vielä siirrellään ja kesäaika päättyy. Kellojen siirtely ei vielä valitettavasti pääty:
"Euroopan parlamentti äänesti maaliskuussa (2019) että kellojen siirtelystä kesä- ja talviaikaan voidaan luopua vuonna 2021. Jokaisen EU-maan parlamentti päättää vielä asiasta kansallisesti ja valitsee haluaako siirtyä pysyvästi kesä- vai talviaikaan.
Jos maa valitsee kesäajan, kelloja siirretään viimeisen kerran maaliskuun viimeisenä sunnuntaina 2021.
Jos maa valitsee talvi-ajan, viimeisen kerran kelloja siirretään lokakuun viimeisenä sunnuntaina 2021. Suomessakin eduskunta tekee lopullisen päätöksen, mikä aika otetaan pysyvästi käyttöön.
Kellojen siirtelystä luopuminen on ollut alun perin Suomen tekemä aloite Euroopan komissiolle. Komissio esitti syyskuussa, että kellojen siirtelystä luovutaan. Alkuperäinen aikataulu oli, että kellojen siirtelystä olisi luovuttu jo tänä vuonna (2019)."/Turun Sanomat, 26.3.2019
On jo kauan tuntunutkin muulta kuin kesäajalta, koska pimeys...
Oikeastaan pimeys on suojaavaa ja lohdullista.
Samoin kuin se, että helteisen ja kuuman kesän jälkeen saa jälleen pukeutua kunnolla ja peitellä itsensä lämpimillä vaatteilla ja jalat saapikkailla.
Iltaisin saa käpertyä sohvannurkkaan torkkupeittonsa alle villasukat jalassa eikä mihinkään ole kiire... Ah, ihanaa. Talviaika alkakoon.
